Repovesi - Team Voikkaan treenimaasto

Repoveden kansallispuisto on meille helposti saavutettavissa. Se on pieni puisto ja kovin ruuhkainen sesonkiaikana.
Yleensä tähdätään omat kulkemisemme  ruuhka-aikojen ulkopuolelle, mutta nyt ollaan treenattu rinkan kantamista siellä aikataulullisista syistä.

Repovesi on hyvää treenimaastoa. Polku ei läheskään aina ole helppokulkuista ja korkeuseroa tulee reiteillä päivän mittaan mukavasti. Juurakkoa ja kivikkoa riittää pujoteltavaksi. Kun Kaakkurin kierros oli kävelty molempiin suuntiin, niin siirryttiin Repovedeltä Mäntyharjun reiteille.

                                                  
                                                 
Olemme tehneet yleensä visiitit Repovedelle päiväretkinä. Telttapaikkoja on rajallinen määrä ja oma koti halutaan pystyttää sinne missä ei kuulu muuta kuin luonnon ääniä.
Muistan hyvin erään juhannuksen, kun oltiin yöpymässä Kuutin kanavan maastoon. Tavattiin Keravan kundit juomassa valkoviiniä pakin kannesta ja pienen juttutuokion jälkeen päätettiin lähteä kotiin saunan lämmitykseen.
Viime juhannuksena treeniretki tehtiin Norjassa Lyngseidetin alueella ja kolmen päivän vaelluksen aikana vastaan ei tullut yhtään ihmistä.

Milloin meistä tuli tällaisia ihmisallergikkoja?
Vielä kymmenen vuotta sitten kuunneltiin livemusiikkia ja poikettiin erilaisissa
tapahtumissa.
Jossain vaiheessa vapaa-ajan vietto muuttui siihen suuntaan, että mennään sinne missä netti ei toimi, puhelimella ei ole kenttää ja ainoa yhteydenottotapa on lähettää  savumerkkejä. Nykyään vaatekaapista ei tunnu löytyvän mitään ihmisvaatteiksi sopivaa. Sen sijaan uusia ulkoiluvaatteita tulee hankittua tämän tästä.
Allergiasta huolimatta ollaan selvitty loistavasti. Ihan huippua on nähdä, että ihmiset tuovat jälkikasvuaan metsään.

Viisi vuotta sitten käveltiin Pohjois-Ruotsissa Fjällräven classic, johon osallistui yli 2000 vaeltajaa. Pelko siitä, että kävellään jonossa sadan muun ihmisen kanssa, oli turha.
Johonkin ne muut vaeltajat katosivat alkukiihdytyksen jälkeen ja edettiin pitkiäkin matkoja omissa oloissamme.
Tähänkin on hyvä totutella. Uudessa-Seelannissa samaa polkua vaeltaa pari muutakin ihmistä. Oikeastaan odotan mielenkiinnolla millainen vaellusperhe meille muodostuu.

Ehkä ihan hyvä tavata muitakin ihmisiä, koska juttujen taso alkaa olla koominen.
Nukun tunnetusti hyvin syvää unta ja aamupalan yhteydessä käytiin seuraava keskustelu.
"Muistatko, kun eilen illalla puhuin sulle siitä kajakista?"
"Et oo puhunu mistään kajakista."
"Pitkät tarinat kerroin, kun sait toisen tarjouksen sun kajakista."
"Yhtään en muista."
"Voi jumalauta, vastasitkin mulle."
"Aijaa. Mitäs vastasin?"
"No et mitään järkevää."