Hetta - Näkkälä - Pöyrisjärvi 40 km
Välipäivänä vierailtiin Tunturi-Lapin luontokeskuksessa ja käytiin tekemässä ruoka - ja kaasutäydennykset. Kaupasta ostettu ruokamäärä näytti valtavalta, mutta kutistui rinkkaan sopivaksi, kun pakkauskartongit vaihtuivat Minigrip-pusseihin.
 |
Yhdeksän päivän eväät. |
 |
Näin pieneen ne pakkautuivat. Harrin eväät pakattuna jo kuivapussiin. |
Majatalon aamupalapöydästä oli hyvä lähteä takaisin polulle ja hyvästellä Hetta. Harrin sukututkimusta tekevä serkku Niina laittoi meille viestiä, että yksi suvun esi-isistä on ollut perustamassa Hetan kylää. Vaellan täällä siis kyläpäällikön sukulaisen kanssa. Tästä riitti juttua pitkäksi aikaa.
 |
Postipolku Hetasta Näkkälään. |
Lähdettiin kulkemaan vanhaa postipolkua, joka on kapea polku Hetasta Näkkälään. Alku oli merkattua Jyppyrän polkua, josta nousimme Paljasselän päälle ja erkanimme kohti Näkkälää. Sää oli muuttunut lämpimämmäksi viime viikosta eikä ilmassa ollut tuulen virettäkään. Se tarkoitti sitä, että pieniä lentäviä ystäviä riitti. Tunturikoivikossa oli onneksi vähemmän seuralaisia. Aamupäivän aikana jaloista lähti kaksi riekkopoikuetta polulta ja hiekkaisilla urilla näkyy tämän tästä lintujen rypykuoppia.
 |
Vaelluskaverit |
 |
Tunturikoivikkoa. |
Suoalueet ovat kuivia. Niistä on päässyt helposti yli kuivin jaloin, vaikka ollaan reissussa kevyesti polkujuoksukengillä. Hilloja on paljon, ja niitä on pitänyt pysähtyä syömään aina kun on löytynyt kypsiä marjoja. Ne ovat parhaita suoraan suolta syötynä, mutta suurimmaksi osaksi vielä raakoja.
 |
Superfoodia suoraan suolta. |
Päivän polku ja maisemat olivat osittain tuttuja. Hiihdimme keväällä Näkkälään vieressä kulkevaa moottorikelkkareittiä. Askel oli kepeä lepopäivän jälkeen, joten kilometrejä kertyi viittä vaille täyden maratonin verran. Emme halunneet majoittua heti Näkkälän parkkipaikan jälkeen ja sopiva leiripaikka löytyi pienen järven rannalta kuusi kilometriä ennen Pöyrisjärven autiotupaa. Päivän kruunasi leiripaikan rannalla tepasteleva tylli, lintu numero 92.
 |
Tylli |
Pöyrisjärvi - Niemijärvi 24 km
Ihana tuulenvire ilahdutti heti aamusta. Tälle päivälle oli luvattu hellettä ja siitä emme olleet kovinkaan innoissamme.
Luvassa oli siis kuuma päivä, mutta olimme päättäneet ottaa tänään vähän rennommin. Heti autiotuvan jälkeen alkoi retken kahlausosuudet ja se jos mikä virkisti näillä keleillä.
 |
Ensimmäinen dyynikävely.
|
 |
Vettä oli nilkkaan asti. |
Ensimmäinen kahlaamo oli heti Pöyrisjärven autiotuvan takana. Vesi ei sillä hiekkasärkällä nouse paljon nilkkaa korkeammalle. Tässä ollaan kävelty viime kesänä myös Martta Mäyräkoiran kanssa. Vesi oli niin matalalla, että jatkoimme kävelyä rantavedessä seuraavalle kahlauspaikalle.
