Ensimmäinen kosketus Pöyrisjärven erämaa-alueeseen oli kesällä 2020, kun kävimme lomareissulla tekemässä siellä muutaman päivän vaelluksen. Omaleimaisen erämaan kauniit hiekkadyynit ja -harjanteet sekä loivapiirteinen maasto tekivät vaikutuksen ja päätimme, että tänne tullaan vielä uudestaan. Ajatus kevään hiihtovaelluksesta oli syntynyt.
 |
| Ensimmäinen muutos reittisuunnitelmaan tuli ennen kuin pulkat oli nostettu pois autosta. Jäällä on vettä, joten jätämme Pahtajärven väliin. |
Tänä keväänä tuntureiden lumivyöryriski on ollut huomattavan korkealla tasolla, joten siinä mielessä Suomi - neidon hauiksen kohdalla sijaitsevat loivapiirteiset tunturit ovat mukavaa hiihdettävää. Alkumatkalle osuu karttatiedustelun perusteella pari jyrkkäpiirteisempää kohtaa, joissa kannattenee olla tarkkana lumen kanssa. Uutena hankintana asumattomilla alueilla kulkee mukana taskukokoinen satelliittipaikanninlaite Garmin inReach Mini. Hätälähetinominaisuuden lisäksi laitteen kautta voi tilata tarvittaessa myös säätiedot.
 |
| Uusi Garmin. Ennestään käytöstä löytyy kuusi vuotta hyvin palvellut Montana käsi-GPS sekä varalaitteena Martan paikannuslaite. |
Erämaan laidalla olevan parkkipaikan saavutettavuus talviaikaan arvelutti ilman lumiketjuja ja nelivetoa, joten päätimme lähteä matkaan Hetan luontokeskukselta vanhaa postireittiä pitkin hiihtäen kohti Näkkälää. Maaliskuun hiihtäjien suksien alla hanki ei vielä ollut kantavaa, joten varmuuden vuoksi etsittiin kartalta käytetympää reittipohjaa alkumatkalle, jotta päästään parkkipaikkaa pidemmälle. Samasta syystä Martta Mäyräkoira jäi etelään lomailemaan. Tulitikun mittaisilla jaloilla ei kannata lähteä upottavaa lumeen. Pohjoisessa on puhallellut myös reippaasti viime päivinä, joten mäyräkoira saa kernaasti olla tuulisuojassa viltin alla sillä aikaa, kun me nautimme ulkoilmasta.
 |
| Missä mäyräkoiran vaellusvarusteet? |
Seitsemän hiihtopäivän arveltiin riittävän tälle retkelle. Mitään kiveenhakattua reittisuunnitelmaa ei ole, kunhan pysytään kotimaan kamaralla. Erämaa-alue rajoittuu pohjoisessa Suomen ja Norjan väliseen rajaan. Lomaa on kaksi viikkoa ja hiihdämme leppoisasti päivän mittaan sinne asti, kun huvittaa ja hanki kantaa. Vaihtoehtoisesti pahrustamme hiki hatussa umpihangessa. Talvivaelluksen rentous tulee kuitenkin hyvästä ruokalistasta ja avarasta erämaamaisemasta, joten jos ei jaksa hiihtää, niin voi jäädä eväslaatikon äären nauttimaan luonnosta ja maisemista. Ahkion päällä kulkee lintukiikarit ja kamera.
Pohjoiseen ajettiin sohjossa ja räntäsateessa, mutta onneksi sää illan mittaan kirkastui. Lähdemme rauhallisesti liikkeelle ja ensimmäinen hiihtopäivä starttaa lumisateessa ja pikku pakkasessa. Tuore lumi näyttää takertuvalta. Martta Mäyräkoira olisi ollut tässä kelissä täynnä lumipalloja. Aurinko laskee vasta iltayhdeksältä, joten valoisaa aikaa riittää. Viimeisin säätiedotus ennustaa loppuviikolle mukavaa hiihtosäätä, lumisia rinteitä ja kantavia hankia. Joinain päivinä saattaa aurinkokin näyttäytyä. Totuus voi olla toisenlainen, mutta näillä tiedoilla lähdemme liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti