Saariselkä -Suomunruoktu 38 km
Olimme alunperin ajatelleet päättää vaelluksen jonnekin Utsjoen tienoille ja nyt olimme Urho Kekkosen kansallispuistossa tutkimassa maastoja. Toisaalta ei ole ollut kiire etelään, kun täällä on vielä valoisaa vuorokauden ympäri. Mitä nyt puolen yön tienoilla vähän hämärtää. Saariselän alue on jäänyt meiltä tähän asti kokonaan hiihtämättä ja patikoimatta. Olen joskus nuoruusvuosina ollut palkintomatkalla Kiilopäällä viikon hiihtoreissulla, mutta siitä on kulunut jo yli 30 vuotta. Harri on täällä ensimmäistä kertaa.
 |
Suomen Ladun metsähotelli. |
Kun kaikki reitit ovat uusia ja polkuja näyttää kartan mukaan riittävän, niin päätimme aloittaa kaikkein lähimmistä.
 |
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. |
Pysähdymme mielellämme kahviloihin ja aamulla pyörätiellä kävellessämme nenässä tuoksui tuore cappucino ja croissant. Tähän aikaan vuodesta hiihtokeskuksissa on lähes aavemaisen hiljaista ja useimmat kahvilat ovat kiinni. Ainakin siihen aikaan aamusta, kun me olimme liikkeellä. Päädyimme siis hotelliaamiaiselle.
 |
Kiilopää (546 m mpy) |
 |
#365-klubilaiset |
 |
Kiilopää huiputettu ja 400 vaelluskilometriä kasassa. |
Lähdimme kävelemään Saariselän lähtöportilta ja suuntana oli Kiilopää. Alku oli vetävää uraa ja leppoisaa kävellä. Käännyimme kuitenkin sivupoluille heti, kun mahdollisuus koitti. Kiilopäällä kiipesimme huipulle (546 m mpy) ja tuulettamaan samalla 400 vaelluskilometrin saavuttamista. Saariselän "ensimmäinen pää" oli valloitettu ja alaspäin lähdettiin toista polkua. Yritimme tähyillä näkyisikö kiirunaa. Rinteen alaosassa polulla olikin kiiruna ihan ilman tähyilyä ja poikasiakin vaikka kuinka monta.
 |
Kiiruna |
 |
Poikanen meni piiloon kanervikkoon.
|
 |
Kiilopään koivu. |
Kuljimme pyöräilypolkuja ja kelkkareittiä pitkin kohti Rautulampea. Rautulammella oli paljon taukoilijoita ja tulipaikan vieressä oli aidattu työmaa-alue. Matka jatkui tästä eteenpäin kohti seuraavaa mahdollista leiriytymispaikkaa. Tänään oli ennusteen mukaan viikon paras vaellussää, joten käytimme päivän hyvin ja tehokkaasti kävelyyn.
 |
Vielä viimeinen ylitys ennen tupaa. |
Tunturimaisema hiveli silmää. Toinen toistaan jylhempiä vaaroja ja tuntureita vieri vieressä. Päädyimme lopulta Suomunruoktun autiotuvalle kauniiseen jokimaisemaan. Tuvalle ei ilmestynyt muita yöpyjiä näin alkuviikosta. Viikonloppuna täällä oli ollut partiolaisia ja useita muita retkeilijöitä. Tämä oli koko reissun kolmas tupayö ja jokaisessa olemme saaneet yöpyä kaksin.
 |
Suomunruoktun autio - ja varaustupa. |
Suomunruoktu - Vellinsärpimä 30 km
Aamun ensimmäiset kahdeksan kilometriä kuljettiin samaa metsäistä uraa takaisinpäin. Nyt tosin ylämäkeen. Kävelimme suorinta tietä Niilanpään porokämpän kautta takaisin Kiilopäälle. Pistäydyimme Suomen Ladun metsähotellin kahvilassa ja siellä näytti ihan samalta kuin 30 vuotta sitten. Sade roikkui ilmassa, mutta ei kuitenkaan satanut. Oli oikeastaan hyvä vaelluspäivä. Kiilopää oli jo huiputettu ja kiiruna bongattu, joten jatkoimme matkaamme tunturin ohi.
 |
Ohjeita tunturivaeltajalle. |
Seuraava etappi oli Luulampi, josta jatkoimme Taajoslaavun kautta Vellinsärpimän päivätuvalle. Luulammen erämaakahvila oli auki. Ohittamaton paikka. Paikassa ei ole nettiyhteyttä, mutta ostokset voi maksaa tilisiirrolla, jos ei ole käteistä mukana. Täällä päivittäinen energiankulutus on ollut sitä luokkaa, että aina yhdet lettukahvit ehtii nauttia matkan varrella ja näitä kahviloita on ilo tukea.
