Kevätvaelluksen loppuliuku

Näkkäläjärven eteläpää - Näkkälän välitupa

3 legiä  9km

Yöllä oli satanut reippaasti lunta ja kaikki eiliset jäljet olivat ummessa. Ulkoa ei kuulunut kelkkojen ääniä. Vesistöt oli joka tapauksessa jo ylitetty, joten ihan rentoa hiihtoa tiedossa. Aamulla ripusteltiin märät kuitupussit pikku pakkaseen ulos kuivumaan tai oikeastaan jäätymään, jotta saadaan ne pakattua. Kosteuden keräävä kuitupussi ei ole kuivunut kunnolla missään vaiheessa. Pussi jäätyy ja näillä keleillä aurinko ehtii sen myös sulattaa ahkiossa kosteaksi päivän aikana. On miellyttävämpi ottaa ulkoa jäinen kuitupussi nukkumaan mennessä eli pussia saa ulkoiluttaa aamuin illoin.

Ahkioiden pakkaamista. 

Kiilojen irrottamista polveen asti upottavassa hangessa. 

Tänään lähdettiin lumipyryyn, joka kuitenkin loppui alkumetreillä ja aurinkokin kurkisteli rakoilevan pilviverhon takaa. Huonoin sää taisi olla yöllä ja sehän ei meitä haitannut. Hiihdetään Näkkälän välituvalle huoltamaan ja syömään eväitä. 

Legitauko 10 minuuttia. 

Olimme varautuneet väistelemään kelkkoja, koska oli lauantai. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. Vasta vähän ennen tupaa tuli vastaan neljän kelkan letka. Näin kauniilla säällä ei huvittanut yhtään mennä pimeään tupaan kuivaamaan makuupusseja tai kokkailemaan. Teltta pystytettiin tunturikoivikkoon ja laitettiin makuupussit kuivumaan. Loppu iltapäiväksi jäätiin ottamaan aurinkoa ja viettämään leirielämää. 

Varustekuivaamo. Tällä kertaa nukkumaan pääsi kuivassa kuitupussissa. 

Lounas auringon alla. 

Retkellä ei tarvitse aina rehkiä. 

Alkuillasta tuvan nurkalta kuului puheen sorinaa, mutta ei kelkan ääniä. Tupakin sai nyt asukkaita. Me saimme suksilla ja ahkioilla varustettuja naapureita ensimmäisen kerran tällä retkellä. Vietettiin pieni juttutuokio ulkona näiden kahden herran kanssa. Ammattimaisten kiikareiden, ja lintuhavaintojen perusteella olivat  oikeita lintuharrastajia. 

Tervetuloa tupaan! 

Monot vielä kuiviksi kuumilla vesipulloilla. Huomenna on edessä pitkä nousu ja loppuliuku Hettaan. 

Näkkälään välitupa - Hetta

5 legiä 17 kilometriä

Aamut sujuvat rutiinilla. Liikkeelle päästään nopeastikin, jos siltä tuntuu. Bensapulloja ei enää tankattu, vaan keittimen hiipuessa laitettiin keitinlaatikon kansi kiinni ja monot jalkaan. Retken ja koko hiihtokauden viimeinen hiihtopäivä lähti käyntiin.

Tänään nautittiin viimeisestä hiihtopäivästä. 

Lopetettiin siihen mistä aloitettiinkin eli lumipyryyn. Alku oli pilvistä ja aurinkokin yritti välillä paistaa, mutta kahdella viimeisellä legillä lämpötila painui plussan puolelle ja lunta leijaili ilmassa. Rauhallista oli sivakoida. Vaikka oli sunnuntaipäivä, niin kelkkailijoitakin näkyi harvakseltaan. Kahden ensimmäisen ja kahden viimeisen legin aikana emme nähneet ristin sielua ja siinä välissä ne muutamat kelkat.

5 legiä, 17 kilometriä loppuliukuineen. 

Luontokeskuksella todettiin, että oman näköistä lomaa, josta jäi päällimmäisenä hyvä mieli.

Kuuden päivän vaellustukat ja vaellusnaamat. 

Mitä tällä kertaa opittiin? Kevät ei aina ole takuu siitä, että hanki kantaa kulkijaa. Vaan eteenpäin se on sekin, sanoi mummo, kun lumessa kaatui!