Kesäloman kunniaksi Team Voikkaa käänsi sekä katseet että pyörien keulat kohti Turun saaristoa ja Ahvenanmaata. Himopyöräilijä Martta Mäyräkoira pääsi mukaan. Tämä ei suinkaan ollut Martan ensimmäinen pitkä pyöräily. Takana on aikaisempina vuosina useita satasen lenkkejä, kuten Luonterin ympäriajo sekä Saimaan ja Puumalan saaristoreitit. Tänä kesänä monessa retkiliemessä keitetyn Martan sata kilometriä taittui kaveriporukan matkassa Tampereella.
 |
| Rennosti luu ulkona |
Pakkaaminen eteni modaamalla vanhaa pakkauslistaa, joka löytyy blogista puolentoista vuoden takaiselta Uuden-Seelannin reissulta. Pyörät on päivitetty uusiin viime keväänä ja ajamme nyt samanlaisilla Orbea Terra-graveleilla. Kameralle ostin sadesuojalla varustetun Evocin 6 litraisen Hip Pack Capture-vyölaukun, josta kamera oli helppo ottaa nopeasti käyttöön. Pehmustetun selkäosan ja leveän lantiovyön ansiosta laukku on mukavan tuntuinen pyöräillessä. Lisäksi siitä löytyy taskut vara-akuille ja muistikorteille. Pohjassa olevilla lisähihnoilla sai pienen jalustankin laukkuun kiinni. Laukussa oli mukana OM-1 runko, laajakulma, 40-150 mm objektiivi sekä mikrofoni.
Linkki:
https://teamvoikkaa.blogspot.com/2022/12/pyoraseikkailun-varustelista.html
Pakkauslistalta löytyvät aurinkopaneeli, paperikartat, pistokesovitin ja In reach -hätälähetin jätettiin pois kyydistä kotimaan kamaralla. Tilalle otettiin Martta, joka tähysti tottuneesti repustaan valjaista kiinnitettynä. Harrin Evocin 20 litrainen pyöräilyreppu vaihtui Kurgo G train- koirankuljetusreppuun, eikä nelikiloinen kaniinimäyräkoira eväiden kanssakaan ollut mahdoton lisäpaino matkassa. Martan pakkauslistalla oli hihnan ja eväsnappuloiden lisäksi pomppa viileneviin iltoihin. Lämpimille vaatteille ei tällä retkellä tosin ollut tarvetta kenelläkään lämpötilan pysytellessä 20 asteen paikkeilla. Martan viilennyksen hoidimme jäätelöllä ja pitämällä riittävästi taukoja. Tarvittaessa olisimme saaneet haettua kaupan pakastealtaasta kylmäkallen viilentämään tummaa reppua. Ahvenanmaalla lämpötila pysyi onneksi siedettävissä lukemissa.
 |
| Tauoilla otetaan rennosti. |
Reittiä ei oltu käsikirjoitettu valmiiksi eikä majoituksia varattu etukäteen. Ainoastaan alkumatkan nuotit oli sävelletty valmiiksi, jotta pääsimme ensimmäisenä lomapäivänä sen suuremmitta mutkitta matkaan. Pohdimme pitkään lähtisimmekö pyöräilemäan kotiovelta, mutta päätimme lopulta siirtyä Kouvolasta junalla Tikkurilaan. Näin pääsimme nopeammin saaristoreitille ja pois kotinurkkien tutuiksi tulleilta teiltä. Ensimmäisen päivän etappi vei 150 kilometriä Tikkurilan asemalta Saloon, josta oli varattu sisämajoitus ja aamupala pöydän ääressä. Tämän jälkeen reissu eteni sen mukaan minne milloinkin huvitti ajaa.
 |
| Aamupakkailut |
Alkumatkan helteet pitivät kilometrit kurissa ja jäimme yöksi Nauvoon. Matkan varrella oli monta ilahduttavaa kesäkahvilaa, joista mainittakoon Glassbåten, joka tuli yllättäen vastaan Paraisilla pyörätien vieressä olevalla metsäpalstalla. Kahvilaveneessä myytiin kotitekoista mehua, mustikoilla maustettua pehmistä ja todella hyvää pressokahvia. Tähän kahvilaan todellakin kannatti pysähtyä.
 |
| Glassbåten |
Ennen Kökariin menevää lauttaa poikkesimme Högsariin, jossa olisimme halunneet nähdä mufloneita. Tällä kertaa piti tyytyä kuvaamaan peuroja. Villilampaita ei näkynyt, vaikka lossin kuljettajan mukaan niitä käyskentelee lossin luonakin päivittäin.
