Polulta puntarille

"Onpa kummallinen olo. Ei tarvi pakata rinkkaa."
"Joo. Eikä sukat haise lehmänpaskalle."

Näissä tunnelmissa aloitimme neljän kuukauden vaelluksen jälkeen paluun normaaliin elämään. Olimme varanneet leirintäalueelta hytin, jossa voimme nukkua aamusta iltaan. Suunnitelmissa oli levätä pari päivää, mutta jo ensimmäisenä lepopäivänä ennen kuin kellon viisarit olivat kääntyneet iltapäivän puolelle, leijui ilmoilla kysymys, että: "Lähdetäänkö käymään jossain? "

Queens park

Invercargillin keskusta oli vielä uusi tuttavuus, joten lähdettiin etsimään kuntosalia, kahvilaa ja ruokakauppaa. Kuntosalille ei oltu menossa urheilemaan vaan etsimään vaakaa tai kehonkoostumusmittaria. Jälkimmäistä ei löytynyt, mutta puntarille pääsimme. Painoimme melkein yhtä paljon. Tai vähän. Painoni ei ole alkanut vitosella sitten aktiiviurheiluaikojen ja Harri painoi 64 kiloa viimeeksi 80-luvun lopussa. Harrin paino oli pudonnut 14 kiloa, joka vastaa 28 voipakettia. Kuntosalin henkilökuntaan kuuluva tyttökin innostui ja heitti Harrille ylävitoset. Ennen reissua toisella meistä oli lihaksia, mutta nyt ei ole kummallakaan. Vielä ei kuitenkaan ollut aika ryhtyä voimaharjoitteluun, joten puntarin lukemista hämmästyneinä marssimme naapurikahvilaan juustokakulle.

Tankkauspaikka löytyi. Motorcycle Mecca. 

Painon putoaminen ei sinänsä tullut yllätyksenä. Päivittäinen  kalorinkulutus huiteli urheilukellojen arvion mukaan 2500-3000 tienoilla eikä rinkassa jaksanut kantaa isoja ruokamääriä. Kävelimme päivittäin keskimäärin 8 - 12 tuntia vaativilla reiteillä. Askeleita kertyi polulla neljässä kuukaudessa 3 527 565. Kehonkoostumusmittaus olisi ollut lähinnä mielenkiintoinen, koska ruokavalio polun ulkopuolella on ollut mitä epäterveellisin. En ole iässäni syönyt näin paljon pizzaa ja hampurilaisia puhumattakaan kyytipoikana uponneesta limsasta ja oluesta. Polulla syötiin 56 pussia karkkia. En tosin usko, että tuloksista mitään maata mullistavaa olisi löytynyt. Tai näin ainakin itselleni uskottelen. Sisuskalujen hätätilanne on kuitenkin tilapäinen. Kotona ruokavalioon ei ihan hetkeen sisälly ranskalaiset perunat ja lähtökohtaisesti molempien tavoitteena on hankkia jokunen kilo takaisin.

Bluffissa maistui paikallinen lohi. 

Viimeisen neljän kuukauden aikana emme ole käyneet parturissa emmekä kantaneet rinkassa nestemäisiä pesuaineita ja deodoranttia. Lähtiessä mukana oli palashampoo, joka toimi hyvin niin kauan kun sitä riitti. Kun mistään ei oikein löytynyt uutta palaa, niin hiukset on tullut pesaistua milloin milläkin saippualla. Palasaippua sen sijaan on ollut helppo täydentää. Arvatenkin oli mukava pitkästä aikaa käydä tekemässä ostoksia kaupan hygieniaosastolla. 

Vaellustukat ennen vaellusta. 

Vaellustukat vaelluksen jälkeen. 

Tanen takatukka. 

Poikkeavista pesutottumuksista ja ravinnosta huolimatta molemmilla on kuitenkin vielä hiuksia päässä ja vaellustukka on saanut kasvaa hallitsemattomasti. Nähtäväksi jää koska karvat katkeavat. Parta on kasvanut onneksi vain toisella.