Saavuimme Hong Kongiin tyylikkäästi pyöräilytrikoissa ja kevytuntuvatakeissa. Paikallinen ystäväni Vanessa oli jo etukäteen vakuuttanut, että suuri osa paikallisista ihmisistä liikkuu rennosti juurikin urheiluvaatteissa tai farkuissa ja vain liikemiehet ja businesshenkilöt pukeutuvat paremmin. Ei siis huolta, huomenna luvassa oli päivä hongkongilaisen ystäväni ja hänen puolisonsa kanssa nauttien paikallisesta ruoasta ja nähtävyyksistä. Meillä on Nessan kanssa takana noin 40 vuotta ystävyyttä, mutta emme ole nähneet koskaan aikaisemmin livenä. Voiko loma nyt vielä paremmin alkaa?
 |
| Laatikoiden kanssa samalla asemalla. |
Toiminta Hong Kongin kansainvälisellä lentokentällä oli sujuvaa. Matkustamiseen liittyvät vaatimukset helpottuivat vuoden vaihteessa ja selvisimme tästä rastista ilman sen kummempia selvityksiä. Kukaan ei rajatarkastuksessa kysellyt koronatodistuksia eikä testituloksia sen koommin. Pyörälaatikot noudettiin ylisuurten matkatavaroiden hihnalta, joka löytyi kylttejä seuraamalla. Olimme jo ehtineet varmistaa olevamme oikeassa paikassa niitä kärkkymässä, kun pyörälaatikot ilmestyivät hihnalle ja henkilökuntaan kuuluva mies viittilöi iloisesti näyttäen peukkua. Jätimme pyörät läpivalaisun jälkeen lentoasemalle säilytykseen kahdeksi vuorokaudeksi. Tähän asti siis kaikki hyvin pyörien ja matkatavaroiden kanssa.
 |
| Four Points by Sheraton -hotelli. |
Olimme varanneet hotellihuoneen kävelymatkan päästä Lantau Islandilta, joka on Hong Kongin suurin saari. Aika pian kuitenkin päädyimme karttatiedustelun perusteella taksijonoon. Keskikaupungille menevä taksijono oli valtavan pitkä ja ihmisiä kehoitettiin valitsemaan vaihtoehtoinen matkustustapa. Lantaun suuntaan pääsi kuitenkin ketterästi nousemalla suoraan ensimmäiseen taksiin, joka tosin jätti meidät väärän hotellin oven eteen. Onneksi oikea majoitusliike oli ihan vieressä. Taksi kannattaa täällä varautua maksamaan käteisellä. Onneksi olin vaihtanut pienen summan rahaa Hong Kongin dollareiksi. Tästä sunnuntaipäivästä hävisi kuusi tuntia aikavyöhykkeen muututtua ja kello oli jo iltakahdeksan paikallista aikaa saapuessamme hotellille. Ensivaikutelma kaupungista oli pilvenpiirtäjät ja ihmispaljous. Hotellissamme oli 20 kerrosta ja huoneemme sijaitsi 16 kerroksessa, joten näköalat olivat sen mukaiset.
Oli varsin jännittävää tavata ihminen, jonka kanssa olin alkanut kirjeenvaihtokaveriksi yläasteikäisenä. Päivän pääpiirteiset kuviot oli sovittu viestitellen, mutta muuten seurasimme vain paikallisten ystäviemme jalanjäljissä. Lounaspöytä oli jo varattu valmiiksi ja liput Tian Tan Buddha -patsaalle vievälle köysiradalle oli taskussa. En muista koska olisimme edellisen kerran syöneet lounasta näin pitkän kaavan mukaan. Tavallisesti Team Voikkaan lautaset on nuoltu puhtaiksi kymmenessä minuutissa. Pöytään oli katettu lautasliinojen ja muun normaalin kattauksen lisäksi kasvomaskeille suojakuori. Tällaiseen käytäntöön en ole aiemmin törmännytkään. Buffet - tyyppisen ruokailun teema oli kansainvälinen. Ruokaa oli valmistettu haitilaiseen, hongkongilaiseen, shangailaiseen, kiinalaiseen ja japanilaiseen tapaan. Maistelimme 1,5 tunnin ajan merellisiä herkkuja, eri tavoin valmistettuja lihoja, salaatteja ja keittoa. Kaiken kruunasi jälkiruokapöytä, josta ei enää jaksanut maistella kuin murto-osan herkuista. Eksoottisista jälkiruoista mainittakoon uudet tuttavuudet grass jelly ja pitaija eli kaktushedelmä. Mustalle jellylle ei löytynyt kovin hyvää suomennosta. Paras käännös oli mustelo tai ruohohyytelö.
Täydellä vatsalla lähdettiin kohti Ngong Ping -kylää. Valtava pronssinen buddhapatsas oli ainoa turistikohde, joka meillä oli matkasuunnitelmassa. Patsaalle noustaan 260 porrasaskelmaa ja sen sisällä on museo. Patsaan ympärille rakennettu turistikylä tuli hieman yllätyksenä. Onneksi pyörälaukkuihin ei mahdu yhtään matkamuistoa. Kävimme shoppailun sijaan katsomassa varsin eloisan 5D-multimediaesityksen, jossa piti kiinnittää turvavyö pysyäkseen penkillä. Esityksessä oli kuvan ja äänen lisäksi mm. tuuli-, vesisuihku- ja pakkolaskuefektit.
Hong Kong tarkoittaa vapaasti käännettynä sulotuoksuista satamaa. Seitsemän miljoonan asukkaan erityishallintoalue on sopiva sekoitus länsimaalaisuutta ja aasialaisuutta heti ensitapaamisella. Vaikka välilasku venyi suunniteltua pidemmäksi, niin saimme saimme sisällytettyä tähän pysähdykseen hienon kokemuksen Hong Kongista. Aucklandin rankkasateiden ja tulvien ajoituttua juuri samaan ajankohtaan saattaa pieni viivytys olla lopulta vain positiivinen asia.
