Märkää, mutaa ja maaliviiva

 Kahdeksannen vaelluspäivän ohjelmassa oli 19 kilometriä polkua. Sen vuoksi kannatti lähteä liikkeelle aamulla tuntia tavallista  aikaisemmin. Sää oli epävakainen, toisin sanoen mitä tahansa voi olla luvassa, joten kaikkeen oli varauduttava. 

 Aamu alkoi sateisena ja harmaana. Lämpöä oli luvassa +8-+9 astetta. Ennuste lupasi iltapäivälle kirkkaampaa, joten nähtäväksi jää mitä päivä tuo tullessaan. Päivän päätteeksi on joka tapauksessa mukava saada varusteet kuivumaan. 

Kahlaamo

 Heti alkumatkasta tuli vastaan joen ylitys, joka hoidettiin sandaaleissa. Sen jälkeen matka jatkui sateessa: suossa tarpoen, pajukossa kahlaten ja ylämäkeen ponnistellen. Tällä kertaa sade kasteli kuorivaatteetkin, aiemmin pahemmat sateet ovat osuneet yöaikaan, jolloin  vaatteet ovat pysyneet kävellessä kuivempina. Tuuli teki päivästä kolean ja kylmän, joten kuorivaatteet ja kurahanskat pysyivät tiukasti päällä. Kävely on kyllä tehokasta, housujen vyötärö tuntuu jo selvästi väljemmältä.

Grönlannin Petteri-poro 

 Puoliltapäivin sää poutaantui, vaikka silloin tällöin saatiin vielä pieniä sadekuuroja. Iltapäivä saatiin nauttia enimmäkseen poutasäästä kumpuilevaa ja kovapohjaista polkua pitkin, tiheän pajukon läpi kulkien. Polun varrelta löytyi uusia kukkia, pohjoisella pallonpuoliskolla kasvava kirkkaankeltainen arnikki, joka on Suomessa uhanalainen. Tunturiarnikkia kasvaa Suomessa alle sadassa paikassa. Useimmat niistä olivat jo lakastuneet, mutta muutama yksittäinen oli vielä kukassa. Pientareelta löytyi myös keltaisia unikoita. Polulla tepasteli kiirunaemo pikkuisen poikasensa kanssa. Poikasia oli toivottavasti enemmänkin, mutta yksi viipotti emonsa perässä näkyviin. Poistuimme nopeasti paikalta, ettei kauempana raakkuva korppi huomaa piilostaan poistunutta pikkuista lintua.

Maassa oli pisaroita ja kauniita sävyjä.

Tunturiunikko on yksi maailman pohjoisimmilla alueilla kasvavista kasveista ja sitä kasvaa jopa Grönlannin pohjoisosassa.

 Maisemat muuttuivat yhä jylhemmiksi ja ympärillä olevat vuoret korkeammiksi. Ne ovat jo yli 1000m korkeita. Rinteillä laidunsi satunnaisia poroja, tuoden lisää elämää karuun maisemaan.

 

Grönlannin kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma.

 Kahdeksan tunnin vaelluspäivä loppui pienen joen kahlaamiseen. Teltta nousi joen vastarannalle, vuorten väliseen laaksoon, jossa  kova tuuli teki pystyttämisestä oman haasteensa. Yöstä on tulossa kylmä. Huomenna edessä on kevyempi päivä ja reitti vie meidät vaelluksen toiseksi viimeisenä paivänä jo lähelle merta.

Tyytyväiset telttailijat.

Garminin mukaan reitti näytti tältä. 

 Yhdeksännen vaelluspäivän sääennuste lupasi pilvipoutaa eli juuri sopivaa vaelluskeliä. Iltapäiväksi oli luvassa jopa aurinkoa. Lämpötila pysyttelisi +5-+7 asteessa ja tuultakin vain vähän. 

Aamu valkeni kuulaan kirkkaana ja taivas oli sininen. Lähtiessä vuorten takaa paistoi aurinko. Edessä oli 16 kilometriä ja kuorivaatteet sai pakata reppuun. 

 Polku kulki märän suon halki, ja maasto oli mutaista ja upottavaa. Säärystimistä on ollut paljon hyötyä. Suurin osa kurasta on jäänyt niihin ja housujen lahkeet ovat pysyneet puhtaampina. Vesikään ei niin helposti solahda kenkään. 

Tauko

 Reitti käväisi pienen tiheän ihmisen mittaisen pajukon läpi. Puskien välissä kulkeva polku oli kuitenkin selkeä kävellä. Aurinko ei paistanut liikaa, mutta lämmitti mukavasti. Kun tuuli tyyntyi, mäkäräiset heräsivät henkiin ja hyttyshattu oli tarpeen. 

Hartza hukkui pajupuskaan.

Löytyihän se sieltä.

Matkalle osui runsaasti ojien ja purojen ylityksiä. Osa meni yli hypäten, osa kivien päälle astuen ja reitille mahtui myös kaksi kahlausta. Ensimmäinen kahlauspaikka oli helppo, tasainen pohja ja vesi ulottui vain pohkeisiin. Toisessa ylityksessä veden virtaus oli voimakkaampi ja askeleet oli sovitettava kivien väliin, mutta sekin ylitys sujui vaivatta.

Kahlataan.

Ja taas kahlataan.

Kiveltä kivelle.

 Viimeisillä kilometreillä polku tarjosi vaelluskenkien alle myös hiekkarantaa. Jäven rannalta noustiin vielä ylängölle, josta avautui jo näkymä merelle. Päivän mittaan kilometrejä kertyi kelloon 17 . 

Biitsillä

Saavuimme sopivasti laskuveden aikaan  katselemaan merta.

 Lahden pohjukassa näkyi mökkejä ja taustalla kohosivat kauniit lumihuippuiset vuoret ja jäätikköä. Juuri tähän maisemaan oli mukava laittaa teltta ja jäädä vielä viimeiseksi yöksi. Päivällistä syödessä katse kiinnittyi väistämättä teräväkärkiseen vuoreen ja sen vierelle levittäytyvään jäätikköön, joille ei löytynyt kartasta nimeä, mutta korkeutta vuorella oli arviolta 1200 -1400 metriä.  Vaelluksen viimeiseen päivään lähdettäisiin aikaisin aamulla. 

Garminin mukaan reitti näytti tältä. 

Yö oli lämmin ja kuiva. Heräsimme vaelluksen viimeiseen päivään aamuneljältä. Oli sen verran hämärää, että otsalampun kanssa oli helpompi pakkailla ja kokkailla. Aamuherätys ei tuntunut vaikealta, sillä eihän se paljon normi arjesta eronnut. Pakkasimme varusteita upeassa auringonnousussa, joka ensin hehkui vaaleanpunaisena, ja johon sekoittui vielä ripaus oranssin sävyjä.

Auringonnousu

Teräväkärkinen huippu ja jäätikkö aamuvalossa.

 Vaelluksen viimeiselle etapille oli luvassa sadetta ja reilut 20 kilometriä pääosin kovapohjaista polkua ja tietä. Sadetta, tuulta ja +7 astetta lämmintä. 

Korkealta on komeat näkymät.

 Märät suomättäät ja yli hypättävat ojat jatkuivat vielä ensimmäisen tunnin ajan. Nenän edessä oli lumen koristelemat kallioiden huiput.

Aamu eteni kuitenkin jyrkällä ja pitkällä nousulla. Ylämäessä riitti pituutta, jyrkkyyttä ja lisämausteena ripaus pehmeää hiekkaa.

 Sateen piti alkaa jo aamuviideltä, mutta onneksemme sen alkaminen siirtyi. Vasta puolimatkassa alkoi sade ensin parina pisarana kuoritakin huppuun rapsahdellen ja lopulta sataen isoja pisaroita, jäätävää tihkua ja räntääkin, joka meni kuoristakin läpi. Lopulta ainoat kuivat vaatteet oli edelleen sukat.

Pitäähän kesälomalla vähän lunta löytyä.

 Vuoroin polkua, vuoroin mönkkäriuraa huppu tiukasti päässä ja reipasta tahtia kävellen saavuimme lopulta Sisimiutiin. Kylän koiratarha ja iloisen värikkäät talot näkyivat jo kauas. Kellon mittariin kertyi 20 kilometriä ja risteys, josta sovitusti saimme autokyydin hotellille. 

Tervetuloa Sisimiutiin! 

 Kymmenen päivän vaelluksen ja läpikastelevan sateen jälkeen oli parasta päästä kuumaan suihkuun. Sateen piiskaamasta rinkasta löytyi päälle vielä puhtaat ja kuivat vaatteetkin. Tästä ei puuttunut enää kuin oikea ruoka pöydän ääressä.

Vaellus -uinti - melonta suoritettu ja urheiluseuran jäsenyys, Amitsorsuaqin urheilijat

Sisimiutin kylän raitilta.