Lähdimme ensimmäistä kertaa pohjoiseen ilman omaa autoa. Lähinnä siksi, että emme lähtiessä tienneet minne vaelluksemme päättyy. Lappiin lentäminen ei ollut mikään ilmastoteko, mutta vastineeksi oma auto oli kuukauden pois liikennekäytöstä. Siirtyminen polun päähän oli vaivatonta ja nopeaa. Junalla se olisi ollut kaikkein ilmastoystävällisintä ja ehkä joskus toteutamme matkan niinkin. Olimme lomareissulla nelisen viikkoa jalkapatikassa ja matkustimme lyhyitä siirtymiä julkisilla kulkuvälineillä. Emme kaivanneet omaa autoa missään vaiheessa. Rinkan kanssa vaellukselle lähtiessä matkatavaroita oli vähän ja ne kulkivat helposti mukana, kun kantamus painoi noin 15 kiloa.
 |
| Pöyrisjärvi kahlattu. |
Ihmisiä on vaellusreiteillä enemmän kuin mihin reitit on huollollisesti suunniteltu. Olin olettanut, että polkujen vierestä olisi löytynyt roskia ja ihmisten jättämiä jälkiä sieltä täältä. Pohjoisen puistot olivat kuitenkin pääosin erittäin siistissä kunnossa. Johtuneeko siitä, että roskia ei tarvitse enää kantaa mukanaan? Hämmästyin taukopaikoilla olevien roska-astioiden määrästä. Joissain paikoissa oli erilliset rakennukset, joissa oli ekopiste. Maastossa sai siis lajiteltua sekajätteet, metallit ja kierrätyspullot. Keräysastioiden tyhjentäminen ei mahda olla helppoa keskeltä erämaata tai luonnonpuistoa, mutta luultavasti helpompaa kuin kerätä roskia maastosta. Olemme itse tottuneet pakkaamaan ruoat niin, ettei roskia tule juuri lainkaan ja ne mitä tulee kannetaan pois mukanamme. Roskattomuus ja helposti kuljetettavat pakkaukset ohjaavat jo ostokäyttäytymistä. Pakkauskartongit jätämme roskiin jo rinkkaa pakatessa ja ruokien säilytykseen käytämme uudelleenkäytettäviä ja - suljettavia pakkauspusseja. Ne soveltuvat myös roskapusseiksi. Loppumatkalla rinkassa on vain tyhjiä Minigrip- pusseja, jotka menevät siististi pieneen tilaan.
 |
| Metsähallituksen eko-piste Kevon luonnonpuistossa. |
 |
| Tältä eko-piste näyttää sisältä. |
 |
| Palautuspullot. Ehkä joku niitäkin raahaa maastoon. |
Pienen määrän paperiroskaa voi polttaa puun seassa. Tällä retkellä paperiroskaa tuli ainoastaan aamupuuropusseista. Sen voi käyttää sytykkeenä, jos teki kaminaan tulet. Tunnelmatulien tekeminen ei ollut tarpeellista. Tulet tehtiin lämmittämistä, ruoanlaittoa tai vaatteiden kuivattamista varten. Ihmisten ruoantähteet ja kalanperkuujätteet eivät roska-astioihin monin paikoin löytäneet. Luonnonvesiin tiskaaminen on sitkeä tapa, johon törmäsi usein siinä parhaalla juomaveden hakupaikalla. Ei tehnyt mieli täyttää juomavesipulloa paikasta, jossa oli jonkun muun nuudelit.
 |
Päivällisvedet kiehumassa Pahtavuoman tuvalla.
|
 |
| Useilla tuvilla voi keittää kaasuliedellä, kuten Suomunruoktun autiotuvalla. |
Erämaa-alueella ei ollut polkuja edes reilut 300 kilometriä urakoineiden Nuts - juoksijoiden jäljiltä. Eikä muuten ollut roskiakaan. Mutta puistoihin ihmisillä on tarve tallata omia reittejä, sallittua tai ei. Kun kulkijoita on paljon, niin monin paikoin oli muodostunut vahvoja helppokulkuisempia uria merkityn polun viereen. Myös luonnonpuistoon, jossa on sallittua kävellä vain merkityillä poluilla.
 |
| Vaeltajalle on varsin hyvää palvelua tarjolla. Polttopuita on valmiina halkoina. Näkkälän välituvalla lähin puupino on tuvan eteisessä. Huvikseen niitä ei viitsi poltella. |
Monilla vilkkailla taukopaikoilla oli satsattu uusiin wc-rakennuksiin, jotka varmasti vastaavat peremmin kävijämäärän tarpeisiin. Huusseja oli useita ja ne olivat nykyaikaisia kompostikäymälöitä saniteettiroskiksineen. Olihan niissä huomattavan paljon miellyttävämpi asioida kuin liian täysissä vanhoissa huusseissa. Uskoisin niiden huoltamisenkin olevan helpompaa.
 |
| Äkässaivon wc - rakennus ulkoa.. |
 |
| .. ja sisältä. |
Suomessa on kattava autiotupaverkosto, hyvin huolletut ja opastetut reitit, maksuttomia palveluja, kuten kaasua ja valmiita polttopuita. Meidän vaeltajien vastuulla on käyttää niitä ylläpitäjien laatimien sääntöjen ja ohjeiden mukaan muut käyttäjät huomioiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti