Ensiaskeleet Grönlannissa

Oli jännittävää saapua Grönlantiin. Lentokoneen ikkunasta näkyi pelkkää valkoista, joka näytti jatkuvan loputtomiin. Vaikka olemme Suomessa ja monessa muussakin paikassa tottuneet jäähän, lumeen ja kylmään, niin arktinen Grönlanti on oma maailmansa. Kun kone alkoi laskeutua, maisema vaihtui lumettomaan tundraan ja Kangerlussuaqiin. Tämä pieni kylä oli meille lähtöportti vaelluspolulle. 

Kangerlussuaq 

 Lentokenttärakennus oli pieni ja selkeä, jossa kuitenkin saatiin melkoinen hässäkkä aikaiseksi sen ainoan matkatavarahihnan ympärille. Vaellukselle lähtiessä on aina jännittävää odotella rinkkoja koneesta. Varsinkin, kun koko retkikunnan varusteet ovat kerran jääneet matkalle ja myöhästyttäneet lähtöä. Toki nyt tiesimme, että ne eivät olisi Kööpenhaminaa kauempana, mutta tällä välillä ei kulje lentoja joka päivä, vaan kaksi kertaa viikossa. Nyt rinkat kuitenkin päätyivät onnellisesti kanssamme samaan päämäärään. Kaikki hyvin.

 Majoituimme Polar Lodge-majataloon, joka sijaitsi sadan metrin päässä lentokentästä. En olekaan koskaan aikaisemmin kävellyt lentokentältä majoitukseen ja heti takaisin iltapalalle. 

Hetki ennen sekamelskaa.

 Illalla ohjelmassa oli vielä pakkaamista ja hienosäätöä. Käsimatkatavaroista piti siirtää varusteet rinkkaan. Ensimmäisissä järvissä oli murtovettä eikä sitä suolaisuuden takia voinut käyttää juomavetenä, joten pullot piti tayttää lähtiessä. Kun kaikki ruoat ja vedet oli lisätty, niin kantamus painoikin lopulliset 20 kiloaan. Ylimääräiset varusteet jäivät majataloon vaelluksen ajaksi. Tätä kautta ehdittäisiin vielä poiketa hakemaan ne ennen kotiin palaavaa lentoa. Air Greenlandin kuljetuksesta ei tosin voi olla täysin varma. Tulomatkan perusteella lähtöajat ovat suuntaa antavia ja toiminta melko sekavaa.

 Majatalon aamupala oli kevyt, sisältäen lähinnä pullaleipää, mysliä ja muroja. Tällaiselle aamusyöpölle se oli köykäinen aamun aloitus ja vaati ennen lähtöä pikaisen kipaisun lähikauppaan, josta sai ostettua vielä lisuketta. Seuraavat päivät eletään pussimuonalla ja vaeltajalla on aina nälkä. Pienestä kaupasta löytyi hyödykkeitä moneen tarpeeseen peruselintarvikkeista kuivamuonaan ja sytkäreistä aseisiin. 

Pieni kyläkauppa.

 Lähdön aika. Nousimme lentokentältä linja-autoon ja puolen tunnin kuoppaisen matkan jälkeen olimme reitin alkupisteessä. Kylläpä tekikin jo mieli polulle. Tätä oli odotettu  kuukausia ja tästä alkoi vaellus Grönlannissa, jossa luonto on isäntä ja ihminen vieras. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti, mittari näytti noin 10 astetta. Alkumatka käveltiin vielä hiekkatietä pitkin. Ensimmäiset askeleet olivat pelkkää nautintoa hiekan rahistessa vaelluskengän alla, vaikka kymmenen päivän eväät tekivät rinkasta suhteellisen painavan. Onneksi kantamus kevenee päivä päivältä. 

Karua ja kaunista.

 Polku avautui vihreän ja ruskean sävyiselle kiviselle tundralle, seuraillen jyrkkien kukkuloiden välistä pitkiä puhdasvetisiä järviä.  Maanpeitekasvit, sammaleet ja heinät reunustivat polkua. Vain kaikkein sitkeimmät selviävät näissä karuissa olosuhteissa.

Osin polku oli vetistä, mutta kengät pysyivät kuivina. Vaelluskenkien valinta ei ollutkaan aivan selkeää. Olimme alunperin ajatelleet lähtevämme matkaan kevytkenkäisemmin, mutta maaston kivikkkoisuus, suot ja vesistöjen ylitykset yhdistettynä parikymmentä kiloa painavaan rinkkaan, saivat meidät kaivamaan kaapista tukevammat vaelluskengät jalkaan.

This way! 

Näistä tuli mun lemppareita.

Avaraa luontoa

 Grönlannin ajatellaan usein olevan tasamaata, mutta korkeuseroa 160 kilometrin Arctic Circle Trail -reitillä on riittämiin. Kilometrit eivät jakaudu tasaisesti tällä kymmenen päivän vaelluksella. Sopivat leiripaikat ja juomakelpoinen vesi tahdittavat päivän etappeja. Ensimmäiselle päivälle tuli kävelyä 12 kilometrin verran verraten helppoa maastoa. 

Garminin mukaan reitti näytti tältä.

 Ensimmäinen leiripaikka oli järven poukamassa ja teltta nousi kalliolle järven rantaan. Tuuli piti mäkäräiset poissa. Päivällinen keitettiin tarppikankaan alla tuulelta suojassa ja nukkumaan käytiin sateen ropistessa teltan kattoon. Huomenna on jo enemmän ylämäkiä ja vesistön ylitystä.

Reittimerkkejä