Raikaia River - Rangitata River

Torstai 16.1.
Olimme yhdeksältä rinkat selässä raapimassa Methvenin Arabica Cafen oven takana aamupalaa. Tämä oli oikeastaan jo toinen aamupala, koska olimme vartin etuajassa ja kulmassa oleva kuppila oli jo auki. Emme halunneet värjötellä ulkona vaan kävimme hörppäämässä ensimmäisen kahvikupillisen ja kakkupalan siellä. Olimme sopineet aamiaistreffit Arabicaan Jolandan ja Markin kanssa, joten vaihdoimme sinne. Aamu oli mukava ja kiireetön. Tapaamme varmasti vielä polulla tämän hauskan pariskunnan, vaikka he lähtevät eteenpäin vasta huomenna. Ehdimme odotella kyytiä tovin ulkona auringossa penkillä istuen. Autossa istui jo australialainen nuori pariskunta, jonka olemme ohimennen nähneet pari kertaa. Jokialueen kiertäminen kesti vajaan tunnin. Hiekkatie kiemurteli laidunalueiden välistä Rakaian jokien näkyessä koko ajan alhaalla. Lehmälauma tuli vastaan koko tien leveydeltä ja ne väistivät autoa, joka ajoi hiljaa eteenpäin. Lehmät siirtyivät toiselle laitumelle paimenkoiran istuessa tyytyväisenä työnsä tulokseen mönkijän päällä.

Jäimme kyydistä tien poskeen ja lähdimme polulle. 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lähtiessämme kiipeämään päivän solaan. Turton Saddle oli 1120 metrin korkeudessa ja pääosin kävelimme loivaa nousua maastoauton renkaanjäljissä. Solan päällä oli kymmenkunta iäkkäämpää paikallista vaeltajaa tauolla kauniin näköalan äärellä. Heidän kanssaan oli luonnollisesti pidettävä muutaman minuutin juttutuokio.

Ylämäen jälkeen käveltiin rinnettä alas ja ylitettiin puroa puolelta toiselle. Käveltiin nilkan syvyiset ylitykset kengät jalassa. Tänään oli niin aurinkoinen ja tuulinen päivä, että kengät ja sukat kuivuisivat nopeasti. Yhdessä purossa pieni taimen ui Harrin jalkojen edestä ohi.

Matkalle jäi soma ja siisti A - mallinen tupa, mutta päivä oli muutenkin lyhyt ja pidettiin siellä vain lyhyt tauko. Alhaalla laaksossa oli kahdeksan petipaikan Comyn's Hut, jossa olisi ollut vielä yksi petipaikka vapaana. Olimme jo matkalla päättäneet majoittua omaan telttaan. Vintagetupa oli kohtuu siistissä kunnossa, mutta ahdas, kun se oli täynnä ihmisiä ja oma tila teltassa houkutteli.

Comyn's Hut

Perunamuussia savustetulla tonnikalalla höystettynä. 

Keitimme kahvia ja kokkasimme sisällä tuvassa muiden kanssa. Suurin osa ihmisistä oli uusia tuttavuuksia. Kiivit jäivät myös Comyn's Hutille ja laittoivat teltat pystyyn hieman tuvan alapuolelle suojaisempaan paikkaan. He tulivat heti meidät nähtyään jatkamaan solassa aloittamaamme keskustelua ja muutama kertoi joskus vierailleensa Helsingissä.


Perjantai 17.1.
Herättiin yöllä, kun joku eläin rapisteli teltan takana. Oletimme, että se oli joku lintu, kun se pöllähti telttakaaren päälle ja jäi hetkeksi rapistelemaan oven taakse heilautettuani telttakangasta. Yö oli kylmä ja kevyessä untuvapussissa paleli. Olin jo laittamassa untuvatakkia päälle, mutta vedinkin silkkilakanan ja makuupussin huput tiukasti päähän ja nyörit kireämmälle. Tälle päivälle oli ohjelmassa jokikävelyä jäätävässä vedessä, joten päätettiin venyttää lähtöä auringonnousuun. Teltta oli litimärkä ja sen kuivumista oli melko turha odotella. Leiripaikka oli matalalla laaksossa eikä aurinko  paistaisi sinne ihan hetkeen.

Lähdettiin kävelemään kahdeksalta ja heti kahdensadan metrin päästä kahlattiin neljä kertaa jokiuoman yli. Varpaat olivat sokissa kylmästä vedestä. Onneksi oltiin heti auringon puoleisessa laaksossa. Tässä maastossa ei sandaaleilla tehnyt mitään ja kahlattiin vaelluskengissä ja gaiterseissa. Gaitersit estävät hyvin veden holahtamisen suoraan kengän suuaukosta sisään, vaikka kengät kastuvatkin heti läpi.

