Suunta hukassa

 

Kesävaelluksen kohde olisi tavallisesti lyöty lukkoon jo aikaa sitten. Nyt kun on varminta kävellä rinkka selässä kotimaan kamaralla, niin reittisuunnitelmamme on vaihtunut tasalta ja puolelta.

Retken suunnitteleminen voi alkaa sillä, että tutkii mitä karttoja hyllystä löytyy. 

Kotimaasta löytyy valtavasti hienoja luontokohteita ja paikkoja, joissa ei olla käyty. Kun haluamme jättää auton kotiin ja edeltä apostolin kyydillä, niin retki muuttaa luonnetta. Mistä sitten löytyvät kotimaan pitkät vaellusreitit?

Laatikosta valikoituivat nämä kolme karttaa. Vielä kolme karttaa ostettiin lisää. 

Pitkän vaelluksen saa aikaan retkeilyreittejä ja polkuja yhdistämällä. Mitä vähemmän siirtymillä on tiekävelyä niin sen parempi. Varsinaista ylläpidettyä reitistöä on vaikeampi löytää. Googlaten löytyy pitkä lista hienoja reittejä, joissa useimmin on mainittu Karhunkierros ja Hetta-Pallas reitti. Monet aikaisemmin vaeltamamme polut ovat sellaisia, että niihin palaa mielellään takaisin vaikka useammankin kerran, ja lisäksi tällä kertaa on hakusessa jotain itselle uutta ja ennen näkemätöntä. Tärkeintä on avata ulko-ovi ja lähteä etsimään uutta seikkailua.

Karhunkierros kierrettiin näissä varusteissa. 25-26.6.2013
82 km / 18 h

Alun perin vahvimpana suunnitelmana oli patikoida 600 kilometrin mittainen Möhkö-Hossa - vaellus. Reittiviiva oli piirretty Möhköstä Susitaivalta seuraillen kohti Patvinsuon kansallispuistoa ja Karhunpolkua pitkin Hossaan. Kompassin neula kääntyi kuitenkin itärajalta pohjoiseen, kun luin Ossi Määtän blogin Kevyesti kairassa. Lapin tuntureilla vaeltaminen kolahtaa aina ja suunnitelma muuttui kertaheitolla. Vuoden aikana ollaan käyty kahdesti Pöyrisjärven erämaassa ja suuntaamme sinne nyt näköjään kolmannen kerran. Aiemmin suuntasimme aina kohti Kilpisjärveä. Kevon reitillä olemme käyneet päiväretkellä. Sen sijaan Hetta-Pallas väliä emme ole kävelleet koskaan aikaisemmin ja Nellimiin olen aina halunnut mennä. Pääpiirteittäin toteutusta vaille valmis suunnitelma.

Eipä aikaakaan, kun matkaliput oli tilattu. Lähtöpaikaksi valikoitui Äkäslompolo helpon saavutettavuutensa ansiosta. Nellimin piti olla retken päätepiste, mutta sieltä pääsee pois vain taksilla, joten lopetamme vaelluksen jonnekin muualle. 

Ensimmäisen lomamaanantain aamuna seisoimme rinkat selässä rautatieasemalla. Kesäseikkailu on alkanut ja jatkuu junalla Tikkurilaan, lentokoneella Kittilään ja bussilla Ylläkselle. Paluulippuja ei vielä ole, koska emme tiedä minne päädymme ja minä päivänä. Nähdään syksymmällä!