Kohti Etelä-Alppeja

Lauantai 18.2.

Rauhallisesti nukutun yön jälkeen oli hyvä startata reitille, joka lähti kylältä leppoisasti Great taste trail - pyörätietä pitkin. Päällyste muuttui pian sorapintaiseksi poluksi, joka oli ajoittain kapeaa kinttupolkua ja välillä leveämpää uraa. Nelsonista lähtien olemme nähneet paljon pyöräilijöitä. Täällä ajetaan pääosin vauhdikkaasti sähköpyörillä ja pyöräteihinkin on selkeästi panostettu. Näyttipä Richmondin pääkadulla olevan huippumerkkejä myyvä sähköpyöräliikekin. 

Takuuvarma aamupalapaikka.

Pyöräilijä väistää pihatieltä tulijat.

Uudet renkaat tuntuivat hyviltä ajaa. Ne rullasivat hyvin päällysteellä ja nyt pääsimme testaamaan niitä koko päiväksi poluille ja hiekkateille. Esipuraisulla vaikuttivat paremmilta kuin edeltäjänsä.

Näkyvästi asfalttiin merkitty pyöräilyreitti.

Utelias paikallishahmo.

Garminin GPS- laitteen virtanappi jumittui pohjaan, mutta sen sai vielä käyntiin. Laite on jo monta vuotta vanha ja hyvin palvellut, mutta taitaa olla tulossa tiensä päähän. Eipä hätää, löytyy meiltä muitakin suunnistusvälineitä, jos yksi putoaa pois pelistä. Oli tulossa aurinkoinen ja lämmin päivä, mutta aurinkorasvatuubista sai puristettua rasvaa enää vain jalkoihin. Laitoimme merinohihat suojaamaan käsivarsia kunnes ensimmäinen kauppa tulisi vastaan. Wakefieldissä oli sopivasti FourSquare ja Rhubarbe - kahvila vierekkäin, joten pyörät pysähtyivät ensimmäiselle huoltotauolle. 

Kivaa, hauskaa ja mukavaa.

Pyörätie jatkui vielä Wakefieldistä eteenpäin ja ensimmäiset 45 km oli pelkkää hupia ja rallattelua poluilla. Reitillä oli 1,4 kilometrin Spooners tunneli, joka on osa paikallista merkittävää rautatiehistoriaa. Tunneli on maailman viidenneksi pisin jalankulkijoille ja pyöräilijöile tehty tunneli. Valoja siellä ei tietenkään ollut, joten lamput päähän ja mummo tunneliin. Saimme vinkin Flat Rock Cafe nimisestä kahvilasta pariskunnalta, joka ajeli kanssamme samaa polkua. Pydähdyimme vahvan suosituksen perusteella kahvilaan ja söimme pasta-annokset, koska rallattelu loppuisi tähän ja edessä odotti ylämäki jos toinenkin. Oli hyvä idea tankata, koska seuraava majapaikkamme oli kotimajoitus keskellä ei mitään. 

Välillä oli vähän metsäisempää polkua.

Spooners tunnel.

1,4 kilometriä myöhemmin. 

Seuraavat 20 kilometriä oli vielä tasaista menoa. Pyörätie jatkui kahdeksan kilometrin verran ajoittain viiniköynnösten reunustamana polkuna, jonka jälkeen ajettiin mukavan rauhallista päällystettyä maaseututietä. Mäkinen osuus alkoi ja maisemat senkuin komistuivat. Upeita vuorijonoja joka puolella. Päällyste muuttui jossain kohtaa 15 kilometrin hiekkatieksi, joka oli onneksi hyväkuntoista tietä. Tämän päivän reitti oli mukavaa ajettavaa.

Täällä piti ajella omalla vastuulla ja varoa kuorma-autoja. Yksi tulikin vastaan. 

Päivän maisemia. 

Päivän polkuprofiili.

