Suunto suunnistajan tukena

 Pallaksen kota - Hannukuru 25 km

Pallastunturin hotelliin oli kodalta matkaa kilometrin verran. Pakattiin rinkat ja aloitettiin aamu hotelliaamiaisella. Valmiiksi katetun pöydän antimet maistuvat aina ja nyt ne maistuivat entistä paremmalle. 

Ei poroille! 

Pallas - Hetta 

Vatsat täynnä herkkuja vyöryttiin ulos ja lähdettiin liikkeelle. Seuraavana etappina Pallas - Hetta, jonka ajattelimme nautiskella ajan kanssa. Tätä reittiä ei siis olla koskaan aikaisemmin kävelty ja nyt käytetään siihen  kolme päivää, vaikka kävelisihän sen kahdessakin. Matkalla oli tarkoitus tiirailla ja kuvata Tunturi-Lapin lintuja. Korona-ajan uusin harrastus on oppia tunnistamaan lintuja. Aiemmin tunsin lähinnä kotimaiset varislinnut, tintit ja punatulkun. Osallistun Birdlife Suomen Tunnista sata lintulajia 2021 - haasteeseen ja täältä olisi hauska bongata jokunen uusi laji. Tässäkin lajissa yhteistyö on voimaa. Nappailen kameralla tunnistuskuvia ja Harri varmistaa kiikaroimalla. Harrillekin on tässä projektissa näyttäytynyt muutama uusi lintu. Tällä viikkolla on nähty mm. pulmunen, niittykirvinen, riekko, keräkurmitsa ja kapustarinta. 

Keräkurmitsa esitti siipirikkoa suojellakseen poikasiaan. 

Avotunturit ovat karun ja yksinkertaisen vaikuttava näky. Puutonta ja kumpuilevaa polkua,  matalaa varvikkoa ja sammalen kirjoilemia kiviä ja karuissa oloissa poikasiaan kasvattavia lintuja. Maisemat ovat siis hienot ja niitä on tällä etapilla myös maltettu ihastella. Lumikeron huipulla (660m) oli navakka tuuli, mutta näistä säistä on pelkästään nautittu alkukesän helteiden jälkeen. 

Lumikeron huipulla. 

Olimme suunnitelleet yöpyvämme Suoskurun autiotuvan maastossa, mutta siellä ei ollut sen enempää vettä kuin telttapaikkaakaan, joten matka jatkui vielä viisi kilometriä eteenpäin Hannukuruun. Kaivon pumppu oli sielläkin rikki ja vesi koukattiin kattilaan lammesta, jonka vesi näytti melko eläväiseltä. Eiköhän kaikki kettua pienemmät eliöt kuole keittämällä. Veden puhdistukseen matkassa on lisäksi Salomonin ruttupullot, joissa on suodatin. Ja jos veden laatu vielä epäilyttää, niin mausteeksi voi laittaa vedenpuhdistustabletin. 

Hannukuru

Hannukuru - Pyhäkero 19 km

Kävellään siis Hetta-Pallas - reittiä vastavirtaan. Kaikki näkemämme ihmiset ovat olleet vastaantulijoita. Ollaan kuljettu pitkiä pätkiä ihan omissa oloissamme vaikka kulkijoita on riittänyt ajoittain jonoksi asti. Monta erilaista vaeltajaa on tullut vastaan ja monta hauskaa tarinaa kuultu. Polulla on perheitä, kaveriporukoita, parivaljakoita, pariskuntia ja yksinvaeltajia. Pahtavuoman tuvalla tapasimme nuoren miehen, joka oli ollut töissä kahdeksan kuukautta Uudessa-Seelannissa Twizelissa, jossa Greenpeacen joukko oli kahlinnut itsensä heidän työkoneisiinsa. Yksi taukopaikkojen hauskimmista juttukavereista oli 78-vuotias teräsrouva, joka oli itsekseen päiväretkellä. Kovakuntoisen rouvan mies oli tuumaillut, että siinä vaiheessa, kun vaimon muisti alkaa pätkiä, pitää sukset pilkkoa pieniksi palasiksi, piilottaa pyörä ja laittaa rouvalle kahleet. Ollapa itsekin noin kovassa kunnossa 20 vuoden päästä. 

Vaelluksen ensimmäinen sata kilometriä tuli täyteen heti aamusta. 

Korkein kukkula tänään oli Pyhäkero (711m), jonka päälle kiivettiin ylämäkeen neljä kilometriä ja laskeuduttiin saman verran alas autiotuvalle. Yöksi asetuttiin Pyhäkeron autiotuvan pihamaalle. Siinä missä Nammalakurun autiotuvalla ja telttapaikoilla oli ollut tarinan mukaan 70 yöpyjää, niin täällä oli hiljaista. Pidettiin tulia autiotuvan takassa ja nautittiin omasta seurastamme. Koko paikassa pistäytyi vain pari ohikulkijaa ja yön aikana naapuriin oli ilmestynyt toinen Jack Wolfskin. 

Kohti Pyhäkeron huippua. 

Pyhäkeron huipulla oli sateenkaari. 

Pyhäkeron autiotupa - Hetan majatalo 6 km

Aamukahvilla pohdittiin mitä polkua lähdetään tallaamaan. Varmistettiin ennen lähtöä, että venekuljetus Hettaan onnistuu. Rempseä miesääni vastasi, että "Venekuljetus onnistuu aina, paitsi silloin kun järvi on jäässä" 

Venekuljetus Ounasjärven yli järjestyi yhdellä puhelinsoitolla. 

Ounasjärven rantaan oli kuuden kilometrin matka ja järvi ylitettiin sovitusti venekuljetuksella. Vene oli komea seitsemänmetrinen jokivene, jonka kyyti oli tasaista. Saatiin samalla tarjous majapaikastakin, mutta meillä oli jo varaus Hetan majatalosta. Käytiin seuraavia reissuja ajatellen tutustumassa näihinkin majoitustiloihin. Tästähän pääsee laduille suurinpiirtein kynnykseltä.  Aamupäivä menikin mukavasti  rupatellessa veneen kuljettajan  koruliikkeessä, jossa on myös kahvila. Rakennuksessa on ollut joskus pankki ja pankinjohtajan asunto on remontoitu kauniisti majoitustiloiksi. 

Saamen lippu. 

Hetta

Hetassa pidetään pari huoltopäivää. Täydennämme kaupasta yhdeksän päivän ruoat rinkkoihin ja siinä ajassa on maastosta selvittävä pois. Majatalossa saa kuivattua makuupussit ja pestyä pyykit. Samalla ladataan akkuja, sekä omat että kaikki sähköiset vempaimet. Tähän asti polulla pysymiseen ei ole paljon karttaa tarvinnut. Vaellusreitit on merkitty ja viitoitettu tarkasti, mutta seuraava etappi on astetta haastavampi. Pääsemme reitille heti majatalon nurkalta ja suunta Hetasta on Pöyrisjärvelle. Maasto Pöyrisjärveltä Lemmenjoelle on suunnistettava itse. Edessä on pehmeää hiekkaa, harjanteita, suuria suoalueita, kahlaamoita ja hienoja maisemia. Mukana on paperikartta, mutta reitti on siirretty sähköiseen muotoon, jota on helppo seurata. Kuljemme jänkällä poromiesten mönkkärireittejä ja seuraamme pääosin Nuts 300 -  juoksijoiden tallaamaan polkua. Kävelemme Nutsin alkuperäisen reitin. Tapahtumareittiin tehtiin pieni muutos poroerotuksen takia, mutta yksittäiset kulkijat voivat liikkua alueella normaalisti. Tarkistimme asian vielä varmuuden vuoksi Näkkälän eräpalvelusta. Nutsin reitti on siirretty netistä Suunnon sovelluksen kautta kelloon. Siirsimme reitin myös majatalon tietokoneella GPS - käsilaitteeseen. Näillä eväillä pitäisi selvitä reilut 200 kilometriä. 

Takaisin lähtöruutuun

 Äkäslompolo - Äkässaivo 19 km

Aamukuudelta lähdettiin Voikkaalta matkaan ja Iltapäivällä oltiin Äkäslompolossa. Matkanteko tänne on tehty kyllä helpoksi. Kaupasta haettiin ne ostokset, joita ei lentokoneessa voinut kuljettaa. Paljoa ei rinkkaan enää mahtunut, mutta kaasupatruuna, tulitikkuja ja hyttysmyrkkyä piti vielä täydentää. Ja tietysti taskut täyteen vaelluskarkkeja. Ensimmäisenä päivänä on aina kiire päästä liikkeelle ja tänään oli tarkoitus kävellä jo kunnon vaelluspäivän verran kilometrejä. Tankattiin toki paikallisessa pizzeriassa ennen lähtöä ettei heti tarvitse pysähtyä syömään.

Reppureissulle lähdettiin tällä kertaa julkisilla kulkuneuvoilla ja lentämällä. 

Iltapäivällä päästiin Äkäslompolosta suoraan polulle. 

