Kiilat kiiltäviksi ja keittimet kuntoon

Olitpa reissun päällä päivän tai viikon, niin huollettavia varusteita on lähes yhtä paljon. Hiihtovaelluksen jälkeen huollettavaa on pakettiautollinen tai siltä se ainakin näyttää. Tavoitteena on, että kaikki varusteet ovat käytön jälkeen puhtaita, kuivia ja tarvittaessa korjattu. Varusteet on helppo ottaa käyttöön, kun tietää niiden olevan kunnossa ja huollettu.

 

Luvassa on monta aurinkoista päivää eli teltta pystytettiin terassille kuivumaan. 

Laitamme teltan yleensä kuivumaan autotalliin. Kuulostaa helpolta, mutta talviteltta on sen verran iso kapistus, että tallia pitää ensin hieman tyhjentää. Kaikki polkupyörät pitää siirtää sisälle. Jo tässä kohtaa kodin sisustus alkaa näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselle. Jos hyvin käy ja aurinko paistaa, niin pystytämme teltan pihalle kuivumaan. 

Vähälumisempi telttapaikka täällä etelässä. 

Teltan kuluvia osia seuraillaan myös retken aikana. Kaikki kaaret ovat kunnossa, mutta tällä kertaa päädymme vaihtamaan kuluneet narut uusiin ennen seuraavaa käyttöä. Kiilat huuhdellaan, kuivataan ja jätetään vielä lattialämmityksen päälle. Osin kiilatkin alkavat olla jo vaihtoa vaille. Lisätään siis ostoslistalle. Talviteltta näyttää puhtaalle ja vetoketjut toimivat hyvin, joten tässä kohtaa pääsemme helpolla. Kuivasta teltasta ravistellaan ja lakaistaan roskat pois. Yleensä Martta Mäyräkoira huohtii murenevan ruoan siivoamisen tehokkaasti, mutta tällä kertaa rikkaimuri ei ollut mukana. 

Kiilat kiiltäviksi. 

Sukset varastoidaan kauden lopussa odottamaan uusia lumia. Nousukarvat irrotetaan pohjista ja pohjiin laitetaan suojavoiteet. Matkassa oli myös varasukset, joten kolme paria odottaa huoltoa. Jos sauvat ovat ehjiä, niin ne ripustetaan vaan seinälle koukkuun. 

Voidetta pohjiin. 

Pakkauspussit aukeavat ja neljä makuupussia leviää vierashuoneen sängylle ja sohvalle kuivumaan. Kun molemmilla on kuitupussi ja untuvapussi, niin vierashuone on miehitetty. Kuivat pussit säilytetään väljästi säkeissä. Olemme pesettäneet makuupussit tarvittaessa pesulassa. Rohkeus ei ole riittänyt vielä untuvapussin pesuun, vaikka pääperiaatteet on tiedossa. 

Tervetuloa kylään! 

Keitinlaatikosta pestään noet ja roiskeet pois miedolla tiskiaineella ja vedellä. Pyrimme pitämään vaelluksen aikana keitinlaatikon pohjan kuivana ja puhtaana, jotta mahdolliset polttoainevuodot huomataan heti. Tiskirätti heiluu reissussa sen verran ahkerasti, että suurempaa hinkkaamista ei enää tässä vaiheessa ole. Välinerikkoja oli sen verran, että Team Voikkaa tarvitsee seuraavalle talviretkelle uuden ja järeämmän hiekkalapion lumen kauhomiseen. 

MSR:n kattilat ovat kulkeneet Team Voikkaan talvivaelluksilla aina. 

Bensapullot tyhjennetään isompaan kanisteriin ja tarkistetaan pullojen kierteet, tiivisteet ja pumput. Tällä kertaa pullot on poltettu tyhjiksi viimeisessä leiripaikassa. Keittimet jätetään valmiiksi keitinlaatikkoon. Noet on kopisteltu pois. Toinen keitin toimi tavallista nuhaisemmin, joten puhdistamme polttoaineen syöttöletkun. 

