Vaellustukka

Olen vuosien varrella viihdyttänyt Harria erilaisilla vaellustukkamalleilla. Tiedättehän sen tunteen, kun et ole pessyt hiuksia neljään päivään ja otat pipon pois päästä?

Kauneus on katsojan silmässä, ja tässä kohtaa nostan hattua aviomiehelleni, joka näkee minua enemmän tukka töhöllään kuin kammattuna. Lisämausteena on usein punakat kasvot ja maapallon kokoiset silmäpussit.
Mielikuvitus saa olla vilkas, että näkee jotain kaunista. Kammattu tukkakaan ei aina ole menestys. Jokunen vuosi sitten Kirgisian tullimies vertaili vuoroin passikuvaani ja minua, ja totesi:"Your hair is like a black horse."

Pitkät hiukset voi olla helppohoitoiset, jos ne letittää, kuten tein Nepaliin 2013.

Tähän asti työ on sanellut Harrin vaellustukan malliksi helppo eikä se pisimmillään kuukauden reissulla ole ehtinyt kasvakaan kuin sen verran, että tukkaa on tullut päähän.
Reilun neljän kuukauden retkellä ei rinkassa ole tilaa hiustenleikkuukoneelle, joten vaellustukan kasvattaminen tulee olemaan yhteinen hupi.
Minulla karvan kasvattaminen on jo alkanut, eikä niinkään  jännitä katsoa peiliin maaliskuun lopussa. Harri aikoo vielä trimmata kuontalon kuntoon viime metreillä.
Tästä on otettava muistoksi kuvat kauhugalleriaan ennen ja jälkeen vaellusta.