Kökar oli vilkas turistikohde, jossa ihmisiä oli tiiviisti pienellä alueella. Majoituimme telttaan Sandvikin leirintäalueelle, josta löytyi kyllä oma tontti, mutta teltat olivat vieri vieressä. Pieni saari oli seuraavana päivänä pyòräilty nopeasti läpi ja jatkoimme lautalla Långnäsin kautta Maarianhaminaan. Lauttamatkaan kului sen verran aikaa, että jäimme Gröna Uddenin leirintäalueelle suunnittelemaan seuraavan päivän retkikohteita. Olin jo tässä vaiheessa saanut lauttamatkoista tarpeekseni ja halusin mielummin ajaa maateitse kulkevia reittejä.
 |
| Sandvik |
 |
| Kökar auringon laskiessa |
Etäisyydet pääsaarella ovat lyhyitä ja ajoimme saaren parissa päivässä etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Mukavaa pyöräilystä teki hyvät pyörätiet ja kohteliaat autoilijat. Ajoimme pääosin päällystettyjä teitä. Emme voineet ohittaa hienoja luontokohteita. Getassa patikoimme Getabergenin luolapolun, jossa on upeita jääkauden aikaisia luolia, railoja ja rotkoja. Punainen graniitti ja liuskamaiset kalliot olivat houkutelleet paikalle myös joukon boulderoijia patjoineen. Näiden kiipeilijöiden vierailuista kertoi myös muissa lohkareissa näkyvät valkoiset magnesiumjäljet.
 |
| Getabergen |
Ahvenanmaan korkein kohta Orrdalsklint Saltvikissa, joka on 129,1 metriä merenpinnan yläpuolella, oli käymisen arvoinen paikka. Emme nähneet siellä yhtään ihmistä, joten suositulta turistikohteelta se ei vaikuttanut. Kalliolta oli kauniit näköalat ja maisema avautui vielä kauemmas, kun kiipesi näköalatorniin.
Poikkesimme myös vehreällä Nåtön luonnonsuojelualueella, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Maarianhaminasta. Lehdesniityn läpi kulkee merkitty luontopolku, jonka vehrein kukkaisaika oli jo ohi. Lintujakaan ei enää näkynyt eikä kuulunut. Ainoat näkemämme eläimet oli viereisestä pusikosta loikannut kauris ja laiduntavat lehmät.
Paikallisten kivikirkkojen luona huomasimme St. Olavin pyhiinvaellusreitin kartan. Reitti kulkee Turusta Trondheimiin yli maiden ja merien. Oikeastaan olimme pyöräilleet juurikin tuon Suomen puolelta Eckeröhön kulkevan osuuden tästä reitistä.
 |
| Pyhiinvaellusmatkalla |
Koiran kanssa matkustaminen sujui luontevasti. Karvaisen kaverin sai ottaa pääosin jokaiselle terassille ja ravintoloissa rajoitetusti sisätiloihin. Haimme välipaloja kaupasta, mutta kahviloita kaipasimme Ahvenanmaan puolella enemmän. Omia eväitä ei näillä pakkaustavoilla saanut nuudelipakettia ja muutamaa patukkaa enempää otettua mukaan ja tukeuduimme mieluusti paikallisiin baareihin, joista sai kahvia ja kakkupalan.
 |
| Ahvenanmaan pannukakku maistui kerran jos toisenkin. |
Majoituspaikoissa valikoimaa oli vähemmän, mutta yövyimme myös omassa teltassa, jossa koko lauma nukkuu loistavasti tutuissa silkkilakanoissa ja makuupusseissa. Hilleberg Rogen II on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Hankimme lisävarusteena merkkikohtaisen maavaatteen suojaamaan pohjaa ja estämään kondensiota.
 |
| Team Voikkaa |
Martta keräsi tuttuun tapaan paljon huomiota joka paikassa. Sitä kuvattiin liikkuvista autoista, lauttajonoissa, terasseilla ja losseilla. Ohi ajaneet autoilijat halusivat tulla tervehtimään repussa korvat lepattaen matkustavaa koiraa. Se on kieltämättä hauskan näköinen tähystellessään repusta menosuuntaan. Pienikokoisena koirana se venyttää itsensä poikittain ja nojailee reppuun luu ulkona kuin pintakaasulla ajava urheiluauton kuljettaja.
 |
| Lähetään jo! |
 |
| Akut latingissa |
Maarianhaminasta Helsinkiin matka taittui kätevästi 80-luvun lopulta tutulla trendikkäällä bilelaiva Cinderellalla. Laivan lähtöä olikin illan pimetessä odottamassa moni muukin saarta kiertänyt pyöräilijä. Ahvenanmaan kierrosta ja pyöräretkeilyä voimme lämpimästi suositella. Koiralla tai ilman.
 |
| Maarianhamina |