Gowan Bank Backpackers oli pariskunnan pitämä kotimajoitus Lake Rotoroalla. Pihalla tepasteli kanoja. Paikka on tunnettu perhokalastuspaikoistaan ja mies ehdottikin, että voisimme kävellä Rotoroa - järvelle ja läheiselle sillalle katsomaan kaloja. Emme kuitenkaan jaksaneet enää tänään lähteä kävelylle, koska täällä oli valtavasti hietasääskiä, jotka hyökkäsivät kimppuun välittömästi, kun menit ulos. Rouva antoi meille jotakin omatekemäänsä ötökkäkarkoitetta. Majoitus oli kotoisa huone, jossa meillä oli oma suihku, wc ja keittiö. Pariskunnalla oli pieni kioski, josta sai ostettu juomia, perunalastuja, hedelmiä ja monia muita elintarvikkeita. Käytimme tätä palvelua hyväksemme ja jäimme elpymään.

Päivän majoitus.

Olemme kahden ensimmäisen päivän aikana tavanneet enemmän kohteliaita autoilijoita kuin koko Pohjoissaaren puolella yhteensä. Toivottavasti trendi jatkuu samanlaisena. Reilun kolmen vuoden jälkeen olemme kiinnittäneet huomiota sähköautojen latausasemiin, joita emme muista nähneemme täällä edellisellä reissullamme, joten jotain muutosta liikenteen saralla on varmasti täälläkin tapahtumassa. 

Sunnuntai 19.2.

Majoituspaikkamme muistutti säästeliäästä veden käytöstä, koska vesi kerätään sadevedestä. Täällä ei siis lutrailla veden kanssa. Laitoimme lähtiessämme juomapulloihin vedenpuhdistustabletit.

Emme olleet saaneet vastausta Maruian motellista, jonne laitoin eilen kyselyn huonevarauksesta. Rotoroalla ei ollut lainkaan kenttää matkapuhelumelle, joten asialle ei voinut tänään tehdä mitään. Olimme poikkeuksellisesti tilanteessa, jossa ei ollut hajuakaan seuraavan yön majoituspaikasta. Uudessa-Seelannissa ei ole joka miehen oikeuksia, joten et voi laittaa telttaa pystyyn minne tahansa. Saapa nähdä minne päädytään.

Lake Rotoroa aamulla.

Pakkasimme pyöriä aamuseitsemältä takapihalla. Talon emäntä oli jo hereillä ja kävi tervehtimässä meitä ennen lähtöä. Tämä oli kotoisa paikka. Pysähdyimme ottamaan kuvan Lake Rotoroasta ja lähdimme puskemaan soratietä reippaasti pitkään ja jyrkkään ylämäkeen. Mäki oli näin aamuun heti niin jyrkkä, että tunkkaamiseksi meni. Piti säästellä jalkoja, kun ei tiedä kuinka pitkä päivä oli tulossa. Mäen päältä olisi koko matka Murchinsoniin saakka alamäkeä, mutta alku ei ollut helpoimmasta päästä. Soratie oli 15 kilometrin pituinen hidas etappi. Tiellä oli löysää soraa, isoja monttuja ja irtokiviä. Aika ajoin joen uomassa virtaava vesi nousi tielle ja näistä vesiesteistä piti vain ajaa yli. Aamu oli viileä. Sormet ja varpaat olivat kohmeessa varjoisia alamäkiä ajellessa. Päällysteelle päästyämme laskettelimme kaupunkiin ja kunnon aamupalalle. Oli jo valmiiksi vähän nälkä, koska olimme syöneet ennen lähtöä vain banaanin, nuudeleita, pipareita ja kahvia.Varasimme samalla majoituksen Reeftonista, koska tähän välille ei löytynyt mitään majoituspaikkoja.

Kauniin vihreänä kimmeltävä joki matkalla.

Ajoimme tänäänkin hienoissa maisemissa. Reitti kulki pitkän matkaa joen vartta ja mäet olivat kohtalaisia. Aamun auringonpaiste muuttui matkalla pieniksi vesisuihkuiksi, vähän kovemmaksi sateeksi ja lopulta takaisin lämpimään auringonpaisteeseen.

Vaihteeksi sadevarusteita päälle.

Tasaista menoa ensimmäisen ylämäen jälkeen. 

Täällä näyttää olevan jonkun verran pyöräilijöitä, jotka joko pyöräilevät ensin Eteläsaaren tai jättävät tällä kertaa koko Pohjoissaaren ajamatta. Pohjoissaarella aloittaneet pyöräilijät yrittäjät päästä ajamaan Timber Trailille, josta on vieläkin toinen puoli reitistä suljettuna kaatuneiden puiden takia.