Puolison kanssa pitkälle vaellukselle -uhka vai mahdollisuus?

Monesta suusta on tullut kommentteja ja pohdintaa siitä, minkälaista olisi viettää puolison kanssa 24 tuntia vuorokaudessa neljän kuukauden ajan. Asuntona teltta ja patikkaa tuhansia kilometrejä.

Usein mietitään myös mistä siellä teltassa oikein keskustellaan kaikki ne illat.
Entä, kun tulee riita?

Vaeltaminen on yksinkertaisen ihmisen yksinkertaista hommaa. Syö, kävele, nuku. Toista.
Jutun juuri löytyy juurikin näiden asioiden ääreltä. Mitä tänään syödään? Kuinka pitkälle kävellään? Missä on hyvä telttapaikka?
Säiden, olosuhteiden ja maaston vaihdellessa suunniteltavia asioita riittää matkan varrelle.
Kesä ja talvi antaa omat mausteensa tähän soppaan.

Telttarutiinit tuo vaeltajan arkeen helppoutta ja sujuvuutta. Tehtävät jakautuvat vakituisen telttaparin kanssa niin, että kumpikin tietää mitä tekee ja homma sujuu kuin tanssi, ilman suurempia puheita. Näitä rutiineja harjoitellaan viikonloppuretkillä ennen pidempiä vaelluksia. Eikä niitäkään kiveen ole kirjoitettu.

Monipuolisuus tulee siitä että maisema vaihtuu. Joka päivä. Läheskään aina ei tarvita puhetta. Riittää, että toinen on läsnä. Yhteinen kokemus, jonka voi pukea sanoiksi myös jälkikäteen.

Itsensä haastaminen, fyysinen rasitus ja luonto on niitä elementtejä, joiden ympärillä elämä pyörii. Vaeltaminen ei ole selviytymistaistelua, mutta kun haastava mäki on ylitetty ja myrskystä kastuneet vaatteet kuivumassa, niin sitä tuntee itsensä taas astetta vahvemmaksi.

Vakituisen telttaparin kanssa on niin helppo lähteä retkeilemään, että vaikea olisi lähteä kenenkään muun matkassa. Niin urautuneita ja rutinoituneita ollaan omiin kuvioihin, että vieraamman ihmisen kanssa kaikki asiat olisi monimutkaisempia.

TeamVoikkaa on tehnyt vaelluksia jokaiseen vuodenaikaan nyt jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan.
Luulen, että jonkunlainen SWOT-analyysi on matkan varrella jo tehty. Sisäiset vahvuudet ja heikkoudet on tiedossa. Ulkoisiin uhkiin ja mahdollisuuksiin vaikutetaan suunnitellulla sen minkä pystytään. Loppu jää nähtäväksi ja päätettäväksi päivä kerrallaan.

Ei sellaista ihmistä varmasti olekaan, joka kaikki neljä kuukautta on hyvällä tuulella, mutta teltassa on niin vähän neliöitä, ettei sieltä pakopaikkaa löydy. Vielä tähän mennessä ei kumpikaan ole kuusen juurelle päätynyt.

Useimmiten jutut on niitä huonoimpia ja väsyneempiä, joille kukaan muu ei naura. Ainakaan enää jälkikäteen. Se naurattaa vielä enemmän.