 |
Muinaismuistoalue. |
Päivään mahtui monenlaista polkua. Oli leveätä uraa, kapeaa metsäpolkua ja uusia reittilinjauksia, joissa polku vasta alkoi muovautua kanervikkoon. Välillä oli pitkiä ylämäkiä ja alamäkiä, välillä käveltiin pitkin puron vartta. 30 kilometrin kävelyn jälkeen olimme Vellinsärpimän tuvalla. Se on päiväkäyttöön tarkoitettu, joten pystytimme teltan pihamaalle. Paljon tuli päiväretkeilijöitä vastaan, mutta muita yöpyjiä ei näkynyt
 |
Uudet reittilinjaukset oli hyvin ja näkyvästi merkitty maastoon. |
 |
Vihreää ja vehreää. |
Vellinsärpimä - Saariselkä 21 km
Tällekin päivälle oli luvattu sadetta, joten lähdimme aikaisemmin aamulla liikkeelle. Kansallispuiston perusosan polut ja leirialueet alkaa olla tämän päivän jälkeen koluttu. Tänään oli tarkoitus huiputtaa Saariselän "toinen pää". Kävelemme Kaunispään kautta takaisin Saariselälle ja jätämme pienen päiväretken ja "kolmannen pään" eli Iisakkipään verran polkuja vielä huomiselle. Metsän reunaan oli yön aikana ilmestynyt toinen teltta, mutta siellä nukuttiin vielä.
 |
Aamuvirkut aamupuurolla... |
 |
... Vellinsärpimässä. |
Ohitettiin heti alkumetreillä Luttotupa, joka oli sympaattinen pikku tupa puron vieressä. Polut olivat nopeaa käveltävää. Ennen Moitakurun tupaa ison huskytarhan ohi kävellessämme koko metsä raikasi koirien haukuntaa pitkän aikaa. Jäimme Moitakurun tuvalle taukoilemaan ennen päivän ylämäkiosuutta. Se olikin hieno tupa isoine takkoineen.
 |
Moitakurun tupa |
Kaunispäätä kohti lähdettiin kävelemään pienessä tihkusateessa, joka kuivui kasaan heti alkuunsa. Ennen päivän isointa mäkeä oli edessä ensin pienempi välimallin kukkula Palopää.
 |
Matkalla huipulle. |
 |
Kaunispään (438 m mpy) huipulla. |
Kaunispään huipulle menee Saariselän keskuksesta päin päällystetty tie, joten mikään idyllisin paikka se ei ole. Mutta jos haluat saavuttaa tunturin helposti, niin täne pääsee vaikka autolla. Tunturi sijaitsee aivan Saariselän ytimessä ja laella on panoraamaravintola. Matkailuun valjastettu tunturi oli kerännyt nytkin paljon ihmisiä puoleensa. 438 metriä merenpinnan yläpuolella oleva tunturi oli nyt joka tapauksessa valloitettu. Alaspäin kävelimme opastettua reittipolkua suunnittelemaan vaelluksen viimeistä päivää.
 |
Huiputuskahvit. |
Iisakkipään huiputus - Rumakuru - Luulampi - Kiilopää - Saariselkä 31 km
Säätiedotus näytti aamulla siltä, että polulle kannatti lähteä ajoissa, jos ei halua kävellä sateessa koko päivää. Suunta oli suoraan ylämäkeen ja Iisakkipään (454 m mpy) huipulle. Reitillä oli luontopolku, joka alkoi Luttojoen ylityksellä. Raakut ovat Luttojoen aarteita. Tässä kohtaa joki oli kovin pieni, mutta Luttojoki on iso ja merkittävä vesistö jokihelmisimpukoineen.
 |
Poro ei meistä välittänyt vaan jatkoi omia menojaan. |
Iisakkipään huipulle nousi merkitty ja helppokulkuinen polku. Matkalla oli kauniita yksityiskohtia, kuten luonnonkivistä muokatut askelmat.
 |
Nousu Iisakkipään huipulle. |
Pääsimme huiputtamaan reissumme "kolmannen pään" auringonpaisteessa ja alamäkeen päin lähdimmekin juoksuaskelin. Rumakuru oli vielä näkemättä ja sinne päin kulkeva polku muuttui alhaalla leveämmäksi sekä juostavammaksi. Leveä ura jatkui aina Luulammelle asti ja sieltä lähdimme hiihtouraa pitkin kiertämään Kiilopäätä.
 |
Iisakkipää (454 m mpy) |
Luulammelle asti pääsimme poutaisessa säässä, mutta loppumatkan aikana saimme niskaamme useamman suihkun. Sateet tulivat lyhyinä kuuroina ja heti perään pilven takaa pilkisti aurinko. Matka oli melkoista kuoritakkijumppaa. Lopetimme vaelluksen samalle polulle mistä aloitimmekin.
 |
Sataa ja paistaa. |
 |
500 km Anniversary. |
Viisi kilometriä ennen maalia tuli täyteen 500 vaelluskilometriä. Erämaaosan seikkailut jäävät seuraavaan kertaan. Vierailu Saariselällä oli positiivinen kokemus ja näihin maisemiin palaamme vielä.
 |
Team Voikkaa. 505 kilometriä patikoitu. |