Suunto suunnistajan tukena

 Pallaksen kota - Hannukuru 25 km

Pallastunturin hotelliin oli kodalta matkaa kilometrin verran. Pakattiin rinkat ja aloitettiin aamu hotelliaamiaisella. Valmiiksi katetun pöydän antimet maistuvat aina ja nyt ne maistuivat entistä paremmalle. 

Ei poroille! 

Pallas - Hetta 

Vatsat täynnä herkkuja vyöryttiin ulos ja lähdettiin liikkeelle. Seuraavana etappina Pallas - Hetta, jonka ajattelimme nautiskella ajan kanssa. Tätä reittiä ei siis olla koskaan aikaisemmin kävelty ja nyt käytetään siihen  kolme päivää, vaikka kävelisihän sen kahdessakin. Matkalla oli tarkoitus tiirailla ja kuvata Tunturi-Lapin lintuja. Korona-ajan uusin harrastus on oppia tunnistamaan lintuja. Aiemmin tunsin lähinnä kotimaiset varislinnut, tintit ja punatulkun. Osallistun Birdlife Suomen Tunnista sata lintulajia 2021 - haasteeseen ja täältä olisi hauska bongata jokunen uusi laji. Tässäkin lajissa yhteistyö on voimaa. Nappailen kameralla tunnistuskuvia ja Harri varmistaa kiikaroimalla. Harrillekin on tässä projektissa näyttäytynyt muutama uusi lintu. Tällä viikkolla on nähty mm. pulmunen, niittykirvinen, riekko, keräkurmitsa ja kapustarinta. 

Keräkurmitsa esitti siipirikkoa suojellakseen poikasiaan. 

Avotunturit ovat karun ja yksinkertaisen vaikuttava näky. Puutonta ja kumpuilevaa polkua,  matalaa varvikkoa ja sammalen kirjoilemia kiviä ja karuissa oloissa poikasiaan kasvattavia lintuja. Maisemat ovat siis hienot ja niitä on tällä etapilla myös maltettu ihastella. Lumikeron huipulla (660m) oli navakka tuuli, mutta näistä säistä on pelkästään nautittu alkukesän helteiden jälkeen. 

Lumikeron huipulla. 

Olimme suunnitelleet yöpyvämme Suoskurun autiotuvan maastossa, mutta siellä ei ollut sen enempää vettä kuin telttapaikkaakaan, joten matka jatkui vielä viisi kilometriä eteenpäin Hannukuruun. Kaivon pumppu oli sielläkin rikki ja vesi koukattiin kattilaan lammesta, jonka vesi näytti melko eläväiseltä. Eiköhän kaikki kettua pienemmät eliöt kuole keittämällä. Veden puhdistukseen matkassa on lisäksi Salomonin ruttupullot, joissa on suodatin. Ja jos veden laatu vielä epäilyttää, niin mausteeksi voi laittaa vedenpuhdistustabletin. 

Hannukuru

Hannukuru - Pyhäkero 19 km

Kävellään siis Hetta-Pallas - reittiä vastavirtaan. Kaikki näkemämme ihmiset ovat olleet vastaantulijoita. Ollaan kuljettu pitkiä pätkiä ihan omissa oloissamme vaikka kulkijoita on riittänyt ajoittain jonoksi asti. Monta erilaista vaeltajaa on tullut vastaan ja monta hauskaa tarinaa kuultu. Polulla on perheitä, kaveriporukoita, parivaljakoita, pariskuntia ja yksinvaeltajia. Pahtavuoman tuvalla tapasimme nuoren miehen, joka oli ollut töissä kahdeksan kuukautta Uudessa-Seelannissa Twizelissa, jossa Greenpeacen joukko oli kahlinnut itsensä heidän työkoneisiinsa. Yksi taukopaikkojen hauskimmista juttukavereista oli 78-vuotias teräsrouva, joka oli itsekseen päiväretkellä. Kovakuntoisen rouvan mies oli tuumaillut, että siinä vaiheessa, kun vaimon muisti alkaa pätkiä, pitää sukset pilkkoa pieniksi palasiksi, piilottaa pyörä ja laittaa rouvalle kahleet. Ollapa itsekin noin kovassa kunnossa 20 vuoden päästä. 