Vaellussää oli mitä mainioin. Lämpöä +13 astetta, puolipilvistä ja leppoisa tuuli, joka piti ötökät poissa. Alun 10 km tuntui vähän tylsältä, koska polku oli leveätä rakennettua uraa ja mieli oli jo tunturissa, mutta nopeammin siinä nieli kilometrejä. Ohi suihki maastopyöräilijöitä oikealta ja vasemmalta. Tässä vaiheessa käy aina mielessä, että olisihan täällä kivoja polkuja pyöräilläkin. Talvella ollaan näillä poluilla fättäröity, mutta kesäpyöräilyssä ollaan jämähdetty omille kulmille.

Äkässaivo

Vedenottopaikalle saivojärven rantaan laskeuduttiin jyrkkää rinnettä. Vanhat rappuset on purettu eikä uusia vielä ollut. 

Kympin jälkeen päästiin pienemmille poluille. Nyt tässä alkoi olla jo vaelluksen tuntua.  Kapealla neulaspolulla oli enemmän kuin mukavaa kävellä. Valoa riitti ja matkaa olisi voinut jatkaa vielä pidemmällekin, mutta yöunetkin kelpaavat vaeltajille. Kansallispuiston alueella saa majoittua vain tupien ja kotien läheisyyteen ja seuraavalle rakennetulle paikalle oli matkaa. Teltta pystytettiin hienon saivojärven läheisyyteen Äkässaivoon, jonne yöpyi kolme muutakin telttakuntaa.

Äkässaivo - Kesälaki 23 km

Yölämpötila on laskenut tällä viikolla jo kolmeen asteeseen, joten merinot ja villasukat ovat tarpeen. Teltaksi valikoitui keveytensä takia matkaan Jack wolfskin exolight 3 eli sama majoite kuin Uuden - Seelannin läpivaelluksella, jonka jäljiltä se myös on ollut varastoituna. Viime kesän retket tehtiin vaihteeksi tunneliteltalla. Teltta toimi hyvin, mutta Harrin makuualustasta suhahtivat ilmat ulos sivusaumasta, joka oli auennut sentin matkalta. Paikkausliima oli kuivunut tuubiin ja yritimme korjata sauman pelkällä paikkaustarralla. Kuitenkin huonolla menestyksellä, koska patja tyhjeni uudestaan aamuun mennessä.  

Paikkaushommia

Expedin makuualustalle on kertynyt jo paljon nukuttuja öitä ja se on kestänyt hyvin neljä vuotta retkeilyä. Katsottiin ostopaikan sivuilta, että näillä alustoilla on 60 kuukauden takuu, joten ostopäivä piti selvittää ennen kuin heitetään Expediä roskiin. Onneksi välinerikko osui heti retken alkumetreille ja uusi alusta on helposti saatavilla. Tietä pitkin takaisin Äkäslompoloon on matkaa vain kymmenen kilometriä ja naapuriteltassa majoittuneet  rouvat tarjosivat kyydin kaupalle. 

Takaisin lähtöruutuun. 

Aamupäivä vierähti kylillä puhelinsoittojen ja varusteostojen merkeissä. Meillä ei ole vaellukselle mitään muuta aikatauluun sidottua kuin varaus hyväksi havaittuun Hetan majataloon loppuviikolle. Siirrettiin varmuuden vuoksi varausta päivällä eteenpäin. Uudeksi makuualustaksi valikoitui Sea To Summitin lämpöeristetty Ether Light XT, joka on kymmenen sentin paksuinen  ja painoa 490 grammaa. Varuste - netin asiakaspalvelu todettiin jälleen erittäin toimivaksi ja sen kautta olemme saaneet asioita hoidettua sujuvasti ongelmatilanteissa. Näissä tilanteissa on aina hyvät neuvot ja ystävät tarpeen. Tälläkin kertaa apu löytyi nopeasti. Loistava Lodge 67 :n  isäntäpari ohjasi meidät oikeaan varusteliikkeeseen ja palautti vielä takaisin polulle.  Suurkiitos hyvistä reittivinkeistä ja takuuseen menevän alustan säilytyksestä Toni  ja  Ninnu. 

Äkäskeron huipulla. 

Vuontistuvan lähde. 

Jalkapatikka jatkui puolenpäivän aikoihin Äkässaivon parkkipaikalta kohti Hettaa. Tälle päivälle kertyi jo hyvin nousumetrejäkin. Ehdittiin kävellä vielä 23 kilometriä. Matkalle osui Äkäskero ja pari muutakin korkeaa mäkeä. Täällä on muuten kartalla parikin Mustakeroa ja Koivakeroa. Yhdet niistä noustiin tänään ja toiset ohitetaan heti huomenna. Äkäskero huiputettiin keväällä skinnaamalla ja liukulumikenkäillen. Tutut maisemat näyttivät yhtä kauniilta kuin talvella. 

Koivakero

Vedenottopaikat ovat tällä reitillä olleet harvassa, joten yöpaikka etsittiin kartalla olevan lähteen läheisyyteen. Päästiin jo pois kansallispuiston alueelta erämaan puolelle, jossa teltan paikan voi valita väljemmin. Kesälaelta löytyikin hyvä joskin tuulinen telttapaikka. Yö oli niin kylmä, että kesäuntuvapussin lisäksi nukuttiin untuvatakit päällä. 

Kesälaki

Kesälaki - Pallaksen kota 27 km

Tänään oli vihdoin kokonainen vaelluspäivä. Suunnitelmana oli kävellä viittä vaille Pallakselle ja aloittaa huominen aamu hotelli Pallaksen aamupalapöydästä. 

Pallaksen kodalle tuli matkaa

27 kilometriä ja loppuilta kului kodassa avotulen äärellä syöden ja varusteita kuivatellen. Rauhallista oli. Kuului vain porojen kellojen kilinää ja puron solina.

Pyhäjoki

Suunta hukassa

 

Kesävaelluksen kohde olisi tavallisesti lyöty lukkoon jo aikaa sitten. Nyt kun on varminta kävellä rinkka selässä kotimaan kamaralla, niin reittisuunnitelmamme on vaihtunut tasalta ja puolelta.

Retken suunnitteleminen voi alkaa sillä, että tutkii mitä karttoja hyllystä löytyy. 

Kotimaasta löytyy valtavasti hienoja luontokohteita ja paikkoja, joissa ei olla käyty. Kun haluamme jättää auton kotiin ja edeltä apostolin kyydillä, niin retki muuttaa luonnetta. Mistä sitten löytyvät kotimaan pitkät vaellusreitit?

Laatikosta valikoituivat nämä kolme karttaa. Vielä kolme karttaa ostettiin lisää. 

Pitkän vaelluksen saa aikaan retkeilyreittejä ja polkuja yhdistämällä. Mitä vähemmän siirtymillä on tiekävelyä niin sen parempi. Varsinaista ylläpidettyä reitistöä on vaikeampi löytää. Googlaten löytyy pitkä lista hienoja reittejä, joissa useimmin on mainittu Karhunkierros ja Hetta-Pallas reitti. Monet aikaisemmin vaeltamamme polut ovat sellaisia, että niihin palaa mielellään takaisin vaikka useammankin kerran, ja lisäksi tällä kertaa on hakusessa jotain itselle uutta ja ennen näkemätöntä. Tärkeintä on avata ulko-ovi ja lähteä etsimään uutta seikkailua.

Karhunkierros kierrettiin näissä varusteissa. 25-26.6.2013
82 km / 18 h

Alun perin vahvimpana suunnitelmana oli patikoida 600 kilometrin mittainen Möhkö-Hossa - vaellus. Reittiviiva oli piirretty Möhköstä Susitaivalta seuraillen kohti Patvinsuon kansallispuistoa ja Karhunpolkua pitkin Hossaan. Kompassin neula kääntyi kuitenkin itärajalta pohjoiseen, kun luin Ossi Määtän blogin Kevyesti kairassa. Lapin tuntureilla vaeltaminen kolahtaa aina ja suunnitelma muuttui kertaheitolla. Vuoden aikana ollaan käyty kahdesti Pöyrisjärven erämaassa ja suuntaamme sinne nyt näköjään kolmannen kerran. Aiemmin suuntasimme aina kohti Kilpisjärveä. Kevon reitillä olemme käyneet päiväretkellä. Sen sijaan Hetta-Pallas väliä emme ole kävelleet koskaan aikaisemmin ja Nellimiin olen aina halunnut mennä. Pääpiirteittäin toteutusta vaille valmis suunnitelma.

Eipä aikaakaan, kun matkaliput oli tilattu. Lähtöpaikaksi valikoitui Äkäslompolo helpon saavutettavuutensa ansiosta. Nellimin piti olla retken päätepiste, mutta sieltä pääsee pois vain taksilla, joten lopetamme vaelluksen jonnekin muualle. 

Ensimmäisen lomamaanantain aamuna seisoimme rinkat selässä rautatieasemalla. Kesäseikkailu on alkanut ja jatkuu junalla Tikkurilaan, lentokoneella Kittilään ja bussilla Ylläkselle. Paluulippuja ei vielä ole, koska emme tiedä minne päädymme ja minä päivänä. Nähdään syksymmällä!