Kauden päätteeksi tulee tarve kiillottaa keitinlaatikkoa puhdistussienellä. 

Vaatteet on helpoin rasti. Ahkiokassit tyhjennetään pesukoneeseen ja kone pyörimään. Materiaalit vaativat sen verran huomiota, että pesupalloon sujahtaa villanpesuainetta ja pesulämpötila on 30 astetta. Pienemmät villat ja merinovillat laitetaan pesupussiin. Kuorivaatteetkin pääsevät pesuun tässä vaiheessa. Karvakaulukset irtoavat huppujen reunoista ja kuoret pestään niille tarkoitetuilla pesu- ja suoja-aineilla. Tulihan siitä taas pari koneellista pyykkiä. 

Astianpesukone täyttyy  juomapulloista, teräskattiloista, ruokakupeista ja aterimista. Kuksat ja termospullot saavat pelkän vesipesun. Thermoksen pullot ovat helposti pestäviä ja tällä retkellä pulloissa on ollut pelkästään vettä. Paistinpannu pääsee käsitiskiin. Retkikattilat säilytetään ilmavasti kangaspussissa ja paistinpannun pinnoitetta suojataan sanomalehtipaperilla. 

Meillä kuivauskaappi on ollut kovassa käytössä. 

Ahkiot nostetaan pystyyn autotallin seinälle. Kuminauhat ja kiinnityshihnat ovat ehjiä ja käyttökuntoisia. Alumiiniset aisat otetaan pusseista kuivumaan. Ahkiopussit ja vetovaljaat ripustetaan kuivumaan saunan pukuhuoneeseen. Toisissa valjaissa on pieni rispaantunut kohta ja ne pääsevät suutarille korjattavaksi. Pukuhuoneen lattialämmitykselle päätyy myös lapio, vaellushakut ja muut kilkkeet, kuten ahkion pohjalla kulkeneet vetonarut. Nyt on saunakin persoonallisesti koristeltu. 

Saunaan mahtuu, kun ohittaa pukuhuoneen. 

Lattialämmitys on käytännöllinen keksintö. 

Ensiapulaukusta  tyhjennetään vanhenevat lääkkeet, jos ei uutta retkeä ole heti tiedossa. Laastarit, rakkolaastarit ja muut sidetarvikkeet saavat jäädä. GPS - laitteet ja varavirtalähteet ladataan täyteen. Tässä kohtaa myös vaeltajat voivat alkaa lataamaan akkujaan valmiiksi uuteen seikkailuun. 

Kevätvaelluksen loppuliuku

Näkkäläjärven eteläpää - Näkkälän välitupa

3 legiä  9km

Yöllä oli satanut reippaasti lunta ja kaikki eiliset jäljet olivat ummessa. Ulkoa ei kuulunut kelkkojen ääniä. Vesistöt oli joka tapauksessa jo ylitetty, joten ihan rentoa hiihtoa tiedossa. Aamulla ripusteltiin märät kuitupussit pikku pakkaseen ulos kuivumaan tai oikeastaan jäätymään, jotta saadaan ne pakattua. Kosteuden keräävä kuitupussi ei ole kuivunut kunnolla missään vaiheessa. Pussi jäätyy ja näillä keleillä aurinko ehtii sen myös sulattaa ahkiossa kosteaksi päivän aikana. On miellyttävämpi ottaa ulkoa jäinen kuitupussi nukkumaan mennessä eli pussia saa ulkoiluttaa aamuin illoin.

Ahkioiden pakkaamista. 

Kiilojen irrottamista polveen asti upottavassa hangessa. 

Tänään lähdettiin lumipyryyn, joka kuitenkin loppui alkumetreillä ja aurinkokin kurkisteli rakoilevan pilviverhon takaa. Huonoin sää taisi olla yöllä ja sehän ei meitä haitannut. Hiihdetään Näkkälän välituvalle huoltamaan ja syömään eväitä. 

Legitauko 10 minuuttia. 