Hakatere - jokea kahlattiin lukemattomia kertoja. Ensimmäiset kymmenkunta kilometriä käveltiin käytännössä joessa ja käytiin aina välillä penkalla. Polku meni ajoittain hetken tiheiden piikkipuskien välistä, jotka raapivat jalat naarmuille. Käveltiin nekin osuudet joen vartta aina kun se oli mahdollista.

Auts!!! 

Vettä oli polven korkeudelle lähes joka kohdassa. Paikoin virta oli todella voimakas, mutta pystyssä pysyttiin. Kahden tunnin kahlaamisen jälkeen jäätiin joen penkalle kuivattamaan telttaa. Sopivassa tuulessa ja auringon paistaessa se kuivuu vartissa.

Joen penkalta lähdettiin nousemaan päivän solaan uusi-seelantilaisessa kamppaajaruohikossa, johon ei muodostu edes kunnollista polkua. Se oli liukasta ja ajoittain korkeiden ruohotuppaiden välissä solisee puro ja petolliset aukot yrittävät siepata jalkasi maan alle. Sulassa sovussa kamppaajaruohojen seassa oli pistäviä keihäskasveja. Päivän korkein kohta Clent Hills Saddle oli 1480 metrin korkeudella. Taivaalla ei pilviä näkynyt ja aurinko paahtoi taivaan täydeltä.

Pienet tuuletukset ovat aina paikallaan mäen päällä. 

Vuoren rinteillä ei varjoon päässyt, joten päivän uv-säteet tuli nautittua. Alaspäin menevä rinne oli mukavan loiva ja seuraava kymmenen kilometriä mentiin ylös alas kukkulalta toiselle, ajoittain helpossa hiekkarinteessä ja välillä ruohotuppujen seassa jalansijasta taistellen. Viimeinen vitonen käveltiin maastoauton renkaanjäljissä tuvalle. Koska sukat ja kengät olivat jo mukavasti kävellessä ehtineet kuivahtaa, niin loppumetreillä oli vielä pari puroa, joista käveltiin nilkan syvyisessä vedessä. Onneksi aurinko paistoi vielä.

Manuka Hutissa oli samat vaeltajat kuin eilisellä tuvalla. Edustettuna oli Puola, Belgia, Hollanti, Kanada ja Australia. Kanadalainen heppu oli ennen meitä tuvalla, mutta päätti majoittua telttaan. Tuvassa oli kaksi punkkaa vapaana, joten mentiin sisämajoitukseen yöksi. Päästään aamulla nopeammin liikkeelle eikä telttaa tarvitse kuivatella matkalla. Olimme ajatelleet, että tilaamme kyydin Clearwater Villagesta ja jäämme yöksi tälle puolelle jokilaaksoa, mutta australialainen nuoripari oli päättänyt lähteä ylittämään joet kävellen, vaikka olivat varanneet jo kyydin valmiiksi. Voisimme aivan hyvin käyttää heidän kyytitilauksensa. Huomenna pitäisi ehtiä viideksi Mt Potts parkkipaikalle.

Ylempänä Raikaian kiertotie ja alempana lauantaina aloittamamme Rangitatan kierto. 

Päivän polkuprofiili. Nousua 730 metriä ja laskua 854 metriä. 

Lauantai 18.1.
Olimme molemmat hereillä jo viiden jälkeen ja nousimme valmistautumaan lähtöön. Yritimme olla mahdollisimman hiljaa, että muut saavat vielä nukkua. Aamu oli lämpimämpi kuin eilen ja päivästä oli tulossa kuuma, joten oli hyvä olla ajoissa liikkeellä. Matkaa oli yli 30 kilometriä.

Lake Emilyn aamusumu.

Aloitimme kävelyn maastoauton jäljissä, joka parin kilometrin päässä muuttui poluksi. Polku ylitti harjanteen Emily - järvelle ja muuttui taas pian maastoautotieksi. Lake Emilyn jälkeen oltiin hiekkatiellä. Tauolla seurattiin kuinka kaksi kärppää saalisti kania. Ne juoksivat hetken edestakaisin tiellä, kunnes kani hoksasi hypätä heinikkoon. Kanin kiljuminen hiljeni ja oletimme kärppien saaneen saaliinsa, mutta hetken kuluttua kärpät menivät takaisin tien toiselle puolelle tyhjin käsin. Kani taisi tällä kertaa päästä pälkähästä. Täällä on valtavasti kaneja, kun ei niillä ole luontaisia vihollisia. Saatat yhdellä silmäyksellä nähdä pellolla helposti yli kaksikymmentä kania.

