Syvemmälle erämaan syliin

 Vettä satoi reippaasti koko yön. Sade lopui aamulla ennen seitsemää, mutta kylmä tuuli piti huolen siitä, että piti pukea päälle kuorivaatteet ja kurarukkaset. Mammutin kurahanskat oli ostettu jo Islantiin Vatnajökul -ahkioreissulle, mutta siellä niitä ei tarvittu. Nyt tuli käyttöä. Eivät ne täysin vettä pidä, mutta tuulta kuitenkin. 

Koti järven rannalla.

 Viereisellä rinteellä laidunsi viisi myskihärkää. Sellaisia ei oltukaan aikaisemmin nähty. Kameralle ne olivat kaukana, mutta kiikareilla näkyi hyvin.

 Juuri ennen lähtöä aurinko tuli esiin paksun pilviverhon takaa. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin vähän lämpimämmissä vaatteissa. Tälle päivälle oli luvattu sadekuuroja ja lämpötilaksi +6-+7 astetta. Edessä oli 12km polkua, enemmän ylämäkiä kuin eilen ja yksi kahlaaminen.

Tundran värejä

 Reitti oli soista, pehmeää hetteikköä, jossa kengänkärjet kastuivat. Kahlaamaan pääsimme heti 1,5 h kävelyn jälkeen. Vetisen kohdan pohja oli mutainen ja jalkoja sai nostaa ylös takertuvasta mudasta. Onneksi sandaaleiden kiristysnarut oli vedetty tiukalle ja kengät pysyivat jalassa. Vettä oli polveen asti, kun lopussa pääsi astumaan isojen kivien päälle. Varmuuden vuoksi housut oli riisuttu reppuun ja kahlasimme yli kalsarit vilkkuen. Kukapa täällä olisi katselemassa ja kanssavaeltajat olivat samassa liemessä. Kivien vieressä olisi humpsahtanut vähän syvemmälle eikä tänään ollut hyvä sää kuivata vaatteita. Yli mentiin niin, että heilahti. Varpaat kuiviksi ja takaisin polulle.

Kahlaamo 

 Ylängöllä oli kova ja kylmä tuuli. Kuoritakin huppu meni päähän eikä villasormikkaat olleet yhtään liikaa. Luvattuja sadekuuroja ei päivällä tullut, mutta muutama vesipisara ropsahteli kuoritakin pintaan. Maisema avautui joka suuntaan ja matka jatkui syvemmälle maahan, jossa ei ole teitä. Vain polku, joka jatkui horisonttiin ja jokainen askel vei eteenpäin kohti tavoitetta. Toisen vaelluspäivän matkaksi tuli 12 kilometriä. 

Garminin mukaan reitti näytti tältä.

Yksi pienistä punaisista tuvista.

 Leiripaikka löytyi järven rannalta, jossa oli hiekkaranta keskellä tundraa. Rannalla seisoi pieni punainen tupa ja sen vieressä ulkohuussi, joka oli kuin valtaistuin. Huussin lauteille noustessa tunsi itsensä erämaan kuninkaaksi. Emme majoittuneet tupaan, vaan omaan telttaan, jonka pystyttäminen kovassa tuulessa oli oma juttunsa. Tuulenpuuskat oli repiä kiilat irti pehmeästä maasta, joten niiden päälle etsittiin vielä painavia kiviä. Lopulta teltta seisoi jämäkästi, vaikka tuuli jatkoi riepottelua.

Tikapuita pitkin huussiin.

 Yöstä oli tulossa kylmä ja lämpötila saattoi laskea jopa pakkasen puolelle. Untuvatakit jäivät päälle, koska olemme matkassa kesäuntuvapusseilla pienella riskillä.

Poronsarvia on somisteena siellä täällä. 

 Yöllä tarkeni hyvin nukkua merinoissa ja untuvissa. Aamulla tarpin pinta oli jäässä, joten kuoritakki oli tarpeen aamutoimissa. Aurinko nousi lähes pilvettömältä taivaalta ja alkoi pikkuhiljaa lämmittää. Kolmannesta vaelluspäivästä oli tulossa lämmin, puolipilvinen ja aurinkoinen. Tuulilukemat arviolta metrin sekunnissa ja meille myötätuulta. Lämpöäkin olisi tiedossa +8 - +12 asteen tuntumaan.

Hyvää huomenta! Teltta kuurassa.

Tarppi jäässä.

 Reitti kulki koko matkan pitkänmallisen Amitsorsuaq-järven rantaviivaa seuraillen. Osan matkaa oli selkeää polkua, kuten aikaisempinakin päivinä ja osin vetistä ja upottavaa suota. Heti alkumatkasta kiipeiltiin isojen kivenlohkareiden yli. Matka ei ollut pitkä, mutta askelten ja otteiden kanssa sai olla tarkkana. Painava rinkka huojutti selässä helposti omaan suuntaansa ja ulkopuolelle kiinnitetty makuualusta oli kantajaansa leveämpi.

Ketterästi yli.

Vetistä tundraa.

Kengät ja kalvot testissä.

 Aurinko paistoi ja lämmitti. Tänään pitkähihainenkin tuntui kuumalta. Oli luvattu vähän yli 10 astetta, mutta tuntui kuin 20. Tuulta ei ollut lainkaan. Hiki virtasi. Juomavettä ei tällä reissulla ole tarvinnut kantaa mukana suuria määriä. Vettä on koko ajan saatavilla jarvistä ja puroista. Maisemat olivat kuin kolmiulotteisesta postikortista ja rantavedessä näkyi rautuja. Tänään nähtiin rinteillä ensimmäiset yksittäiset porot. Poroja on täälläkin paljon, mutta ne eivät kulje laumoissa tai tokkana kuten Suomessa. 

Postikorttimaisemia

Vaelluksen järjestävän tahon, Porta Arctican heittämä haaste on järven päästä päähän kävely, järvessä uinti ja melonta vaellussauvoilla. Kävely tulee automaattisesti vaelluksen yhteydessä, mutta tänään olisi hyvä päivä uida hikisen vaellusurakan jälkeen. Leiripaikkakin oli sopivasti hiekkarantaa. Uinnissa kädet ja jalat tulee olla irti pohjasta ja tulee ottaa selkeitä uintivetoja. Reilun 19 kilometrin reppukävelyn päätteeksi oli virkistävää pulahtaa arktisiin vesiin. Tehtävä ei ollut tänään vaikea.

 

Garminin mukaan reitti näytti tältä.

 Illalla sää alkoi muuttua. Tuuli alkoi nostattaa pilviä ja säätila vaikutti muuttuvan sateisempaan tai epävakaisempaan suuntaan.