 |
Beachillä. |
 |
Rantatörmällä oli törmäpääskyn pesäkoloja. |
 |
Tuolta me kahlasimme yli. Vettä oli vähän polven yläpuolelle, kun käveli reilusti keskemmällä järveä. |
Seuraavassa kahlauksessa vettä oli vähän polven yläpuolelle. Edellä menijät upposivat vähän syvemmälle kaislikon reunassa. Kävely jatkui vedessä. Oivuksen rantaa käveltiin vesirajassa parin kilometrin verran ja viimeinen ylityspaikka oli Pöyrisjoen suulla. Matka näytti pitkälle, mutta matala hiekkainen kahlauskohta näkyi pinnan alla ja vesi oli lämmintä. Tässä kohtaa olikin hyvä hetki jäädä rannalle keittämään päiväkahveja. Päivän kävelykilometrit olivat puolivälissä ja iltapäivän kilometrit tulisivat olemaan paljon hikisempiä.
 |
Hellepäivän polku. |
Järveltä lähtevä polku kiemurteli isojen suoalueiden välissä ja aurinko porotti. Polulla pyrähteli taas riekkoja. Olemme nähneet tämän reissun aikana jo viisi riekkopoikuetta.
 |
Taaksejäänyttä maisemaa. |
 |
Riekko piilossa. |
Leiripaikka pystytettiin Niemijärven rantaan, jossa meillä oli kirkas vesi ja hiekkaranta. Tummat ukkospilvet varjostivat iltaa, mutta ukkonen kiersi meidät onneksi kauempaa. Olisi voinut kuvitella sateen ropisevan teltan kattoon, mutta siellä oli noin ziljoona mäkäräistä. Ne hyökkäsivät joukolla kimppuun eikä teltan ulkopuolella voinut juurikaan olla.
 |
Ukkospilviä piti vähän seurailla.
Niemijärvi oli aamulla aurinkoinen ja pilvetön leiripaikka.
|
Niemijärvi - Lenkihaka 32 km
Edellisen näkemämme sääennusteen mukaan tänään piti olla viileämpi päivä, mutta ei se siltä näyttänyt. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan eikä tuulesta tietoakaan. Täällä ei juurikaan ole kenttää, joten seuraavan sään saimme Valkamapään huipulla, joka on 603 metriä korkea tunturi.
Valkamapää
Tälle päivälle näkyi kartalla suon ylityksiä ja kahlauspaikkoja, joten vaihdoin pitkät säärystimet suojaamaan lahkeita ja kenkiä. Tähän asti olin pärjännyt loistavasti nilkkapituisilla.

Kävelimme ensimmäiset viitisen kilometriä vielä Harrin piirtämää polkua, kunnes liityimme Nuts 2021-reitille, joka kääntyi Pahtavuoman suunnalta. Tästä meillä matkaa oli jäljellä noin 135 kilometriä. Noin puolivälissä päivää tuli reissun 200 kilometriä täyteen.
 |
200 km Anniversary |
Emme ole nähneet ketään Pöyrisjärven autiotuvan takana olevan kahlaamon jälkeen. Yhtään pyöräilijääkään ei ole ollut liikkeellä. Maastopyörien renkaiden jälkiä oli paljon ja niistä tiesi helposti olevansa oikealla polulla. Piipittävät kapustarinnat pitivät seuraa pitkin matkaa ja muutama poro näkyi juoksentelemassa. Suuren suon toisella puolella näimme ison hirven ja riekkotilasto komistui kahdella poikueella. Riekkopoikueita on nyt siis koko reissulla nähty seitsemän. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin paljon riekkoja enkä muuten sammakoitakaan, joita loikkii jatkuvasti polulla. Kannattaa pitää sauvat olalla ettei vahingossa seivästä niitä.
 |
Oikealta vai vasemmalta? |
Tämän päivän jorpakot päästiin yli kuivin jaloin hyppimällä kiveltä kivelle ja suokosteikot mättäältä toiselle. Parissa kohtaa upotti vähän enemmän, mutta enimmäkseen kaikkialla on kuivan näköistä.
Päätepysäkki oli tänään Lenkihaka, jonka laelle kiipeämme aamulla. Asetuimme taloksi Metsähallituksen ylläpitämään autiotupaan. Kahdestaan oltiin täälläkin. Vieraskirjan mukaan kävijöitä on riittänyt joka päivälle. Näissä tuvissa on oma tunnelmansa, mutta omassa teltassa saa parhaat unet ja siksi harvoin nukumme näissä.

Lenkihaka-Kämppäjärvi 32 km
Tänään oli vaeltajan keli. Pilvipoutaa ja himpun yli kymmenen astetta lämmintä. Lähdettiin kohti Lenkihaan lakea ja Naltijärven kesäpaikkaa, joka jäi karttasanana mieleen, mutta ei keksitty sille mitään järkevää selitystä. Myöhemmin selvisi, että paikka on kivi - / varhaismetallikautinen asuinpaikka. Eipä arvattu, että kesäpaikka liittyy enemmän arkeologiaan kuin poroihin.
 |
Lenkihaka |
Riekkopoikuetilastoon tuli kahdeksas merkintä. Nämä poikaset olivat niin pieniä, etteivät päässeet kunnolla lentoon.
On uskomaton tunne, kun puutonta jänkää on joka puolella silmän kantamattomiin ja jossain kaukana tunturijonot, joiden kautta ollaan kävelty. Muita ihmisiä ei näy missään. Tänään tosin myöhemmin vastaan ajoi kaksi maastoskootteria ja heti perään kaksi läskipyöräilijää. Ainoat ihmiset moneen päivään.
 |
Käkkäläjoen kahlaus. |
Jänkä muuttui yhtäkkiä hiekkaharjuiksi ja hiekkaiseksi uraksi. Tällaista maastoa on Näkkälän ja Pöyrisjärven alueella. Tätä upottavaa hiekkaa riitti aina Peltotunturiin kääntyvään risteykseen asti. Siitä ura muuttui kovemmaksi ja kivikkoisemmaksi.
Peltotunturi kuuluu Puljun erämaa-alueeseen. Päästiin tänään Peltotunturin toiselle puolelle ja pystytettiin teltta Kämppäjärven rannalle.
 |
Kämppäjärvi |
Kämppäjärvi-Postijoki 26 km
Eilen kävelin koko päivän lyhythihaisessa paidassa ja tänään ensimmäiset kilometrit sai taivaltaa kuoritakissa. Lämpötiloissa on melkoista vaihtelua. Mönkkäriura jatkui vielä vajaat kymmenen kilometriä Kämppäjärveltä eteenpäin ja sen jälkeen siirryttiin jänkälle omille poluille.
Suot ovat olleen sen verran kuivia, että kepeästi suojuosten ovat kengät pysyneet kuivina. Matkanteko oli hieman hitaampaa pehmeällä alustalla kuin poluilla. Seuraa saimme tänään poroilta, pulmusilta, ukkometsolta ja kolmelta ampuhaukalta, joka on muuten laji numero 93. Haukat liitelivät ympärillämme ja istuivat kelopuun latvassa. Taisimme olla niiden reviirillä. Riekkopoikuetilasto lisääntyi yhdeksään.
Lounaalle osuimme Vaskolompolon tuvalle. Se on metsähallituksen ylläpitämä tupa ja siistissä kunnossa. Ollaan Lemmenjoen kansallispuiston erämaaosassa.
Kämpän jälkeen oli tiheää tunturikoivikkoa ja kosteikot vaativat pitkiä harppauksia, välillä nopeita ja kepeitä askeleita ja tasapainottelua huojuvien mättäiden päällä, joiden välissä virtasi vesi. Jalan alla oli pehmeää sammalta ja nilkkoihin takertuvaa vaivaiskoivua.
 |
Vaivaiskoivupusikkoa. |
Yöksi jäätiin Postijoen autiotuvalle. Metsähallituksen tupa oli siisti ja siellä oli uudenkarheat laverit. Vieraskirjassa oli heinäkuulle neljä merkintää ennen meitä. Sen verran oli viileätä, että laitoimme tulet kaminaan. Parin pesällisen jälkeen tuvassa oli mukavan lämmintä ja nukkumaan mennessä vähän liiankin kuuma.

