Pimeetä hommaa

 Perjantai 10.2.

Mangakino oli pieni kylä, jonka keskustassa oli kauppa, takeaway - ruokapaikka, apteekki ja leipomo. Leipomo ja takeaway tarkoittivat lähestulkoon samaa eli kanankoipia ja hampurilaisia. Olimme hakeneet aamupalatarvikkeet 4Square - kaupasta, joten munan ja pekonin vaihtoehtona oli tänään kahvia, jogurttia ja juustobageleita.

Aamulla oli taas kesäisen kaunista.

Polkupäivä

Ensimmäistä piha-aluetta ohittaessamme oli jälleen yksi lehmä eksynyt väärälle puolelle aitaa. Ammu juoksi pyöriemme edellä ja oli lähteä matkaan, kun ei tiennyt mihin olisi meitä väistänyt uralla, joka oli molemmin puolin aidattu. Onnekseen se pääsi pujahtamaan avoimesta portista laitumen puolelle ja pukitteli meille vielä ohimennessään.

Olimme aikaisin liikkeellä ja varauduimme pitkään päivään. Ohjelmassa oli Timber Trail, joka on 83 kilometrin maastopyöräpolku. Sinne päästäkseen piti ensin ajaa 50 kilometriä ylämäkeen päivän teeman mukaisesti maastossa. Alkumatkalla oli monenlaista maastoajoneuvouraa, puskaa ja polkua. Mangakino stream ylitettiin vaijerisiltaa pitkin, jossa saa kulkea vain yksi henkilö kerrallaan. Pyörä mahtui sillalle vain pystyyn nostettuna ja varusteet piti kiinnittää huolella. 

Ei vielä lähelläkään Tiber Trailia.

Mangakino stream 

Reitillä oli pohjoissaaren keskipiste, jonne poikettiin pikku polkua pitkin. Laskettelimme lopulta pitkän matkaa alaspäin ihan vain lähteäksemme taas pitkään kymmenen kilometrin nousuun Timber trailin alusta. Loput 73 kilometriä oli pelkkää alamäkeä. Kuulostaako helpolta? Harri nimesi sen Horror Rocky roadiksi. Polku oli kovapohjainen ja kivaa ajettavaa, mutta tarkkavaisena sai olla. Vauhti nousi polulla kovaksi ja yllätysmomentteina oli polun kivet, syvät teräväreunaiset montut, sateen muokkaamat urat, muta, mutkat ja irtohiekka. Polku ei varsinaisesti ole tarkoitettu gravelpyörälle, mutta sillä selviää hyvin. Alamäet olivat melkoista rynkytystä käsille ja päivän rasitus tuntui eniten ranteissa. 

Polku pohjoissaaren keskipisteeseen.

Ja siinä se on.

Polulla on kahdeksan pyörillä ajettavaa riippusiltaa, joilta on hienot näköalat. Sikäli, kun uskaltaa ajaessa ihailla maisemia. Reitti seuraa vanhoja hakkuita, raitioteitä ja raiteita. Polun varrella on rautateiden historiaa ja kuuluisa Ongaruen spiraali. Viimeiset 17 kilometriä poljimme Timber Trailillä otsalamput päässä ja ajoimme spiraalin tunnelissa otsalampun valossa. Polun korjaustöiden takia 70 kilometrin kohdalla oli vielä kiertotie, jossa työnsimme pyöriä miltei pystysuoraa mäkeä ylös. Lumonite compassin valoteho on niin hyvä, että oli kuin päivänvalossa ajaisi. 

Historiallinen traktori

Varoituksen sanat.
Keskivaikea reitti.

Kiertotie

Matkan varrella ei ollut kahviloita eikä ruokapaikkoja. Aamupalan voimalla mentiin koko päivä ja matkaeväinä oli karkkia, pähkinöitä, pipareita, Nutellaa ja nuudeleita. Haasteena on saada laukkuihin mahtumaan mitään ruokatarvikkeita eikä sinne halua lisää painoakaan. Garmin arvioi nesteen kulutukseksi 8800 millilitraa. Laitoimme elektrolyyttejä juomaveteen ja vettä sai tankattua polun varrelta vesipisteistä. Poretabletit peittivät sopivasti vedenpuhdistustabletilta maistuvan veden.

Öisiä tunnelmia.

Päivään kertyi 2300 metriä kokonaisnousua ja korkein kohta oli liki 1000 metrissä. Poljimme maastossa 131 kilometriä ja aikaa kului 14 tuntia. Pitkä päivä! Varsinkin kun viimeiset kilometrit poljettiin vesisateessa, joka kasteli meidät perinpohjin. Kävelimme Te Araroalla polun kahteen päivään ja tiesimme, että olisimme voineet jäädä telttailemaan Timber trailin puoliväliin leirialueelle tai polun lopussa olevan parkkipaikan alueelle. Olimme varanneet parkkipaikalta muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta Timber Trail centrestä kauri-huoneen ja kuuma suihku houkutteli jatkamaan suunnitelman mukaan. Olimme tyytyväisiä sinnikkyyteemme, koska seuraavana päivänä polut olisivat sateen jäljiltä mutaisia ja liukkaita.

Päivän mäet kuvana.

Polun korkein kohta 971 metriä
meren pinnan yläpuolella.

Vyöryvaara.
Näitä kylttejä oli jokunen loppumatkalla.

Lauantai 11.2. 

Kauri-huoneen luovutus oli kymmeneltä, joten mitään pidempää vetelehtimistä ei tähänkään aamuun mahtunut. Kauri on täällä nimitys kahden hengen huoneelle, jossa on oma kylpyhuone. En tiedä onko kaikki kauri-puusta rakennettuja, mutta ne missä me olemme olleet, ovat olleet erillisiä mökkejä. Laitoimme puolikuivat pyöräilyvaatteet päälle ja kävimme keittiössä tekemässä aamupalaa. Eilisen jälkeen oli energiavajetta ja kahvin kanssa maistui kupillinen kuumaa kananuudelia.

Ei tietoakaan sateesta.

Melko kookas kaveri.

Tänään ei ollut kiire. Olimme menossa 25 kilometrin päähän Taumarunuihin. Lähdimme ajamaan tuttua hiekkatietä, joka oli eilisen sateen pehmittämä. Saman reitin kävelimme reilut kolme vuotta sitten ja tiesimme, että tien varrella on kahvila. Eilen ei tarvinnut kahvilassa istuskella, joten tänään ei ajettaisi ohi. Taane's Manor oli auki, joten kurvasimme kahville ja jäätelölle. Löysin edelliskertaisen kirjoituksemme tiskillä olevasta vieraskirjasta. Omistaja oli ilahtunut, tavasi nimiämme ja kirjoitti ne ylös. Coffee and ice cream saved my day, olin kirjoittanut ja se täsmäsi tähänkin päivään. 

Kahvi ja jäätelö pelastaa päivän! 

Tuttu kahvila, Taane's Manor.

Haasteena on seuraava etappi, joka on runsaiden sateiden jälkeen ollut niin huonossa kunnossa, että siitä ei pääse läpi. Sateet ovat tehneet ennestäänkin vaikeasta polusta mahdottoman kulkea. Polulla on maanvyöryjä ja niin paljon tarttuvaa mutaa, että pyörän renkaat eivät enää pyöri. Viime öinen sade tuskin paransi tilannetta. Maastopyörillä pärjäisi siellä asteen verran paremmin. Tapasimme Taumarunuissa maastopyöräilijän, joka sanoi että jotuisimme työntämään pyöriä suurimman osan reitistä. Lisäksi jet boatit eivät ole liikennöineet normaalisti. Vedessä on lietettä mikä tukkii jäähdytysjärjestelmän. Vaihtoehtoreittinä on nelostie, jossa ei ole lainkaan pientaretta. Se on luokiteltu erittäin vaaralliseksi ja tällä viikolla tiellä on kuollut kolme pyöräilijää. Ei houkuttele.

Täällä näyttää nyt olevan vyöryt herkässä.

Päivän palauttava pyöräily.

Olosuhteet tuntuvat olevan haastavia kaikille. Tällä hetkellä brevet-pyörälijät pohtivat oman pyöräilynsä aloitusta, kun pohjoissaaren pohjoisosaan on ennusteiden mukaan iskemässä samaan aikaan sykloni. Säätila haastaa pyöräillessä ja sen lisäksi lentoyhtiö ei lennä kovissa tuulissa paikallislentoja pikkukoneilla vaan on jo ilmoittanut todennäköisistä muutoksista. Osa pyöräilijöistä on jo ilmoittanut skippaavansa suosiolla Cape Reignan majakan ja 90 Mile Beachin.