Onnea on koira, joka vie henkilökuntansa säännöllisesti takapihalle retkelle. Martta Mäyräkoiran kanssa ulkoillessa on tullut tavaksi tarkkailla ympäristöä ja lähiluonnossa on yllättävän paljon tapahtumia. Jos takapihalla ei olisi rusakon papanoita, niin mäyräkoiraa tuskin saisi suosiolla ulos takan äärestä vesisateella, lumipyryssä, pilvisenä päivänä tai ylipäätään minään päivänä. Asuinalueen ympärillä on monipuolinen eläimistö, joka kiinnostaa myös riistaviettistä koiraa. Koti on metsän reunassa ja lähiympäristöstä löytyy peltoja, hiekkateitä ja Kymijoki. Lisänä on hyvät naapurit, joiden kanssa luontohavaintoja tehdään. Jos joskus on mietitty muuttamista, niin tässä tuli lueteltua monta syytä miksi Team Voikkaa, Martta Mäyräkoira mukaan lukien, viihtyy juuri Voikkaalla.
Fasaani on pihapiirissä jokakeväinen vieras. Komea ukkofasaani kiekuu tullessaan kovaäänisesti ja viimeistään siinä vaiheessa on katsottava, ettei Martta lähde hakemaan paistia pataan.
Viime keväänä lähialueelle ilmestyi ensimmäistä kertaa metsäkauriita ja niitä on kiikaroitu ja kuvattu pellolla useaan otteeseen ja bongattiinpa kauris kerran joelta kanootissa istuenkin. Lähimmillään kauriin jälkiä oli keväällä takapihan vieressä olevalla kalliolla ja siitäkös mäyräkoira innostui.
Lintujen tunnistaminen tapahtuu ornitologi Hartzan toimesta, joka tähystää ja kiikaroi kohteet. Itse kuljen kamera kaulalla ja vaikka linnuista ei kuvausvälineistölläni saa tarkkoja kuvia, niin ne auttaa usein lintujen tunnistamisessa. Kesällä peltojen yläpuolella nähtiin paljon petolintuja. Kalasääski esitteli ylpeänä todennäköisesti Kymijoesta saalistamaansa kalaa ja tuulihaukkoja oli usein kaksi kerrallaan räpyttelemässä paikoillaan ja tekemässä syöksyjä saaliin perään. Pellolla on viihtynyt kurkipariskunta ja syksyllä ohimennen myös joutsenpariskunta sekä valkoposkihanhia. Martan mielestä mokoma tiirailu on älytöntä hommaa ja tylsyyksissään se laiduntaa heinää pellon reunasta heti kun silmä välttää.
Kettuja on kotipellolla ollut kesän aikana paljon. Päiväsaikaan on useita havaintoja hyväkuntoisista ketuista ja joskus on nähty samalla pellolla kaksikin kettua yhtä aikaa saalistamassa. Lähimmillään ketusta on havaintoja pihapiiristä.
Pikkulintujen pesintää seurataan takaterassilta. Jokakesäinen pönttövieras on kirjosieppo, joka väsymättä ruokkii kaksi poikuetta kesässä. Käpytikka rosvoilee linnunpöntöissä ja pihapiiriin eksyi kesällä myös harmaapäätikka. Lintulaudalla vierailee myös oravat, joiden keikkumista Martta ei voi tärisemättä katsella. Lähemmäs ei ainakaan kannata tulla. Oravan paikka olkoon puussa.
Kymijoen vartta kulkeva rantabulevardi on Martta Mäyräkoiran mieleen ja jokeen pitää ohimennen päästä kahlailemaan niin pitkälle, että maha kastuu. Kauniin siniset neidonkorennot ihastuttavat joen rannassa. Aurinkoisina päivinä olen ulkoiluttanut kameraa korentojen perässä, vaikka otoksista on tullut enemmän huteja kuin osumia.
Tänä syksynä on ollut aikaa kiertää kyläraittia Martan kanssa joskus kerran ja toisinaan kolme kertaa päivässä. Tätä lähiretkeilyä tullaan ikävöimään seuraavan neljän kuukauden aikana. Martta Mäyräkoira sen sijaan nauttii olostaan ja tilapäivityksessä lukee: "Lomalla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti