Vihdoinkin Uudessa-Seelannissa

Viimeinkin Uudessa-Seelannissa! Kahden vuorokauden matkustaminen ja aikaero vaati veronsa. Kaksi kymmenen tunnin lentoa tuntui istumalihaksissa ja unen puute näkyi sekä naamasta että ajatuksenjuoksusta. Onneksi lentojen välissä ehti kunnolla jaloittelemaan. Jatkolentoa ei saatu Helsingissä selvitettyä valmiiksi edes tiskillä, joten jouduimme Hong Kongin lentokentällä odottamaan kuusi tuntia boardingpasseja ostosalueen ulkopuolella ja siellä ei tosiaankaan ollut muuta tekemistä kuin kerätä askeleita. Etukäteen yhdeksän tunnin pysähdys Hong Kongin lentokentällä vähän jännitti, mutta paikalliset levottomuudet näkyivät sielläkin vain uutisissa. Mielenosoitus ei kuulunut matkaohjelmaan ja onneksi sellaiseen ei törmättykään.

Aucklandiin saavuttiin aikaisin aamulla. Ulkoiluvarusteiden rajatarkastuksesta selvittiin kenkien pesulla. Matkustimme vaelluskengät jalassa ja riitti, että kävimme seisomassa desinfiointiaineella kastetulla patjalla. Aivan kommelluksitta reissu ei kuitenkaan alkanut. Passiin oli lyöty leima kolmen kuukauden viisumista ja voimassaoloaika on viisi kuukautta. Onneksi huomattiin asia biosecurity-tarkastuksiin jonottaessa ja saatiin asia korjattua saman tien. Edelliseen viisumiin lyötiin hylkäyshenkselit päälle ja uusi voimassa oleva viisumi viereen. En ole kyllä muualla maailmalla tavannut näin hymyileviä ja iloisia tullivirkailijoita.

Matkanteko tyssäsi tämän päivän osalta Aucklandiin jatkoyhteyden puuttuessa, joten kiirettä ei ollut. Päivä maan suurimmassa kaupungissa meni matkan rasituksista toipuessa ja  matkavarustusta  täydentäessä. Luonnollisesti löysimme itsemme Bivouac Outdoorista, paikallisesta Partioaitasta, jossa hyllyt notkuivat kaikkea mitä ilman ei voi elää. Mukaan tarttui lopulta muun muassa viiden päivän eväät, kaasua, aurinkorasvaa, tulitikut sekä Bushman - nimistä hyttysmyrkkyä, joka kuulemma toimii paikallisiin ötököihin.

Ensimmäinen yö Uudessa-Seelannissa vietettiin hotellissa ja saatiinkin nukuttua hyvät unet ennen tulevaa kävelyurakkaa. Kaupunkina Auckland ei tehnyt meihin vaikutusta, ainakaan näin ensi puraisulla, joten olimme tyytyväisiä, että matka jatkui heti ilman sen tarkempaa tutustumista. Aamulla olimme seitsemältä jo rinkat selässä bussipysäkillä. Edessä oli kuuden tunnin bussimatka Kaitaiaan, josta jatkettiin vielä parin tunnin henkilöautokyydillä vaelluksen lähtöpaikalle Cape Reignaan. Kylläpä tekikin jo mieli polulle. Ensin nipistimme toisiamme: "Ollaanko me oikeasti täällä?"

Mars matkaan! Kolmentuhannen kilometrin vaellus alkaa sillä, että ottaa ensimmäisen askeleen.