Huomaa maastopyöräilijä kuvan vasemmassa alakulmassa. 

Hiekkatieltä lähdettiin takaisin polulle Clearwater Trackille. Polun pohja oli kova ja siellä olikin paljon maastopyörän jälkiä. Muutama pyöräilijä nähtiinkin. Tänään tuli matkamittariin 2300 kilometriä. Happy Anniversary! Otettiin kuva lumihuippuisten vuorien äärellä ja samalla pidettiin nopea lounastauko kivellä istuen.

Happy 2300 km Anniversary! 

Kävely eteni tänään sujuvasti. Reitti oli selkeä ja helpohko. 35 kilometrin jälkeen oltiin Mt Potts parkkipaikalla. Kello ei ollut vielä kolmeakaan, joten laitettiin kengät ja sukat tuulettumaan ja istahdettiin nurmikolle varjoon keittämään pari pannullista kahvia. Oli valtavan kuuma päivä ja parin tunnin istuskelu ison puun alla tekemättä mitään kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

35 kilometrin ja kahdeksan tunnin patikka takana. Kahvia, pipareita ja Nutellaa. 

Parkkipaikalta oli päiväkahvimaisemat Taru Sormusten Herrasta - kuvauspaikalle. Taustalla Edoras, Rohanin pääkaupunki. 

Reilun tunnin päästä ranskalainen kaveri ilmestyi polulta ja hän oli lähdössä samaan kyytiin. Alps 2 Ocean - firman kuljettaja oli jo neljän jälkeen paikalla ja huuteli, että olemmeko me suomalaisia. Hienoa, viesti oli mennyt perille, eikä tässä kohtaa tarvinnut selittää enää mitään. Tiesin, että Australian tyttö yrittää perua kyydin matkalla ja pyysin häntä samalla ilmoittamaan, että otamme heidän paikkansa autossa. Keskustelimme kuljettajan kanssa jokialueen ylityksestä, joka ei kuulu reittiin. Polku loppuu tähän parkkipaikalle ja jatkuu toisella puolella. Joen ylittäminen sinänsä ei ole ongelma, vaan yksityisten maat. Maanviljelijät eivät pidä siitä, että maille tullaan omin päin. Ihmiset ovat täällä todella tarkkoja omista alueistaan ja luvattomasta kulkemisesta yksityisalueilla saattaa tulla isokin asia. Monet haluavat ylittää joen välttääkseen kuljetuksesta ja kaupunkielämästä aiheutuneet kustannukset.

Rangitata 

Menimme tänään Geraldineen, jonne tuli matkaa yli 60 kilometriä. Sama kyyti noukkii meidät aamulla supermarketin pihalta ja palauttaa polulle toisen hieman lyhyemmän kiertotien verran. Meillä ei ollut vielä aavistustakaan minne aioimme majoittua, mutta matkalla oli sen verran kenttää, että sain varattua hytin Holiday Parkista, joka sijaitsi 200 metrin päässä keskustasta. Se oli hyvä vaihtoehto, kun emme ehdi muuta kuin laittaa pään tyynyyn vähäksi aikaa. Heitettiin rinkat hyttiin ja hakeuduttiin samantien paikalliselle grillille hampurilaisaterian ääreen. Kaikki paikat menivät kiinni kahdeksalta, joten ei ollut aikaa jäädä edes suihkuun. Tässä alkaa pelottavasti tottua yhteen vaatekertaan, jota käyttää aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Kotona ei ole tullut mieleenkään, että lähtisi Helsinkiin kaupungille pitkähihaisessa merinopaidassa, mutta Wellingtonissa hiihtelin ihan sujuvasti monta päivää aluspaidassa. Kaupasta haettiin lisää herkkuja reppuun ja ehdittiin illalla suihkun lisäksi vielä pikaisesti pyykätä vaatteita. Oli melkoinen yllätys törmätä Holiday Parkin suihkussa australialaiseen tyttöön, jonka kyytipaikan olin ottanut. He olivat polulla tulleet joen ylityksestä toisiin ajatuksiin ja saaneet tieltä toisen kyydin. Huomenna jatketaan porukalla samalla kyydillä takaisin polulle.