Tulvia ja rankkasateita

Sunnuntai 2.2.
Tälle ja huomiselle päivälle oli luvattu kaatosadetta. Aamu oli harmaa ja sade oli toistaiseksi mukavaa pientä ripsimistä. Lähdettiin kävelemään kohti Queenstownia, josta majoitus oli jo varattu. Kastuttiin nyt kuinka paljon tahansa, niin luvassa oli katto pään päälle Pinewood Lodgesta.

Näkemiin, Arrowtown! 

Leipomokahvilaa ei tietenkään ohitettu. Se avasi ovensa jo seitsemältä näin sunnuntainakin ja me olimme varmaan aamun ensimmäiset asiakkaat. Oli niin kova nälkä, että syötiin samantien kaksi aamupalaa. Ensin leipomossa leivotut leivät, joiden päällä oli paistetut kananmunat ja seuraavaksi annos pannukakkuja. Tällä jaksanee kävellä seuraavaan paikkaan, josta saa ruokaa. Sadekin oli tauonnut.

Lake Hayes

Päivän reitti kulki tänään lähinnä sivistyksestä toiseen. Kävelytiet ovat tavallaan ihan leppoisaa käveltävää, mutta jotenkin yli 30 kilometrin annoksena kuitenkin aika puuduttavaa. Parasta oli se, että päällystetylle tielle ei juurikaan tarvinnut astua. Kävelytie lähti Arrowtownista golfkentän laitaa taajama-alueiden läpi. Tunti saatiin kävellä kuivassa säässä. Sen jälkeen alkoi taas tihuttaa vettä. Sunnuntaiaamuna tiellä ei juurikaan ollut ruuhkaa. Me ja Wellingtonista kotoisin olevat Nina ja Jon. He olivat jättäneet rinkkansa Arrowtownin Holiday Parkiin ja aikoivat kävellä tänään Franktoniin, josta palaavat bussilla takaisin samaan Lodgeen toiseksi yöksi. Nähtiin tiellä muutaman kerran, mutta ilman rinkkoja he kävelivät paljon nopeammin.

Kawarau - joki vaihtui Shotover - joeksi. Näkymä kävelysillalta käsin. 

Old Lower Shotover Bridge, josta on näkymät monelle hienolle huipulle. Tulva on huuhtonut pois tämänkin alkuperäisen sillan. 

Matkalla oli vaihtelevasti järvi- ja jokimaisemaa. Ensin Lake Hayes, hetken matkaa Kawarau - joki ja lopuksi Wakatipu - järvi.

Musta joutsen on yleinen vesilintu Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Niitä on nähty matkan varrella monissa järvissä. 

Puolenpäivän jälkeen kävelytiellä alkoi olla jo muutakin elämää. Lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä suihki edestä ja takaa. Ennen Franktonia näytti jo hetken siltä, että ilma kirkastuu, mutta pian sade ropisi vielä kovempaa. Ilme kyllä kirkastui, sillä edessä näkyi MacDonaldsin kultaiset kaaret. Reitillä ei Eteläsaarella ole Mäkistä tullut vielä tähän mennessä vastaan. Viimeeksi löydettiin itsemme Mäkkäristä aamupalalta tapaninpäivänä Blenheimissä, kun oltiin viinitilavierailulla. Tauko tuli sopivaan kohtaan parinkympin kävelyn jälkeen. Sateessa ei oltu viitsitty pysähdellä tauolle kuin pari kertaa.

Lake Wakatipu 

Queenstowniin oli enää kymmenisen kilometriä ja mitä lähemmäksi tultiin, niin sitä enemmän ihmisiä parveili joka paikassa. Varsin turistipitoinen kaupunki. Katujen kulmissa oli tarjolla aktiviteetteja joka lähtöön ja keskustan kuppilat olivat täynnä ruuhkaksi asti.

Palvelualttiit sisäänheittäjät päivystävät joka ovella. 

Kävimme pienessä ruokakaupassa ostamassa muutaman päivän eväät. Pikkukaupan hyllyjen välit olivat täynnä tungeksivia ihmisiä. Olimme tyytyväisiä siitä, että matka jatkuisi heti aamulla takaisin polulle. Edessä on taas yksi polkuun kuulumaton jokialue, Wakatipu Hazard Zone, jonka kiertämiseen olimme varanneet kuljetuksen.

Maanantai 3.2.
Yhden sääennusteen mukaan tänään ei pitänyt sataa ja toisen mukaan piti. Toinen oli oikeassa. Vettä tuli kuin aisaa heti aamusta alkaen. Suunnistettiin aamulla Starbucksiin aamukahville. Kyyti lähti kaupungin keskustasta kahdeksalta. Kuljettaja otti meidät pikku Hiacen kyytiin ja tavarat laitettiin peräkärryyn. Autoon nousi lisäksemme yksi TA - vaeltaja Arizonasta sekä kolme päivävaeltajaa, jotka olivat menossa toiselle polulle. 

Matka katkesi tänään tähän. 

Tie suljettu tulvan takia. 

Melkein kahden tunnin ajomatkan päässä todettiin, että Greenstoneen menevä tie oli suljettu. Joet olivat sellaisessa tulvassa, että vesi nousi melkein sillalle. Pienissä puroissa oli vettä niin paljon, että ne olivat kuin jokia ja virtaus oli kova. Alavat paikat olivat veden vallassa ja vuorilta virtasi lisää vettä. Hetken päästä vesi saattoi olla hyvinkin metrin korkeammalla. Kuljettaja kertoi joen tulvivan tällä tavalla kerran tai kaksi vuodessa. Kuljettaja selvitteli polun tilannetta matkalla ja tästä eteenpäin tie ja polku olivat kiinni. Yli ei pääsisi edes veneellä. Huomisen päivän sääennuste oli vieläkin huonompi ja vettä oli luvassa lisää oikein urakalla. Tulvavaroitus annettiin saaren koko eteläosan alueelle ja sademäärän arvio oli paikoin 300-400 mm vettä sen lisäksi mitä taivaalta alas oli jo tullut. Tulvan helpottumista ei siis ollut tiedossa eikä polulle olisi muutamaan päivään mitään asiaa. Päivävaeltajat jäivät kyydistä oman polkunsa päässä ja me kolme jatkoimme kyydissä takaisin Queenstowniin. Ennen puoltapäivää oltiin taas Starbucksissa kahvikupin ääressä. Täällä oli hyvä wifi ja nyt piti miettiä kiertotietä ja uutta suunnitelmaa. Jumissa oltiin. Tieverkostoa pitkin matkaa tulisi valtatietä pitkin melkoinen lenkki, joten kävellen täältä ei kannattanut lähteä mihinkään suuntaan. Seuraavaksi yöksi jäätiin joka tapauksessa kaupunkiin, vaikka melkoinen bilemesta tämä tuntui olevan. Viime yön naapureillakin kuului olevan kosteat juhlat yhteisissä keittiötiloissa, joten erityisen mielissämme ei oltu tänne jäämässä. Majoitusvaihtoehdoissa ei ollut valinnan varaa ja päädyttiin varaamaan huone Lakeside Motellista. Ei oltu pitämässä enää lepopäiviä polun varrella, mutta tästähän nyt tuli sellainen ihan väkisin.

Täällä jumitetaan! 

6.2. Uudessa-Seelannissa on Waitangi Day, joka on kansallinen juhlapäivä ja sitä myötä myös vapaapäivä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni. Maoripäälliköt ovat luovuttaneet saaret Britannialle vuonna 1840 allekirjoitetulla Waitangin sopimuksella ja sitä juhlitaan näyttävästi. Te Anaussa on vuosittain järjestetty festivaalit, jota olimme ajatelleet käydä katsomassa. Paikka on noin 30 kilometriä sivussa reitiltä. Olimme varanneet majoituksen paikallisesta Holiday Parkista ja samalla oli tarkoitus käydä täydentämässä ruokatarvikkeet. Muutama kymppi tuli takkiin ja nämä festarit jäisivät nyt väliin. Harmi. Paikallaan jumittaminen näillä hermorakenteilla oli haastava rasti. Olimme päättäneet päästä eteenpäin ja varasimme huomiselle uuden kyydin valtatien kautta takaisin polulle. Meillä oli neljän päivän eväät repussa ja haettiin kaupasta vähän lisää. Seuraava kauppa kun oli ties missä eikä Mäkkäristä tietoakaan.