Olimme varautuneet väistelemään kelkkoja, koska oli lauantai. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. Vasta vähän ennen tupaa tuli vastaan neljän kelkan letka. Näin kauniilla säällä ei huvittanut yhtään mennä pimeään tupaan kuivaamaan makuupusseja tai kokkailemaan. Teltta pystytettiin tunturikoivikkoon ja laitettiin makuupussit kuivumaan. Loppu iltapäiväksi jäätiin ottamaan aurinkoa ja viettämään leirielämää. 

Varustekuivaamo. Tällä kertaa nukkumaan pääsi kuivassa kuitupussissa. 

Lounas auringon alla. 

Retkellä ei tarvitse aina rehkiä. 

Alkuillasta tuvan nurkalta kuului puheen sorinaa, mutta ei kelkan ääniä. Tupakin sai nyt asukkaita. Me saimme suksilla ja ahkioilla varustettuja naapureita ensimmäisen kerran tällä retkellä. Vietettiin pieni juttutuokio ulkona näiden kahden herran kanssa. Ammattimaisten kiikareiden, ja lintuhavaintojen perusteella olivat  oikeita lintuharrastajia. 

Tervetuloa tupaan! 

Monot vielä kuiviksi kuumilla vesipulloilla. Huomenna on edessä pitkä nousu ja loppuliuku Hettaan. 

Näkkälään välitupa - Hetta

5 legiä 17 kilometriä

Aamut sujuvat rutiinilla. Liikkeelle päästään nopeastikin, jos siltä tuntuu. Bensapulloja ei enää tankattu, vaan keittimen hiipuessa laitettiin keitinlaatikon kansi kiinni ja monot jalkaan. Retken ja koko hiihtokauden viimeinen hiihtopäivä lähti käyntiin.

Tänään nautittiin viimeisestä hiihtopäivästä. 

Lopetettiin siihen mistä aloitettiinkin eli lumipyryyn. Alku oli pilvistä ja aurinkokin yritti välillä paistaa, mutta kahdella viimeisellä legillä lämpötila painui plussan puolelle ja lunta leijaili ilmassa. Rauhallista oli sivakoida. Vaikka oli sunnuntaipäivä, niin kelkkailijoitakin näkyi harvakseltaan. Kahden ensimmäisen ja kahden viimeisen legin aikana emme nähneet ristin sielua ja siinä välissä ne muutamat kelkat.

5 legiä, 17 kilometriä loppuliukuineen. 

Luontokeskuksella todettiin, että oman näköistä lomaa, josta jäi päällimmäisenä hyvä mieli.

Kuuden päivän vaellustukat ja vaellusnaamat. 

Mitä tällä kertaa opittiin? Kevät ei aina ole takuu siitä, että hanki kantaa kulkijaa. Vaan eteenpäin se on sekin, sanoi mummo, kun lumessa kaatui!

Retkionnea seitakiven kautta

Pöyrisjärven autiotupa

3 legiä 9 km + ilman ahkioita 11 km

Auringonnousun aikaan oli - 17 pakkasta. Aamurutiinien jälkeen aurinko lämmittäisi jo kummasti. Makuupussit tuulettumaan ja kahvin keittoon. Keittimen lämmössä ei pakkasta juuri huomannut. Katsottiin viimeisin sääennuste, joka lupailee ylihuomiseksi sankkaa lumisadetta. Paluureittiä ja loppuviikon ohjelmaa pitää siis vähän miettiä. Lumipyry peittää kaikki jäljet ja matkalla olleissa järvissä oli sulia kohtia muutaman metrin päässä urasta. Summamutikassa vesistöjen yli hiihtely ei kuulostanut järkevältä. Maastossa on myös jonkun verran jo kohtia, joissa lumikansi saattaa pettää. Ne ovat virtaavien vesien kohdalla ja sulaneet alhaalta päin. Tallennettiin varmuuden vuoksi viimeisimmäksi hiihdetty jälki reittinä Suunnon kelloon. 

Uran alla virtasi vesi. Lumikansi kesti vielä hyvin hiihtää. 

Suoppumajänkkä

Reitti kulki Näkkäläjoen penkalla. 

Samalla, kun hämmästeltiin seuraavien päivien kulkua, käytiin seuraava  keskustelu. 

H: "Ootko koskaan ajatellut viettää sellasen normaalin loman? Sellaista missä levätään." 

T:" No en ainakaan tänä vuonna, koska lomat on jo suunniteltu."

Pirteä pakkasaamu. 

Makuupussi pakettiin ennen lähtöä. 

Hiihtämään lähdettiin heti aamusta ilman takkeja. Aurinko lämmitti jo niin paljon, että takki päällä oli kuuma pelkästään paikallaan seisoessa. Suunnitelmissa oli hiihtää Pöyrisjärven autiotuvalle ja leiriytyä. 

Ahkiossa on molemmilla kaksi Nalgenea ja kaksi termospulloa täynnä vettä. 

Täällä hanki kantoi ja poikettiin kelkkauralta omalle reitille. Matkaa kertyi yhdeksän kilometriä. Teltta pystyyn, akut aurinkoon lataukseen ja lounaalle.

Hanki kantaa. 

Pöyrisjärven autiotuvalle reilu puoli kilometriä. 

Latausasema. 

Iltapäivällä hiihdettiin 11 kilometrin lenkki ilman ahkioita katsomaan maisemia Pöyrisjärven toiselle puolelle. Pelkästään järven ylitys oli melkein neljä kilometriä suuntaansa. Norjan rajasta oltiin 4-5 kilometrin päässä. Tänään ei olla nähty yhtään ihmistä. Mitä nyt kauempaa jokunen kelkka.

Tänään oli muuten pizzapäivä. Retkipizzat menevät jatkoon. Uusista retkieväistä myös perunamuusi peurakastikkeella ja kananuudelit menivät jatkoon. 

Maistui paremmalle miltä näytti. 

Illalla katsottiin huomisen päivän sää InReachistä. Siihen ei ollut tullut suuria muutoksia, joten käännämme aamulla ahkiot takaisin kohti Hettaa. 

Pöyrisjärven autiotupa - Näkkäläjärven eteläpää 

6 legiä 20km 

Makuupussien syövereissä oli lämmintä, mutta kun nosti nenän ulos pussista, niin kirpeä pakkanen tervehti hyvät huomenet. Tänään pakkasta oli reilusti yli 20 astetta. Sormet jäätyivät heti, kun meni ulos. Kuitupussit pääsivät tuulettumaan huurteisten aisojen päälle, mutta sen kauempaa ei heti herättyä merinokalsareissa tarennut ulkoilla. Tänään ei ole kiire ladulle ennen kuin vähän lämpenee.

Arviolta - 25 pakkasta. 

Kylmää, mutta kaunista. 

Venytettiin lähtöä puoli kymmeneen ja startattiin omia jälkiä takaisin päin kauniissa auringonpaisteessa, joka lämmitti pilvettömältä taivaalta. Tänään ei tarvinnut lähteä ilman takkia liikkeelle, mutta ahkiota vetäessä tuli niin lämmin, että heti toisen legin jälkeen vaatteet vähenivät. Aurinko paistoi kuin heikkopäinen ja hiki virtasi. 

Pöyrisjärven maisemia. 

Pöyrisjärven kumpuilevaa maastoa. 

Ekat huurteiset tällä retkellä. 

Reitillä oli vilkasta. Vastaan hiihteli pitkä jono erään opiston luonto - ja erätaitojen linjan opiskelijoita ohjaajineen. Mukavaa porukkaa. Oli hauska tavata iloisesti vastaan hiihtäviä ja morjestelevia 16-17-vuotiaita nuoria ahkioita kiskoen. Kelkkauralla suhasi kelkkailijoita molempiin suuntiin ja Näkkäläjärven jäällä oli useampi pilkkijä. Matkalla poikettiin katsomassa Näkkälän seitakivi, joka viime kesänä jäi näkemättä. Nyt 2,5 metrinen siirtolohkare oli kuin tarjottimella reitin varrella. Seitakivi on tunnettu varsinkin peuranpyytäjien palvontapaikkana, mutta myös kalastajien ja poromiesten seitana. Kiven tasanteilla ja halkeamissa oli kolikoita ja viereisen puun oksalla muita lahjoja.

Näkkälän seitakivi. 

Tasanteille ja halkeamiin asetettuja kolikoita. 

 

Telttapaikka löytyi tänään heti Näkkäläjärven eteläpäästä. Kovaa lunta oli lapion terän verran ja alla silkkaa sohjoa. Varovasti kun kävelee, niin ei ehkä uppoa.

Haaroja myöten hangessa

Hetan luontokeskus-Näkkälän välitupa 

 5 legiä 17 kilometriä 

Puolenpäivän jälkeen lähdettiin liikkeelle Tunturi-Lapin luontokeskukselta Hetasta. Kävimme luontokeskuksessa päivittämässä paikallistiedot lumesta, reiteistä ja järvien jäätilanteesta. Kevät ei täälläkään ole ihan tavanomainen. Hanki ei ole kantanut, joet ja virtapaikat ovat enemmän auki ja järvien jäällä on vettä. Hetken arpomisen jälkeen postireitti vaihtui tunturin toiselle puolelle kelkkareitille. Tätä myös luontokeskuksen työntekijä suositteli. Saatiin lupa tukeutua  kelkkauriin, jotka täällä tuntuvat enemmän olevan monikäyttöuria eikä varsinaisia kelkkareittejä. 

Viimeiset voitelut ennen lähtöä.

Pakkasta oli pari astetta ja lähdin testimielellä liikkeelle Åsnesin lyhyillä karvoilla ja ilman mitään tököttejä. Harrin suksissa oli vaihtoehtona lähteä pitopohjalla tai täyspitkillä karvoilla. Karvat valikoituivat ja niihin suihkautettiin pullosta jäänestoa. Täyspitkien karvojen kanssa hiihtäminen lumipaakuilla ilman luistoa on aika hapokasta hommaa.  Molempien sukset toimivat hyvin eikä yllätykseksi pohjiin tarttunut mitään. Lyhyillä karvoilla piti parissa jyrkemmässä töyssyssä punnertaa vähän kovemmin. Lunta satoi koko päivän. Se oli juuri niin märkää, että kasteli sopivasti päällä olevat varusteet. 

Oikealla reitillä ollaan. 

Sukset luistivat 17 kilometriä ja viiden legin verran Näkkälän välituvalle. Tämä oli myös varovainen tavoite tälle päivälle. Tuvalle tuli samaan aikaan viettämään taukoa kolme kelkkailijaa, joten lähdimme pystyttämään telttaa. Muita ihmisiä emme tänään nähneetkään. Hangella ei tullut vastaan kuin pieni hämähäkki. 

Näkkälän välitupa. 

Telttapaikka oli astetta haastavampi. Lumi kantoi sukset jalassa, mutta kun irrotimme sukset teltan kulmiin, niin upposimme hankeen reisiä myöten. Aika monenlaiseen paikkaan on telttaa pystytetty, mutta en muista aikaisemmin olleeni haaroja myöten hankeen uponneena telttaa kasatessa. Vaikka telttapohja oli tampattu, niin jännitti mennä sisälle. Paino jakautui kuitenkin sen verran tasaisesti, että pohja piti pintansa. Lumen kiteytyminen on ihmeellinen juttu. Eteiseen oli kaivettava kunnon kuoppa, jotta pystyimme liikkumaan. Toisaalta seisomakorkeus helpottaa absidissa toimimista. 

Päivälliseksi syötiin kanaa, vihanneksia ja nuudeleita hapanimeläkastikkeella. Jälkiruoaksi suunniteltiin Imodiumia, koska meillä on ensimmäistä kertaa kuivattua kanaa mukana ja kuivaus tuskin parantaa kanan säilyvyyttä. Vaihdoimme ripulilääkkeen kuitenkin hurmaavaan kinuskijäätelöön ja Cappuccinoon. 

Jätskit pakkasessa. 

Illalla kuivattelimme tovin kuoritakkeja tuvassa. Kaminassa oli vielä hiillos kelkkailijoiden jäljiltä ja se syttyi lisäämällä puita. Seinällä oli valmiiksi vuoltuja kiehisiä ja eteisessä reilusti valmiita halkoja. Metsähallituksen ylläpitämä tupa ja huussi olivat siistissä kunnossa. Tupa muistutti  laverisänkyineen Uuden-Seelannin vaellustupia ja olisi sielläkin voinut nukkua. Päädyimme kuitenkin telttaan nukkumaan. Oma koti kullan kallis. 

Kiva tupa, mutta oma teltta vei voiton. 

Näkkälän välitupa - Pöyrisjärvi 

6 legiä 20km

Herättiin mukavaan pakkasaamuun. Aamuyöllä riekko jutteli lähistöllä, mutta lämmin makuupussi voitti linnun tähystelyn. Teltan ulkopuolella hanki kantoi ja enää piti väistellä niitä eilisiä monttuja joihin upottiin. Telttapaikan ympäristö muistutti emmentaljuustoa. Teltta pysyi hyvin kireänä, vaikka yöllä satoi märkää lunta ja painoi ulkokangasta sisätelttaan melkein kiinni. Ahkion kyytiin laitettiin kuitenkin melko vetinen telttakäärö. 

Pakkasta - 6 astetta ja aurinko nousee. 

Hanki kuin reikäjuusto.

Aamutoimien jälkeen lähdettiin rauhakseen liikkeelle. Yhtään kelkkaa ei ollut vielä liikenteessä ja yöllinen sade oli peittänyt jäljet. Alle kilometrin hiihdon jälkeen auringonpaiste alkoi lämmittää niin paljon, että kuoritakissa tuli liian kuuma. Ei muuta kuin takit ahkioiden päälle. Tällaista luksusta en muista hiihtoretkillä olleen hetkeen. Harvakseltaan on  muutenkaan ollut niin lämmintä, että voisi hiihtää lyhythihaisessa paidassa. Pitkähihainen merinovilla pitää kuitenkin UV-säteilyn loitolla ja auringonpaistetta riitti koko päivälle. Aurinkorasvaa oli takin taskussa, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan päätynyt kasvoille ja sen kyllä huomasi illalla naaman punoituksesta. Huomisellekin on luvassa aurinkoa taivaan täydeltä, joten rasvaamisen suhteen pitää tsempata. 

Aurinko paistaa ja vaatteet vähenee. 

Hiihto sujui tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa aamua muutama kelkka avasi uran ja lykkiminen helpottui. Vastaan tuli kaksi miestä, jotka olivat hiihtäneen ahkioiden kanssa Kilpisjärveltä ja olivat matkalla Hettaan. Pöyrisjärvelle päin ei kuulemma näkynyt kelkan jälkiä. Siinäpä meille pieni pähkinä purtavaksi. Olimme laskeneet sen varaan, että joku kelkkailija on Näkkälän suuntaankin mennyt.  Näkkäläjärven jäälle oli paikoin noussut vettä, mutta se oli jäätynyt ja lumi oli hiihdettävää. Kapeikot olivat jo sulana. Otimme kelkkauralta suunnan kohti omaa tavoitetta. Pitkääkään ei tarvinnut latua avata, kun törmäsimme oikeaan suuntaan menevään kelkkauraan ja  lounasaikaan olimme Näkkälän parkkipaikalla, jossa oli muutama auto. Ei täällä ruuhkaa näyttänyt olevan. 

Pienen tankkauksen jälkeen pääsimme tutuille kumpareille. Pöyrisjärven maasto on mukavan kumpuilevaa. Vaikka aurinkoa ja valoa olisi vielä riittänyt, niin löysimme suojaisan telttapaikan ja pystytimme yöllisen sateen jäljiltä likomärän teltan aurinkoon kuivumaan. Samalla saatiin kuivattua makuupussit. Ei hassumpaa! 

Teltan ja makuupussien kuivattelua.