Martta Mäyräkoiralta taittuu retkeily kajakin kannella, mutta virtaaviin vesiin sitä ei ole otettu mukaan. Martta ei pysy aukkopeitteellä, vaan keikkuu keulakoristeena tai istuu lastiluukun päällä tähystämässä ja saattaa molskahtaa veteen liukkaalta pinnalta. Sileän veden retkellä mäyräkoiran saa noukittua helposti takaisin kajakkiin pelastusliivin kahvasta. Inkkarikanootissa se pysynee laitojen sisäpuolella mikäli henkilökunta saa pidettyä kanootin pystyssä.
Eräänä syksyisenä viikonloppuna Team Voikkaa löysi itsensä tiedustelemasta avokanoottimalleja kaupan hyllyltä. Sopivan kanootin löydyttyä tehtiin kaupat ja menopeli odottaa enää pääsyä Voikkaan kotijoelle. Jatkossa sillä todennäköisesti retkeillään myös pidemmällä aina pohjoisen vesireitistöjä myöten.
Uuden - Seelannin vaelluksella on viikon melontaosuus Whanganui-joella, joka on pari vuotta sitten saanut ihmisoikeudet. Joki on maan kolmanneksi pisin ja äärimmäisen tärkeä maan alkuperäiskansalle maoreille, jotka voivat ajaa joen asiaa tarvittaessa vaikka käräjillä. Joki nähdään elävänä olentona, jonka hyvinvoinnilla on selkeä yhteys ihmisten hyvinvointiin. Te Araroan melontareitti on parin sadan kilometrin pituinen, eikä siihen sisälly isoja koskia.
Team Voikkaa ei ole vielä istunut samassa kanootissa, paitsi Repoveden lepakkoretkellä, jossa melottiin isommalla joukkueella jättikanootilla. Harrille on kuitenkin J-vedot ja kaarivedot tuttuja vuorosoutuharrastuksen ajoilta, joten kipparin paikka on jaettu. Istun mielelläni etupenkkiin kuuntelemaan ohjeita. Vielä ehdittiin lähteä kokeilemaan miten tiimiltä melontahommat sujuu. Yksityisopetus tilattiin Natura Vivalta, ja järjestettiin Nuuksion Haukkalammella
Miten tiimityöskentely vesillä sitten sujui?
Team Voikkaa lähti laiturista tapansa mukaan voimalla ja nopeudella, tekniikasta viis. "Hei, odotetaanko meidän opasta?", kysyi kippari takapenkiltä.
Oikean melontatekniikan harjoittelu aloitettiin eteenpäin melomisesta edessä istuvan ollessa moottori, joka keskittyy voimavetoihin ja takapenkkiläisen ohjatessa. Päästiin pureutumaan heti vahvuusalueille eli vartalon liikkuvuuteen ja etsittiin voimaa keskivartaloa kiertämällä. Tuntui niitä lihaksia löytyvän sieltäkin. Parin tunnin opetus sisälsi niitä asioita mitä oli tultu hakemaan. Kanoottia ohjattiin eteen, taakse ja sivulle, käänneltiin, peruutettiin ja pysäytettiin. Liika ajattelu ei selvästikään ole kuulunut vahvuuksiimme, koska ensimmäisen kerran kanootti kääntyi, vaikka molemmat meloivat samalta puolelta eri suuntiin. Taito se on sekin!
Harjoittelua tekeminen vielä vaatii, jotta eteneminen on sujuvaa, mutta yhteinen sävel löytyi meloja heilutellessa. Vaikka viikossa harjoittelua tulee väkisin Uudessa-Seelannissa, niin nyt on aikaa vielä melskata kotijoella. Takataskussa on hyvät opit ja ohjeet, joilla pääsee alkuun omatoimisessa harjoittelussa. Kun henkilökunta saa kanootin pidettyä suunnassa, niin pääsee Martta Mäyräkoirakin mukaan ja sitten on kaikki "inkkarit kanootissa".
Uuden - Seelannin vaelluksella on viikon melontaosuus Whanganui-joella, joka on pari vuotta sitten saanut ihmisoikeudet. Joki on maan kolmanneksi pisin ja äärimmäisen tärkeä maan alkuperäiskansalle maoreille, jotka voivat ajaa joen asiaa tarvittaessa vaikka käräjillä. Joki nähdään elävänä olentona, jonka hyvinvoinnilla on selkeä yhteys ihmisten hyvinvointiin. Te Araroan melontareitti on parin sadan kilometrin pituinen, eikä siihen sisälly isoja koskia.
Team Voikkaa ei ole vielä istunut samassa kanootissa, paitsi Repoveden lepakkoretkellä, jossa melottiin isommalla joukkueella jättikanootilla. Harrille on kuitenkin J-vedot ja kaarivedot tuttuja vuorosoutuharrastuksen ajoilta, joten kipparin paikka on jaettu. Istun mielelläni etupenkkiin kuuntelemaan ohjeita. Vielä ehdittiin lähteä kokeilemaan miten tiimiltä melontahommat sujuu. Yksityisopetus tilattiin Natura Vivalta, ja järjestettiin Nuuksion Haukkalammella
Miten tiimityöskentely vesillä sitten sujui?
Team Voikkaa lähti laiturista tapansa mukaan voimalla ja nopeudella, tekniikasta viis. "Hei, odotetaanko meidän opasta?", kysyi kippari takapenkiltä.
Oikean melontatekniikan harjoittelu aloitettiin eteenpäin melomisesta edessä istuvan ollessa moottori, joka keskittyy voimavetoihin ja takapenkkiläisen ohjatessa. Päästiin pureutumaan heti vahvuusalueille eli vartalon liikkuvuuteen ja etsittiin voimaa keskivartaloa kiertämällä. Tuntui niitä lihaksia löytyvän sieltäkin. Parin tunnin opetus sisälsi niitä asioita mitä oli tultu hakemaan. Kanoottia ohjattiin eteen, taakse ja sivulle, käänneltiin, peruutettiin ja pysäytettiin. Liika ajattelu ei selvästikään ole kuulunut vahvuuksiimme, koska ensimmäisen kerran kanootti kääntyi, vaikka molemmat meloivat samalta puolelta eri suuntiin. Taito se on sekin!
Harjoittelua tekeminen vielä vaatii, jotta eteneminen on sujuvaa, mutta yhteinen sävel löytyi meloja heilutellessa. Vaikka viikossa harjoittelua tulee väkisin Uudessa-Seelannissa, niin nyt on aikaa vielä melskata kotijoella. Takataskussa on hyvät opit ja ohjeet, joilla pääsee alkuun omatoimisessa harjoittelussa. Kun henkilökunta saa kanootin pidettyä suunnassa, niin pääsee Martta Mäyräkoirakin mukaan ja sitten on kaikki "inkkarit kanootissa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti