Kilpailua tulvien kanssa

Tiistai 14.2.

Oli jo illalla selvää, että tänään ei kannattanut lähteä tuulenpuuskiin ajamaan. Jatkoimme huonevarausta vielä toisen yön ja aamupalan saimme ostettua hotellista. Palmerston Northissa oli parikin pyöräliikettä ja ne sijaitsivat aivan hotellin läheisyydessä. Suuntasimme My Ride - liikkeeseen katsomaan löytyisikö meille uusia renkaita. Wellingtonissa on myös My Ride, mutta sielläkään ei varastossa ollut niitä renkaita mitä olimme ajatelleet. Päätimme käyttää päivän hyödyllisesti ja vaihdatimme renkaat täällä, kun mekaanikolla oli aikaa ottaa pyörät heti työn alle. Ratsujen alla on nyt Kenda Booster - renkaat ja niillä on tarkoitus ajaa koko Eteläsaari läpi. Jarrupalat olivat edelleen siinä kunnossa, että niitä ei tarvinnut vielä vaihtaa. 

Palmerston North 

Hotel Coachman oli hyvä paikka olla jumissa. 

Lähes koko Pohjoissaarelle oli julistettu kansallinen hätätila. Kansallinen julistus koski niitä alueita, joille oli jo julistettu paikallinen hätätila. Tämä ei ollut mikään pikku juttu, vaan vasta kolmas kerta Uuden-Seelannin historiassa, kun maassa on niin suuri hätätila, että se ylikuormittaa hätäpalvelut ja ihmiset ovat suuressa vaarassa. Monin paikoin on aiheutunut tulvia, vahinkoja ja evakuointeja. Kotitalouksilla ei ole sähköä eikä juomavettä.  Tulvavesi on saastunutta ja sairastuttaa ihmisiä. Aikaisemmat hätätilat ovat olleet Christchurchin maanjäristykset ja Covid-19 -pandemia. Kansallinen julistus antaa hallitukselle mahdollisuuden tukea kärsineitä alueita, tarjota lisäresursseja tarpeen mukaan ja priorisoida tilannetta valtakunnallisesti.

Menihän se päivä näinkin.

Me päätimme priorisoida itsemme Eteläsaaren reiteille. Olimme aikeissa matkustaa junalla Wellingtoniin, mutta junavuorot oli peruttu 16.2. saakka, koska joet olivat radan varrella niin tulvassa, että rata oli poikki. Karen laittoi kuvia Palmerston Northin pohjoipuolelta reitillä olevista silloista, jotka olivat vahingoittuneet tai huuhtoutuneet pois. Olisimme olleet pulassa ilman tätä paikallista ystäväämme, joka lupautui kyyditsemään meidät aamulla Wellingtoniin mikäli tiet ovat kunnossa. Katsoimme varasuunnitelmana jo valmiiksi lentolippuja Palmerston Northista suoraan Eteläsaarelle Nelsoniin. 

Olimme 2019-2020 Te Araroan vaelluksellamme jumissa tulvien ja rankkasateiden takia Queenstownissa. Kirjoitin niistä aikaisemmissa blogeissa:

Tulvia ja rankkasateita

https://teamvoikkaa.blogspot.com/2020/02/tulvia-ja-rankkasateita.html

Odottavan aika on pitkä

https://teamvoikkaa.blogspot.com/2020/02/odottavan-aika-on-pitka.html

Mikään tie ei vie minnekään

https://teamvoikkaa.blogspot.com/2020/02/mikaan-tie-ei-vie-minnekaan.html

Keskiviikko 15.2.

Nyt sitten oltiin pulassa. Karen oli lähettänyt yöllä viestin, että on joutunut evakuoimaan kotinsa, jossa oli vettä reiteen saakka koko talon läpi. Auto oli yhtä upoksissa ja olisi ollut kohtuutonta tässä tilanteessa edes suostua ottamaan kyytiä vastaan. Lentoja ei enää ollut saatavilla ja intercitybussi täynnä. Laitoin viestiä taksifirmalle ja kysyin pakettiautokuljetuksen hintaa. Ehtisimme vielä lautalle huomisaamun junalla, jos vuoro ei peruuntuisi. Capital Connections vastasi, että tarkistaisivat tänään radan tilanteen ja ilmoittavat asiasta. Joen veden pinnan pitäisi kuitenkin laskea, koska tulvaportit avataan. Pyöräillen emme enää Wellingtoniin ehtisi ja sitä paitsi reitillä tie oli poikki. Wellingtoniin päin on rakennettu uusi highway one ja sinne ei pyörällä olisi asiaa. Jos emme ehdi lautalle, niin seuraavat liput on myynnissä vasta maaliskuun puolivälin tietämille. 

Uudet renkaat ei pääse likaantumaan hotellihuoneessa.

Taksifirmoissa oli automaattiset vastaajat päällä ja sähköpostiin vastaaminen ei tunnu täällä olevan edelleenkään kovinkaan sujuvaa, joten päätimme varata saman huoneen vielä seuraavaksi yöksi. Meillä ei ole vielä kiirekään, jos rata on kunnossa ja juna kulkee aamulla normaalisti. Viimeinen oljenkorsi seuraavana vaihtoehtona on varata lento Eteläsaarelle. Me olemme kunnossa ja varpaat pysyvät kuivina. Vietämme aikaa kauppakeskuksessa kahvikupin äärellä ja seuraamme tilannetta. Jatkamme pyöräilyä, jos olosuhteet sen sallivat. Asiat pitää kuitenkin suhteuttaa siihen, että paikallisilla asukkailla on oikeasti hätä. Täällä menetetään koteja, ihmiset ovat vaarassa ja ruokakaupoista loppuu monin paikoin ruoka, koska jakeluautot eivät pääse täydentämään kauppojen hyllyjä tiesulkujen takia.