Team Voikkaan vahvistus - Martta Mäyräkoira

Kävelykuntoa lähdettiin hakemaan syksyisestä metsästä haulikko olalla. Allekirjoittanut käveli katse enemmän maassa kuin puussa ja tämän päivän saalis metsästä olikin pussillinen kanttarelleja. Aurinkoisen kelin metsästyskoira Martta pääsi tietysti mukaan. Henkilökunta ei kyennyt tällä kertaa järjestämään mäyräkoiralle optimaalisia olosuhteita, mutta pelkästään jo nuotiomakkaran takia kannattaa kastella varpaat suon reunassa.

Martta on sitkeä vaeltaja, sekä vanha lapin ja Norjan kävijä. Kahdenkymmenen kilometrin päivätaival on taittunut moneen kertaan. Ei uskoisi samaksi koiraksi, joka kotona mieluusti kääntyisi takaisin jo postilaatikolta. Kotikulmilla on onneksi kauriita ja rusakoita riistaviettisen mäyräkoiran hihnalenkkiä piristämässa. Pohjoisessa porot ja lampaat saavat saavat vaeltaa vapaasti. Niille ei viitsi haukkua, kun siitä on aina tullut sanomista.

                                 Kilpisjärvellä ohitettiin satoja poroja.

Joskus olosuhteet eivät ole olleet lyhytjalkaisen vaeltajan puolella. Kun kesällä 2018 valloitettiin Halti Norjan puolelta, reitti oli koko matkan kivikkoista. Jos joka lohkareelle olisi pitänyt etsiä paikkaa pienille tassuille, niin tähän retkeen ei olisi päivä riittänyt. Onneksi Martta matkustaa tarvittaessa nätisti repussa. 

                              Norjan ja Suomen Haltin huippujen valloitus.

Martta kävelee kansallispuistoissa aina kytkettynä, kuten lainkuuliaisen koiran pitää, mutta metsästysmailla se pääsee irti GPS-panta kaulassa. Kaiken ylösajava mäyräkoira liikkuu ketterästi pienillä jaloillaan. Paitsi suopursuissa. Mäyräkoiransyöjäkasvit tarraavat kiinni ja Martan huumorintaju loppuu. Se pysähtyy niille sijoilleen, eikä liikahda tuumaakaan. Kun henkilökunta häviää näkyvistä, nostaa mäyräkoira metelin. Sydäntä riipaiseva vinkuminen paljastaa hylätyn metsästyskoiran sijainnin. Maanittelu ei auta. Mäyräkoira on käytävä pelastamassa.

                              Tänään ei tullut itku, vaikka maasto oli ajoittain
                              hankalaa.

Martta on neljän vuodenajan retkeilijä. Hiihtovaelluksella Martan olisi helpompi kävellä edellä menevän ahkion jäljessä, mutta mäyräkoira ei ole mikään perässähiihtäjä. Hanki kantaa usein neljäkiloisen mäyräkoiran ja se painaa kärkeen minkä flexi antaa myöten. 

Ahkiossa on pikkukoiralle huopaluola ja lämpöpussi siltä varalta, että hiihtopäivät venyvät pitkiksi tai sää on huono. Martta pujahtaa tauolla mielellään luolaan lämmittelemään, mutta kun ahkio liikkuu, niin mäyräkoira ei jää kyytiin hetkeksikään. Uskokaa pois. Pikkukoira on yritetty jättää luolan suojaan räntäsateessa ja navakassa tuulessa. Kun ahkio lähtee liikkeelle, niin huopaluolasta kuuluu korvia särkevää vinkumista. Niin huonoa säätä ei ole vielä ollut, ettei mäyräkoira kävelisi itse. Moni erehtyy luulemaan pienikokoista maastonakkia pennuksi, joka kerää näin ventovieraiden sympatiat puolelleen. Talvivaelluksella Martta on yritetty pelastaa kelkkasafariyrittäjän toimesta moottorikelkan kyytiin. 

Vaelluksella mäyräkoira on sitä mieltä, että vesisateella teltan voisi jättää pystyyn ja pysyä syvällä makuupussissa. Kun henkilökunta kaikesta huolimatta pakkaa teltan ja lähtee säitä uhmaamaan, niin Martta miettii, että se on syntynyt väärälle Peltoselle. Hoitopaikan Peltosilla kun tarjoillaan juustoa ja ymmärretään minkälaista retkeilyä mäyräkoiran luonne vaatii. Paras teltta on nimittäin viltti, jonka alta Martalla ei ole kiire minnekään.