Team Voikkaa ja rotkolaakson alien

 Sulaoja -Ruktajärvi 11 km

Alkuperäinen suunnitelma kävellä Näätämöstä Nellimiin meni jäihin koronarajotteista johtuen. Polku kulkee osittain Norjan puolella ja rajanylitys ei tässä kohtaa ollutkaan ongelmatonta. Vaellus jatkui Lemmenjoelta eteenpäin enemmän tai vähemmän hihasta ravistellen. 

Seuraava etappi. Kevon luonnonpuiston kanjonireitti. 

Lomaa ei kuitenkaan viitsi tuhlata päällystetiellä kävelyyn ja Inariin siirryimme autokyydillä. Seuraava etappi oli Kevon reitti, jossa olimme käyneet viisi vuotta sitten ohimennen yhden yön retkellä matkalla Nordkappiin. Nyt oli tarkoitus ihastella rotkolaaksoa koko reitin matkalta. Inarista saimme ruokatäydennykset ja hyppäsimme K-marketin pihalta bussiin, joka vei meidät Sulaojalle. Saimme kylällä asioidessamme kuulla, että Kevon reitillä wc:t olivat täynnä. Ne ovat pienempiä kuin aikaisemmin ja tyhjennysväli on 1,5 viikkoa. Väkeä on sielläkin ollut runsain mitoin liikkeellä eikä reittejä ole tällaiselle väkimäärälle suunniteltu. Luonnonpuistossa viralliselta reitiltä poikkeaminen on kielletty, joten ei auta, että olin pakannut titaanisen kakkalapion rinkkaan. Näillä tiedoilla melkein jo ohitettiin koko reitti. 

Tästä tää taas lähtee!

Jäimme kuitenkin bussin kyydistä Sulaojan parkkipaikalla, joka oli täynnä autoja. Sieltä lähtevä polku nousi harjun päälle ja maisemat avautuivat  molemmille puolille. Tänään käveltiin vain ensimmäiselle merkitylle telttapaikalle Ruktajärvelle eikä maisemissa vielä ollut mitään erityisen sykähdyttävää. Telttapaikoilla oli useita telttakuntia ja tuvassa yöpyjiä. Löysimme itsemme aika nopeasti omasta teltastamme nukkumasta. Kylmyys hohkasi teltan pohjakankaan läpi ja hengitys höyrysi. Oli tulossa kylmä yö ja laitettiin suosiolla untuvatakit päälle. Ennen nukahtamista kuulimme teltan ulkopuolelta kommentin: ''Vähän alienin näköinen teltta."

Kevon alien. 

Ruktajärvi -  Roajasjävri 28 km

Maasto oli tänään jyrkkäpiirteisempää ja polut kivikkoisia. Polku oli varsin tavanomainen kulkien tunturipaljakoilla ja kiemurrellen koivikossa. Noin kymmenen kilometrin kohdalla edessä avautui kanjoni kuin tyhjästä. Pystysuorat kalliojyrkänteet nousivat ylväinä seinäminä ja näytti kuin maa olisi siinä kohdassa revennyt kahtia. Se oli vaikuttava näky. 

Kevon kanjoni. 

Kanjonin reunalla. 

Polku jatkui eteenpäin samanlaisena kuin tähänkin asti. Jyrkimpiin kohtiin oli tehty rappuset helpottamaan kulkemista. 

Vedet tuntuvat olevan vähissä täälläkin ja Metsähallituksen toimipisteellä meitä kehoitettiin kantamaan vettä mukana, koska joka paikassa sitä ei ole. Lintuja on vähemmän kuin muualla tähän asti kävelemissämme paikoissa, mutta joitain sitkeitä tirpusia näkyy silloin tällöin. 

Kuivahtaneita lampia ja puroja on tullut vastaan pitkin matkaa. 

Tämän päivän polulla oli kaksi kohokohtaa, joista toinen oli Fiellun putous. Se ei tullut eteen yhtä yllättäin. Kohina kuului ja putous näkyi viimeistä rinnettä laskeutuessa. 

Fiellujoki laskee putouksen jälkeen vähän matkan päässä Kevojokeen. 

Meni välillä vähän turistihommiksi. 

Turvekammi. 

Ennen putousta oli reitin ensimmäinen kahlaamo jonka pohjalla oli teräviä kiviä. Puiden oksille oli jätetty joen ylittäjien käyttöön kolmet crocsit. Emme nähneet polulla juuri ketään. Väkimäärä on hävinnyt jonnekin reitin varrelle. Suurin osa ihmisistä jäi yöksi putouksen luona olevalle leiripaikalle, joka oli kaikkine rakennelmineen aika ahtaan näköinen paikka. 

Kevon reitin ensimmäinen kahlaus. 

Kello oli niin vähän, että me jatkoimme vielä kymmenen kilometriä eteenpäin Roajasjävri nimisen, kauniin vihertävän järven tannalle, johon Kevojoki laskee. Koski kohisi ja kalat hyppivät virrassa. Tällä telttapaikalla oli avaraa, kaunista ja rauhallista. 

Roajasjävri ja rantatontti. 

Kauniin värinen järvi. 

Roajasjävri - Silkeaja 21 km

Kävelemme reitin loppuun tänään. Tai emme ihan loppuun, vaan jäämme viimeiselle merkitylle telttapaikalle, josta on pari kilometriä maantielle. Hyppäämme huomenna aamulla linja-autoon ja siirrymme Saariselälle, jonne emme alunperin olleet tällä reissulla menossa. Ajatus Saariselästä jalostui vasta matkalla ja tämän etapin suunnitteli meille ystävämme Tiina, joka tarjosi sinne myös huoltotukikohdan. Aivan mahtavaa!

Vaijerikahlaamoilla oli molemmin puolin penkkejä, joissa voi vaihtaa kengät ja kuivata jalat. 

Tälle päivälle oli tarjolla kalliokiipeilyä ja kolme vaijerikahlaamoa, joista ensimmäinen kilometrin päässä ja toinen melkein heti perään. Vettä näissä kahlaamoissa oli polven alapuolelle ja vesi oli kylmää. Virtaus oli suhteellisen kova, joten korkean veden aikaan vaijerit ovat tarpeen. Nyt niitä ei välttämättä tarvinnut, kun oli vaellussauvat mukana. Kahlaamojen jälkeen polku nousi loivasti tunturille. 

Reitin toinen kahlaus. 

Reitin kolmas kahlaamo ohitettu. 

Reilut 300 rappusta alaspäin. 

Vähän kallioisempaa polkua ylöspäin. 

Oli kuuma päivä ja aurinko paistoi. Hellepäivänä tunturipaljakalla ei ole suojaa paahteelta ja hiki virtasi. Tunturilta laskeuduttiin ja noustiin jyrkkiä polkuja vuorotellen. Reitti oli kivikkoinen ja hidaskulkuinen. Välillä oli helpompi kävellä kiveltä toiselle kuin yrittää astua niiden väliin. 

Kaunista kanjonia. 

Rotkolaakso on 40 kilometriä pitkä ja pari kertaa polulta avautui jylhät kanjonimaisemat. Neljännessä eli viimeisessä kahlaamossa vettä oli himpun verran enemmän ja vesi nousi polven yläpuolelle. Tästä noustiin loppumatkan kilometrit ylämäkeen Silkeajalle ja huomenna loput pari kilometriä päällystetyn tien varteen. 

Kevon reitin neljäs kahlauspaikka. 

Viimeiset kanjoninäkymät.