Pikkujoulut ja vuotava katto

Lauantai 16.11.
Tänään on vaelluspäivä numero 30. Se tarkoittaa, että jäljellä on tasan sata päivää. Jonkunlaisessa aikataulussa pitää pysyä, mutta liian pitkälle eteenpäin ei kannata suunnitella. Myrskyt ja sateet saattavat jatkossa laittaa kapuloita rattaisiin, joten säästellään lepopäiviä tuonnemmaksi. Tosin Hamiltonissa pitää ehtiä käydä kaupoissa. Vasen kenkä on pari päivää tuntunut pieneltä ja tarkoittanee sitä, että kannattaa ostaa numeroa isommat. En olisi millään halunnut vielä luopua Hanwageistani. Yritän etsiä Salomonin kengät, koska ne ovat yleensä sopineet hyvin jalkaani. Aucklandissa niitä jo hypistelin, mutta en kokenut vielä tarvitsevani.

Hyvää huomenta, Rangiriri! 

Aamupala oli täälläkin valmiina jääkaapissa ja pöytä katettu. Aamiaispöydässä ei ollut ruuhkaa, joten suoriuduttiin jo seitsemäksi tien poskeen suunnistamaan. Tälle päivälle oli parikin suunnitelmaa. Ensimmäinen etappi oli 15 kilometrin päässä oleva Huntly, josta reitti jatkui muutaman kilometrin metsän reunaan. Sieltä alkoi 11 kilometriä metsäpolkua. Kuulostaa helpolta, mutta täällä metsä kuin metsä on hidaskulkuinen. Huntly oli liian lähellä, joten metsään oli mentävä ja siinä kohtaa matkamittarissa oli jo 20 kilometriä. Yksi vaihtoehto oli kävellä koko metsäosuus putkeen ja se tietää kymmenen tunnin vaelluspäivää. Toinen vaihtoehto oli etsiä teltalle paikka metsästä ja yöpyä siellä.

Metsä näkyvissä! 

Huntlyyn tallattiin ripeästi. Matkan varrella oli pieni kauppa, josta ostettiin varuiksi vielä vesipullot mukaan. Metsässä kun ei ole saatavilla vettä. Samalla tankattiin lounaaksi muna-pekonipiirakat, jäätelöt ja kylmiä juomia. Karkkipussi vielä taskuun ja matka jatkui.

Hakarimata Scenic Reserve. 

Hakarimata - polkua oli kehuttu hyvin huolletuksi ja jopa perheille sopivaksi kulkea. Parkkipaikalla olikin useita autoja. Pieni epäluulo hiippaili takaraivossa. Metsäpolku alkoi lupaavasti. Hiekkapolkua, rappusia ja puurakenteita. Rakennettua polkua kesti kilometrin verran, jonka jälkeen se jatkui samanlaisena metsänä kuin kaikki aikaisemmatkin.

Mäet olivat vähän maltillisempia, mutta juurakkoa ja mutaa oli riittävästi. Isä opetti minua lapsena juoksemaan maastossa ja näistä "Katso mihin jalkasi laitat - maastojuoksukoulun" opeista on ollut apua täälläkin.

j

Metsässä pitää suunnata katse maahan ja keskittyä pystyssä pysymiseen. 

Mukavampi metsässä oli kävellä kuin maantiellä. Päivästä tulee vaan pitkä. Joku telttapaikkakin olisi reitiltä löytynyt, mutta ei maltettu vielä pysähtyä. Soitin River Bed - motelliin nelisen kilometriä ennen polun loppumista, että löytyykö sieltä yöpaikkaa. Telttapaikka oli, joten päätettiin kävellä pois metsästä. Ngaruawahian yöpaikka oli reitin varrella ja heti kilometrin päässä polun loputtua. Vaikeakulkuinenkin polku loppuu joskus.Tämä loppui helikopterin laskeutumispaikalle ja samalla näköalapaikalle. Polun tässä päässä oli varoitus, että tästä eteenpäin vaaditaan jonkunlaista kokemusta.

Näköalatornista avautui hienot näkymät. Polkua oli enää kaksi kilometriä jäljellä, mutta ruuhkaa oli sitäkin enemmän. Huipulle oli rakennettu rappuset ja eri ikäisiä kuntoilijoita tuli juosten ja kävellen vastaan. Alkumatkalla törmättiin vain pariin paikalliseen vaeltajaan ja naiseen, joka ulkoilutti papukaijaa. Sekin oli enemmän kuin missään metsässä aikaisemmin.

Hieman väsynyt lenkkeilijä. 

Huomenna kävellään Hamiltoniin eikä matkaa jäänyt enää kuin reippaat parikymmentä kilometriä.

Tane Tallaaja

Hartza Haikkaaja

Sunnuntai 17.11.
Tänään lähdettiin rauhallisesti liikkeelle. Pohkeissa tuntui, että eilen oli kävelty rappusissa ja jumpattu juurakoissa, mutta jalat vetreytyivät nopeasti liikkeelle lähdettyä. Leppoisa päivä tulossa.

Koko matka Hamiltoniin kulki Waikato - joen tuntumassa. Waikato on Uuden-Seelannin pisin vesitie ja sen varrella olevat voimalaitokset tuottavat suuren osan maan sähköstä. Käveltiin eilen Huntlyssä suurimman laitoksen ohi. Jokea pitkin on kulkenut vihannekset, jauhot ja villat Aucklandiin maoreiden kanootissa ennen siipiratasaluksia ja rautatieliikennettä. Joen varrelta löytyy symbolista maoritaidetta sekä tarinoita paikkojen nimistä ja alkuperästä.

Melkein reitin varrelta löytyi viihtyisä kahvila, jonne poikettiin toviksi istumaan. Tänään oli leppoisa sunnuntaimeininki. Hamiltoniin menevä River Ride oli päällystettyä kävely - ja pyörätietä koko matkan. On ollut mukava nähdä, että täällä kaupungin liepeillä on reittejä, joilla ihmiset voivat liikkua. Iloisesti tervehtiviä pyöräilijöitä meni ohi jatkuvalla syötöllä. Maanteillä ei paikallisia pyöräilijöitä eikä kävelijöitä ole näkynyt. Neljän viikon aikana on jäänyt sellainen mielikuva, että täällä ajetaan isoilla lava-autoilla ja syödään pikaruokaloissa. McMäkisellä on nimittäin aina paljon asiakkaita.

Horo Pounamu eli runsaan Waikato - joen aarteet. 

Perry Pridge

Tälle päivälle oli luvattu sadetta, mutta aurinko paistoi kuumasti. Yhtäkkiä erään talon pihalta juoksi nainen aidalle ja kyseli, että maistuisiko kuppi teetä. No, mikä ettei. Tauko on aina paikallaan, joten laskettiin rinkat selästä ja mentiin talon takaterassille istumaan. Korealaissyntyinen nainen oli innoissaan saadessaan meistä seuraa. Hän otti meidät halaten kotiinsa. Ensin tuli lasit sitruunavettä ja tuoreita mansikoita ja sitten kupit teetä. Mies jäi ujosti sisälle puuhastelemaan omiaan. Naisen ystävä oli ollut vasta Suomessa tapaamassa vaihtovuoden aikaista perhettään. Paikkakunta jäi vähän epäselväksi, mutta jossain puolentoista tunnin päässä Helsingistä. Lähtiessämme nainen tuli saattamaan meidät kävelytielle. Viimeiset kilometrit vielä ja oltiin Hamiltonissa kaupungilla. Hiljaista piteli ja suuri osa laitakaupungilla olevista liikkeistä oli näin sunnuntaina kiinni. Käytiin matkalla jo tiedustelemassa pari retkeilykauppaa. Kenkävalikoimat ovat vielä aika kehnot, kun hyllyistä löytyy vain viime vuoden malleja. Vaikka sopiva kenkä olisi löytynyt, niin sopivaa kokoa ei. Kathmandu jäi vielä huomiselle päivälle tiedusteltavaksi.

Coffee Clubin joulun odotusta. 

Joulu näkyy täälläkin kaupoissa ja kadun varsilla olevissa mainoksissa. Supermarketin eteisessä seisoo valtava joulupukki. Kahviloissa on joulukuusi ja - koristeita ja kadun varrelta olisi voinut ostaa ämpärillisen joulupipareita. En ole koskaan viettänyt joulua keskellä kesää, mutta tuleepahan sekin tänä vuonna koettua. Kaksi joulua on mennyt nyt maailmalla ja ensi vuonna haluan kyllä olla kotona. Keskimmäinen nuorisojäsen komppasi suunnitelmaa puhelimessa.

Kaupungilla olisi ollut useampikin lodge tarjoilla, mutta niistä ei ollut kovin mairittelevia lausuntoja. Lähinnä luteita ja huonoja sänkyjä. Holiday Parkit ovat olleet tähän mennessä toimivia, joten suunnattiin tälläkin kertaa leirintäalueelle, vaikka se olikin melkein kaksi kilometriä sivussa. Oltiin sen verran myöhään kirjautumassa sisään, että cabinit oli jo siivottu viikonlopun jäljiltä ja saatiin hytti kahdeksi vuorokaudeksi. Hytissä oli sängyn lisäksi jääkaappi, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Seuraavalta poikkikadulta löytyi iso kauppa, josta haettiin evästä. On helpompi jättää varusteet lukkojen taakse kuin telttaan, kun lähtee kaupungille. Olipa rauhallista, kun osuttiin leirintäalueelle kerrankin viikonlopun ulkopuolella.

Maanantai 18.11.
Lepopäivä tuli ihan tarpeeseen. Kaatosade alkoi jo yöllä eikä se aamulla näyttänyt yhtään hellittävän. Oli toisaalta mukava herätä kuivasta hytistä, kun sai jäädä sängylle pötköttelemään. Toisaalta lepopäivänä voisi tehdä muutakin kuin maata neljän seinän sisällä.

Ei tosin herätty kuivasta hytistä. Harri heräsi yöllä ihmettelemään, että hytin lattialla on vettä. Ei oikein selvinnyt mistä vesi oli tullut. Aamulla paikkasin ripstopilla rinkan sadesuojusta, johon olin jossain matkan varrella onnistunut saamaan pienen reiän. Siinä touhuillessa katosta tippui vettä melkein päähän. Vesi tippui juuri sängyn ja rinkan väliin. Hassua, että sisälläkin tarvitsee suojata rinkka sateelta.

Onneksi vesi ei kastellut sänkyä. 

Käytiin vastaanottotoimistossa ilmoittamassa vuotavasta katosta ja rouva pyyhkäisi tarkastamaan tilanteen. Saimme kaksi vaihtoehtoa. Ämpärin vuotokohdan alle tai muutto naapurihyttiin. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto. Emme halunneet vahingossakaan kastella untuvapusseja emmekä mitään muitakaan varusteita. Sateeseen oli luvassa tunnin tauko, joten heitettiin tavarat nopeasti naapuriin ja lähdettiin kaupungille.

Muutto naapurihyttiin. 

Keskustassa nähtiin ohimennen Hollannin pojat rinkat selässä. Pojat olivat jo menossa takaisin polulle. Me suuntasimme Kathmanduun, josta löytyi Salomonin kengät ja kokoja joka lähtöön. Myyjäkin oli varsin hauska heppu ja kaupat tuli. Ostosreissulta löytyi lisäksi Harrin puhelimeen suojakalvo. Molempien puhelimista halkesi panssarilasi jo ajat sitten. Hyllyissä oli Nokiasta lähtien kaikki muut merkit paitsi Sony, joten en lähtenyt edes kyselemään. Shoppailu on rankkaa hommaa. Tilanne vaati pullakahvit.

Vielä puhtaat kengät. Tervemenoa mutaan! 

Ostosreissu jatkui vielä. Tarvittiin puolen vuoden hyttipassit. Loppumatkalla alkaa olla jos jonkinlaista tupaa reitin varrella. Varsinkin Eteläsaaren puolella. Suunnattiin Trek N Travel - liikkeeseen, jossa täytettiin passihakemukset ja saatiin kortit kukkaroon. Ne maksoivat 52 euroa kappale. Seuraavassakin metsässä on jo uusi tupa, josta kauppias näytti kuvia. Harrin vuonna 2005 ostamat gaitersit tulivat tiensä päähän edellisen etapin aikana, ja täältä löytyi uudet Rabin gaitersit. Seuraavassa puskassa on tiedossa mutaa isoilla kirjaimilla. Kauppa näytti vanhan ajan retkeilyliikkeeltä. Seinillä ja hyllyjen päissä oli koristeena vanhoja lyhtyjä, keittimiä ja reppuja. Kauppias pyysi meitä kirjoittamaan nimet vieraskirjaan. Suomalaiset ovat täällä harvinaisuuksia.

Nyt alkoi olla kaikki tarvittava kasassa. Lähikaupassa piti vielä käydä ruokaostoksilla. Seuraavat viisi päivää ollaan pois lihapatojen ääreltä, joten myslit, nuudelit, karkit ja pähkinät pitää täydentää. Mietin pitkään, että lähetänkö vanhat vaelluskengät postissa kotiin, mutta lopulta päädyin heittämään ne pois. Ne on varmaan pian kuusi vuotta vanhat, mutta hyvin palvelleet kengät. En ole saanut niitä vielä rikki mistään. Olin heittämässä pois myös silmille valuvaa hiuspantaani, mutta Harrilla on jo niin pitkät kutrit, että panta vaihtoi vain omistajaa.

Kaupassa keksittiin, että pidetään tänään pikkujoulut. Tarjoiluna on jouluolut, joulukahvit ja - piparit sekä suklaajoulupukki.

Jingle bells jäi soimaan päähän supermarketista.

Hyvää pikkujoulua, Team Voikkaa!