Vaelluksen ensimmäinen sata kilometriä tuli täyteen heti aamusta. 

Korkein kukkula tänään oli Pyhäkero (711m), jonka päälle kiivettiin ylämäkeen neljä kilometriä ja laskeuduttiin saman verran alas autiotuvalle. Yöksi asetuttiin Pyhäkeron autiotuvan pihamaalle. Siinä missä Nammalakurun autiotuvalla ja telttapaikoilla oli ollut tarinan mukaan 70 yöpyjää, niin täällä oli hiljaista. Pidettiin tulia autiotuvan takassa ja nautittiin omasta seurastamme. Koko paikassa pistäytyi vain pari ohikulkijaa ja yön aikana naapuriin oli ilmestynyt toinen Jack Wolfskin. 

Kohti Pyhäkeron huippua. 

Pyhäkeron huipulla oli sateenkaari. 

Pyhäkeron autiotupa - Hetan majatalo 6 km

Aamukahvilla pohdittiin mitä polkua lähdetään tallaamaan. Varmistettiin ennen lähtöä, että venekuljetus Hettaan onnistuu. Rempseä miesääni vastasi, että "Venekuljetus onnistuu aina, paitsi silloin kun järvi on jäässä" 

Venekuljetus Ounasjärven yli järjestyi yhdellä puhelinsoitolla. 

Ounasjärven rantaan oli kuuden kilometrin matka ja järvi ylitettiin sovitusti venekuljetuksella. Vene oli komea seitsemänmetrinen jokivene, jonka kyyti oli tasaista. Saatiin samalla tarjous majapaikastakin, mutta meillä oli jo varaus Hetan majatalosta. Käytiin seuraavia reissuja ajatellen tutustumassa näihinkin majoitustiloihin. Tästähän pääsee laduille suurinpiirtein kynnykseltä.  Aamupäivä menikin mukavasti  rupatellessa veneen kuljettajan  koruliikkeessä, jossa on myös kahvila. Rakennuksessa on ollut joskus pankki ja pankinjohtajan asunto on remontoitu kauniisti majoitustiloiksi. 

Saamen lippu. 

Hetta

Hetassa pidetään pari huoltopäivää. Täydennämme kaupasta yhdeksän päivän ruoat rinkkoihin ja siinä ajassa on maastosta selvittävä pois. Majatalossa saa kuivattua makuupussit ja pestyä pyykit. Samalla ladataan akkuja, sekä omat että kaikki sähköiset vempaimet. Tähän asti polulla pysymiseen ei ole paljon karttaa tarvinnut. Vaellusreitit on merkitty ja viitoitettu tarkasti, mutta seuraava etappi on astetta haastavampi. Pääsemme reitille heti majatalon nurkalta ja suunta Hetasta on Pöyrisjärvelle. Maasto Pöyrisjärveltä Lemmenjoelle on suunnistettava itse. Edessä on pehmeää hiekkaa, harjanteita, suuria suoalueita, kahlaamoita ja hienoja maisemia. Mukana on paperikartta, mutta reitti on siirretty sähköiseen muotoon, jota on helppo seurata. Kuljemme jänkällä poromiesten mönkkärireittejä ja seuraamme pääosin Nuts 300 -  juoksijoiden tallaamaan polkua. Kävelemme Nutsin alkuperäisen reitin. Tapahtumareittiin tehtiin pieni muutos poroerotuksen takia, mutta yksittäiset kulkijat voivat liikkua alueella normaalisti. Tarkistimme asian vielä varmuuden vuoksi Näkkälän eräpalvelusta. Nutsin reitti on siirretty netistä Suunnon sovelluksen kautta kelloon. Siirsimme reitin myös majatalon tietokoneella GPS - käsilaitteeseen. Näillä eväillä pitäisi selvitä reilut 200 kilometriä.