Varustenikkarointia

Vuonna 2010 perustettiin parin kaverin kanssa joukkue nimeltä Varustenikkarit Anjalan 24h hiihtoon. Vallattiin neljästään melkein koko Anjalan urheilutalo juurikin varusteiden määrällä. Kaikkea tarpeellista oli vähintäänkin riittävästi. Lainaan otsikossa joukkueen kapteenin Vuorijärven Jarin keksimää tiiminimeä. Kuvassa oikealla varustekasaan maastoutuneena joukkueen neljäs jäsen Kati.

Vaelluksilla rinkan paino on tähän mennessä viilattu sopivaksi karsimalla pois se mitä ei jaksa kantaa. Niillä varusteilla on menty mitä on tullut hankittua ja onhan kaikkea tarpeellista kertynyt jo yksi huoneellinen ja autotallillinen. Turha paino on tietysti myös nyt jätettävä pois, mutta uusia varusteita ei ole aikaisemmin keveyden perusteella tullut ostettua.

Emme ole grammanviilaajia, mutta 130 päivää rinkka selässä saa ajatukset muuttumaan kevytretkeilyn suuntaan. Viimeiset kaksi vuotta Te Araroa on ohjannut varusteiden hankintaa.
Rinkan kohdalla vaakakupissa on painanut  enemmän kannettavuus kuin keveys, mutta sisältöön on tullut uusia varusteita. Meillä etuna yksin vaeltaviin nähden on se, että yhteiset varusteet saa jaettua kahteen rinkkaan.

On asioita, joista on vaikea luopua, kuten mutteripannu ja puukuksat.
Mutteripannusta ei luovuta. Se on kulkenut mukana kesät talvet, vaikka painaa ihan liikaa.
Kuksa vaihtuu muovikuppiin, joka taittuu haitariksi ja menee pieneen tilaan. Se ei paina mitään, mutta on tunnelmaltaan aneeminen. Jotta balanssi säilyy, niin muovinen kahvipurkki vaihtui työkaverin käsityönä tekemään hirvennahkaiseen kahvipussiin.

Titaani on materiaalina tuttu kihlasormuksesta. Vuonna 2007  perusteena oli lujuus ja parisuhteemme musta huumori: "Pitää katkaista sormi, että saa sormuksen pois sormesta."
Nämä titaanituotteet päätettiin jättää kotiin pitkän vaelluksen ajaksi, koska sormet turpoavat kävellessä niin paljon, että tapaturman sattuessa kenttäambutaatio olisi ainoa vaihtoehto.

Titaania tulee kuitenkin mukaan.Tämä oli hyvä vinkki Suvilta, jonka Sopivasti hukassa - blogi on muutenkin ollut apuna retken suunnittelussa.
Uutena retkeilyvälineenä on titaaninen kakkalapio, joka painaa 22 grammaa.
Oikea grammanviilaaja käyttäisi tätä myös ruokalusikkana, mutta Team Voikkaa lusikoi lentokonealumiinista tehdyillä aterimilla.

Titaaniin vaihdettiin myös kattila, jonka kansi toimii paistinpannuna. Toiveena on että sillä saa kananmunan paistettua, mutta pelkään, että näillä tulee tehtyä helposti pohjaan palaneita herkkuja. Kattilassa saa keitettyä ainakin vettä. Vanha kattila painaa vain 54 grammaa enemmän, mutta paistinpannu on otettava mukaan erikseen.

Mitä muuta sitten ollaan hankittu juuri tälle reissulle?
Teltaksi valikoitui Jack Wolfskinin Exolight III,
makuupussina Rab Neutrino 200,
makuualustana Expedin synmat ultralight ja
keittimenä MSR pocket rocket.

Kokemusten perusteella valinnat ovat olleet meille mieluisia. Erityisesti itse pidän teltasta. 

Alunperin ostopäätökseen vaikutti se, että sisä- ja ulkoteltta nousee pystyyn samaan aikaan ja sisäteltta pysyy kuivana. Teltta on tietysti myrskytuulissa testattu.

Exolight on supernopea pystyttää ja arvostan tätä ominaisuutta joka kerta, kun pitkän vaelluspäivän jälkeen laitetaan koti pystyyn. Miellyttävää on se, että kattoon 

ei keräänny kondensiovettä. Ei pisaraakaan. 

Teltassa on hyvin tilaa. Molemmat rinkat mahtuvat jalkopäähän ja näin makuualustat pysyvät paikoillaan. Molemmille on oma ovi ja pieni absidi, jotka saa helposti sivuun, kun haluaa ihailla maisemia tai auringonlaskua. 

Vielä olisi tehtävä hyviä ostoksia ennen lähtöä.