 |
Olet tässä. |
Postijoki - Kultahamina 26 km
Tällaisessa paikassa katsoo aamulla ikkunasta, että näkyykö hirviä tai karhuja. Ei näkynyt. Muutama poro, jotka säikkyivät ja juoksivat pois. Yöllä oli satanut ja luvassa oli kosteaa maastoa. Kuorivaatteet päälle ja jänkälle. Maasto oli samanlaista erämaata kuin eilenkin. Oli syviä suo-ojia, kosteikkoja, ryteikköä ja louhikkoa. Sadetta ei vaan näkynyt ja kuorivaatteet joutivat rinkkaan.
 |
Polutonta jänkää molempiin suuntiin. |


Vasarovan päälle kiivettyämme pidimme kahvitauon ilman kahvia. Juomavettä ei matkan varrelta saanut otettua, vaikka varpaat kastuivat vähän molemmilla.
Louhikosta laskeuduimme Kaarreojalle, jonka jälkeen alkoi vähän yllättäin mönkkäriura, joka vei meidät Martin Iiskon palon laelle. Tunturin päällä oli pieni kirjastomökki. Kyltissä luki Karhu - Korhosen kirjasto ja mökissä oli iso kirjahylly täynnä kirjoja. Entisen erämaalentokentän huoltorakennus oli hämmentävä näky. Olimme tulleet erämaa-alueelta Lemmenjoen kansallispuiston perusosan puolelle.
 |
Vasarova |
 |
Karhu-Korhosen kirjasto. |
Lopupäivän saimme kävellä polkuja pitkin. Ohitimme muutamia kullankaivajien valtauksia ja kohta olimme jo Lemmenjoen kultareitillä Morgamojan autiotuvalla, josta jatkettiin vielä Kultahaminan telttapaikalle. Polutonta jänkää tuli matkalle 25 kilometriä ja se jakautui tasan kahdelle päivälle, eilen 12 kilometriä ja tänään 13. Ollaan nyt kävelty yhteensä 299 kilometriä ja heti huomenaamulla tulee täyteen 300. Huomiselle jää vielä parinkympin kävely Ahkun tuvalle, jossa meillä on huonevaraus, huoltopäivä ja toivottavasti myös ruokaa.
 |
Kullankaivajien maastoskoottereita. |
Kultahamina- Njurkulahti 24 km
Sadetta tuli kolmella pisaralla jo siinä vaiheessa, kun avasi aamulla silmät. Mukaan lähtee siis märkä painava teltta. Tuvilta pääsee myös venekyydillä polun päähän, mutta meillä oli aikomus kävellä.
300 kilometriä tuli täyteen ensimmäisen kilometrin kohdalla. Polku oli juurakkoinen, kivikkoinen, mutainen ja liukas näin sateella. Kengät pysyivät suolla kuivina, mutta täällä peitteisessä märässä metsässä ne kastuivat heti.
 |
300 km. |
Ravadasköngäs oli upea näky ja
Ravadasjärven tupa tuli vastaan sopivasti lounasaikaan. Vaeltajia oli tulossa ja menossa. Tulet kaminaan ja sukat kuivumaan. Sadekin loppui sopivasti.
 |
Ravadasköngäs. |
 |
Ravadasjärven tupa. |
Tuvan jälkeen polku muuttui paljon käveltävämmäksi. Matkalla oli lossauspaikka, jossa vesistö ylitettiin veneellä naruavusteisesti.
Viimeiset seitsemän kilometriä kuljettiin harjun päällä, josta oli upeat näkymät molemmille puolille puiden latvojen tasalta. Ukkosen jyrinä viimeisillä kilometreillä sai askelrytmin vähän tiheämmäksi ja polun tarinasta kertovat taulut jäi lukematta. Sade kasteli meidät viimeisellä kilometrillä likomäriksi. Ahkun tuvassa oli luvassa kuitenkin lämmin suihku ja poronkäristystä. Hetta - Lemmenjoki välin suunnittelimme kävelevämme kahdeksassa päivässä, varauduimme yhdeksään ja toteutimme seitsemässä. Kahdessa viikossa kävelykilometrejä kertyi 323.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti