Mäkiä ja mättäitä

 Kuudes vaelluspäivä oli fyysisesti vaativa ja pitkä. Lähdimme liikkeelle tuntia aikaisemmin. Sään suhteen trendi on ollut se, että joka toinen päivä on ollut lämmin ja joka toinen kylmä. Tänään siis oli odotettavissa epävakaista. Heräsimme poutaiseen ja pilviseen aamuun. Taivaalle oli kerääntynyt harmaita paksuja pilviä, joiden takaa kuu kurkisti kirkkaana täysikuuna ja katosi samantien verhon taakse. Kallioiden reunustama järvi oli peilityyni ja veden pintaa koristi jylhät heijastukset. 

Kaunis aamumaisema ja heijastukset.

Aamusumuja

Kuu kurkisti vuoren takaa.

 Edessä oli 18 kilometrin patikkamatka. Ennusteen mukaan sää olisi puolipilvinen ja lämpötila pysyttelisi +8- +9 asteeessa. Pientä sateen mahdollisuutta oli ilmassa ja tuuli puhalsi 2-4 metriä sekunnissa. Heti liikkeelle lähdettyämme edessämme avautui valtava jokilaakso, jonka halki virtasi Ole's lakseelv. Lohijoki virtasi alhaalla vuolaana ja villinä. Edessä oli pitkä ja jyrkkä mäki alas.

Reittimerkkejä

Tiukasti alamäkeen

Team Voikkaa ja taustalla jokilaakso.

 Mäen alla märkä suo muuttui osittain kuivemmaksi ja siellä täällä oli laajoja savisia laikkuja ja korkeaa heinää. Suurimmalta osin suo oli kuitenkin vetistä ja upottavaa. Vaellussauvat takertuivat pajuihin, vaivaiskoivuihin ja suopursuihin, joiden läpi oli kahlattava. Matkan varrella ylitettiin useita puroja. Yhdellä leveämmällä ylityksellä vaihdoimme vaelluskengät varmuuden vuoksi sandaaleihin. Lopulta vesi ulottui vain nilkkoihin. Lohijoen ylitys onnistui helposti, sillä voimakkaasti virtaavan veden yli oli rakennettu tukeva puusilta. Sen jälkeen oli vaelluksen kilometritkin puolivälissä ja matka alkoi kääntyä kotia kohti.

Ole's Lakseelv 

 Pysähdyimme sillan pieleen lounastauolle. Joessa ui kaloja virtaa vastaan – yksittäisiä nieriöitä ja lohia, osa taas pienissä parvissa. Joenpenkkaa pitkin tulikin vastaan mies, joka oli saanut saaliikseen kolme nieriää.

 Lounaan jälkeen matka jatkui suon halki. Suota riitti vielä jonkin matkaa, kunnes reitti alkoi loivasti nousta ylöspäin. Tänään näimme ensimmäisen kerran meren ennen ylämäkiosuutta. Kymmenen kilometrin kohdalla saavuimme punaiselle tuvalle, jonka edessä oli nylkypaikka ja porojen ruhoja. Matka jatkui tästä vielä napakasti ja paikoin jyrkästi ylämäkeen.

Eqalugaarniarfik.
Nimet ovat täällä pitkiä ja vaikeita lausua.

 Nousimme ylängölle mönkijän jälkiä pitkin ja käännyimme pienelle kumpuilevalle polulle. Ylhäällä kova tuuli teki säästä kylmän ja viimeisillä kilometreillä pieni sade piiskasi vaeltajia. Sade ei juuri ehtinyt kastella vaatteita ja teltta nousi nopeasti pystyyn. 

 Leiriydyimme järven rantakallioille sateen jatkuessa pitkälle iltaan. Täällä voi rauhassa käpertyä makuupussiin jo seitsemältä ja nukkua kymmenen tunnin unet. Aamulla pitäisi olla taas poutaa.

Garminin mukaan reitti näytti tältä.

 Seitsemännen vaelluspäivän aamu valkeni kosteana ja koleana. Sade oli tauonnut, ja vaikka yöllä ei tuntunut kylmältä, aamulla huomasimme tarpin katolle kertyneet jäähileet. Mäkäräisetkin olivat heränneet ja ne pyrkivät ärhäkästi silmiin. Onneksi paikallisesta kaupasta ostettu karkoite toimi kohtuullisesti. Hyvin nukutun yön jälkeen edessä oli kevyempi päivä polulla. 14 km matkaa ja sääkin näytti paremmalta. Puolipilvistä ja +8-+10 lämmintä. Aurinkokin pilkisti esiin pilvien raosta ja lämmitti hieman. Pieni tuulenvire piti mäkäräiset sopivasti loitommalla.

 Aamulla polku vei ensin alamäkeen ja jatkui sen jälkeen soisena ja märkänä. Kauempana horisontissa kohosivat lumihuippuiset vuoret, joiden laella näytti olevan hieman enemmän lunta kuin eilen. Alempana rinteellä kulki maastoajoneuvoura, joka oli merkitty keltaisilla kepeillä. 

Mönkkäriuraa 

 Ylangöltä virtasi kohisten vettä uomissa rinnettä alas. Purojen yli pääsi kuivin jaloin kiville astuen, mutta suolla kengät upposivat taas ajoittain nilkkaa myöten. Vanhat Hanwagit pitivät pintansa ja sukat pysyivät kuivina. Harrin uudet Lowatkin osoittautuivat luotettaviksi, kalvo piti veden ulkopuolella. Suo-ojat olivat suorareunaisia ja syviä, mutta onneksi niin kapeita, että niistä pääsi astumaan  yli. Niihin olisi muuten uponnut nivusiin  saakka. 

Bootsit kurassa.

 Sade yllätti iltapäivällä ja kuorivaatteita päälle vetäessä myös kivivyöry yllätti ja muistutti luonnon voimista. Kivet tulivat jymisten rinnettä alas, mutta jyrkänteen alla ei onneksi ollut ketään. Tänään oli ensimmäinen hyttyshattupäivä. Mäkäräisiä oli ihan mustanaan. Ilta toi mukanaan auringonpaistetta ja leiriydyimme auringon lämmössä. Varusteet saivat hyvän tovin kuivua. 

Ötökänkarkoitusta

 Laitoimme kotipuoleen ensimmäistä kertaa Garmin inReach- hätälähettimen kautta viestin. Lähetin on kulkenut matkassa jo useamman vuoden, mutta olemme useimmiten olleet ilman yhteyksiä vain muutaman päivän kerrallaan, eikä satelliitin kautta ole ollut tarvetta viestitellä. Oli mukava huomata, kuinka hyvin lähetin toimi. Tältäkin reitiltä on jouduttu viikon sisällä evakuoimaan helikopterilla kaksi ihmistä.

Garminin mukaan reitti näytti tältä. 

 Juuri ennen leiripaikkaa saimme myös ensimmäisen kotkahavainnon. Lintu lensi korkealla, eikä sitä saatu kiikareillakaan tunnistettua tarkemmin. Lähemmäs merta kulkiessa toivomme näkevämme isoja lintuja paremmin ja ehkä tunnistettavasti.