Lähtisitkö Team Voikkaan pakettimatkalle? Suunnitelmissa on lentää toiselle puolelle maapalloa ja pyöräillä Uudessa-Seelannissa maan halki pohjoisesta etelään. Kuulostaa helpolta! Olemme kuitenkin pohtineet ja valmistelleet muutamia käytännön asioita ennen kuin pääsemme pyörän satulaan.
Kävelimme Te Araroan 3006 kilometriä Uudessa-Seelannissa vuonna 2019-2020. Lähtö - ja maalipaikka on sama, mutta vaellusreitti soveltuu pääosin kävelyyn eikä ole kokonaisuutena pyöräilykelpoinen.
 |
| Lähde: www.touraotearoa.nz |
Tour Aotearoa on maan halki kulkeva 3000 kilometrin pyöräilyreitti, jota ajetaan myös brevet-tapahtumana. Pyöräreitillä liikumme pääosin päällyste - ja hiekkateillä, mutta paikallista polkuakin löytyy mausteeksi. Reitti ei siis ole samanlaista mutavelliä kuin neljä vuotta sitten, ja eroaa maantieteellisesti myös siinä, että se kulkee osin pitkin länsirannikkoa, joka meiltä jäi viimeeksi näkemättä.
 |
| Lähde: www.touraotearoa.nz |
 |
| Hilleberg Rogen |
Reissuteltaksi tilasimme kahden hengen Hilleberg Rogenin. Telttaa on koepystytetty olohuoneessa, mutta ulkona ehdimme testata teltan vain kertaalleen syksyllä. Ajatuksena on majoittua pyöräretkellä mahdollisuuksien mukaan sisätiloissa.
 |
| Reitille saa tilattua saarikohtaiset reittioppaat, jotka on julkaissut The Kennett Brothers. Oppaista löytyy reittikarttoja, polkuprofiilit ja ohjeita matkalle askel askeleelta. Olemme ladanneet kartat ja reitit Garmin GPS - laitteeseen sekä urheilukelloihin. |
Lähdemme matkaan omilla gravelpyörillä. Pyörien kuljettamiseen metsästimme pahvilaatikoita pyöräkauppiailta ja saimme ne lopulta Kuusankoskelta Heikin pyöräverstaan kautta. Aucklandin lentokentällä jätämme laatikot pahvinkeräykseen. Kotimatkan lennolle tarvitsemme siis uudet laatikot, jotka saamme toivottavasti hankittua pyöräilyn päätyttyä Invercargillista. Niitä pitäisi olla myynnissä lentokentillä. Vaihtoehtoisesti ostamme kaupasta kovat laukut, joita hyödynnämme myöhemmin. Pyörälaatikoiden koko ilmoitetaan lentoyhtiölle erikseen ennen lentoa ja ne jätetään kuljetettavaksi erikoismatkatavaroina. Pahvilaatikoiden lisäksi olemme tilanneet valmiiksi pyöriin varaosia. Matkaan lähtee näillä näkymin mm. vaihtajan korvakkeita, sisäkumeja ja ketjulukkoja, joiden vaihtaminen on Harrin vastuulla. Itsehän tunnistan lähinnä oman pyöräni.
 |
| Vierashuoneen sisustusinno mallia Orbea. |
Tähän asti kaikki valmistelut olivat sujuneet suunnitelmien mukaan. Olimme suunnitelleet käyttävämme 30 ajopäivää Uuden-Seelannin läpiajeluun ja varanneet lennot hyvissä ajoin jo heinäkuun lopussa. Meillä oli suora jatkolento Hong Kongin kautta Aucklandiin. Operoiva lentoyhtiö kuitenkin muutti lentopäivän vuorokaudella myöhemmäksi ja jatkolentojen ollessa täynnä, joudumme jäämään kahdeksi yöksi Hong Kongiin. Tämä tarkoittaa ylimääräisiä majoituskuluja ja sitä, että pyörät pitää saada säilytykseen kuljetuslaatikoissaan.
Hongkongilainen ystäväni Vanessa on auttanut selvittämään pyörien säilytykseen liittyviä asioita. Seikkailu Kiinanmaalla tarkoittaa kuitenkin sitä, että pyöräilypäivät hupenevat parilla päivällä ja reissun lähtöpaikalle siirtymiseen ei ole enää ylimääräistä aikaa. Lisäksi Hong Kongin koronarajoitukset kuulostavat jo tässä vaiheessa varsin mielenkiintoisilta.
Tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Tapaan paikallisen ystäväni ensimmäistä kertaa livenä. Olemme ystävystyneet 80-luvulla IYS- koululaiskirjeystäväpalvelun (International Youth Service) kautta. Kotimaisesta palvelusta sai tilattua eri maissa asuvien kirjeystävien osoitteita. Kirjoittelin useiden ulkomaalaisten ystävien kanssa, mutta Vanessa on ainoa, jonka kanssa ystävyys on säilynyt näihin päiviin asti. Yhteydenpitotapa on päivittynyt käsin kirjoitetuista kirjeistä sosiaalisen median alustoille.
Aucklandin lentokentältä lähtöpaikalle on matkaa noin 400 kilometriä. Intercitybussit eivät automaattisesti ota pyöriä kyytiin, vaan kuljettaja päättää asiasta tapauskohtaisesti. Paikallislennolla koneeseen otetaan kyytiin korkeintaan kaksi pyörää. Nämä vaihtoehdot kuulostivat meistä hieman epävarmoilta, joten laitoimme sähköpostilla tiedustelun kahdelle eri kuljetusfirmalle, joiden yhteystiedot löytyivät googlaamalla. Ensimmäisen kyydin hinnaksi ilmoitettiin 1400 dollaria. Matkan yhdensuuntainen pituus oli 450 km ja matka-aika 6 tuntia 30 minuuttia sisältäen puolen tunnin tauon. Toinen kuljetusfirma ilmoitti, että kannattaa suosiolla lentää Kerikeriin, josta voivat hakea meidät ja 450 dollarin hintaan kuljettaa lähtöpaikalle. Päädyimme varaamaan paikallislennon pienellä riskillä. Yritimme ilmoittaa lentoyhtiölle pyöristä kehnolla menestyksellä. Pyörälaatikoiden pitäisi koon puolesta mennä ruumaan maksettuna matkatavarana. Jos pyörät siirtyvät lentojen mukana kuten ne on tilattu, niin olemme helmikuun alussa Cape Reignassa valmiina lähtöön. Tähän sisältyy nyt pieni jännitysmomentti, vaikka lentoyhtiö lopulta vastasi viestiin.
Ensimmäisen yön nukumme todennäköisesti lähtöpaikan lähellä Tapotupotun leirialueella. Uusi teltta pakkaamisineen tulee testattua heti alkumetreillä. Aamupalatarvikkeet pitää yrittää hankkia matkalla, koska Uuden-Seelannin rajalla ei repussa saa olla juurikaan minkäänlaisia elintarvikkeita.
Reitille lähdetään ensimmäisestä päivästä lähtien reilun 100 kilometrin etapilla Ninety Mile - beachillä. Pääsemme ajamaan vasta laskuveden aikaan, joka muuttuu kuun asennon mukaan päivittäin. Vuorovesisovellus kertoo, että paras aika lähteä on noin klo 11 aamupäivällä. Saattaa vain toivoa, että meren rannalla ei ole vastatuulta tai muita polkemista hankaloittavia tekijöitä. Lentomatkan jakautuminen kahteen osaan saattaa olla tässäkin suhteessa hyvä asia. Kaksi 10 tunnin lentoa ei ole yhtä puuduttavaa kuin vuorokauden yhtämittainen koneessa istuminen.
 |
| Loppuvalmistelut sisältävät valuutan ja viisumeiden tilaamista sekä matkatavaroiden pakkaamista. Varusteiden kanssa tulee olemaan pientä viilaamista, mutta siitä lisää seuraavassa tekstissä. |
