Fillarikesä

Pyörämatkailu ei ole kuulunut Team Voikkaan vaellusohjelmaan, koska olemme halunneet harrastaa pääosin sellaisia yön yli retkiä, joihin Martta Mäyräkoira pääsee sujuvasti matkaan mukaan. Kotimaan matkailun suosion myötä laji on kuitenkin otettu tänä kesänä testiin. Kyllähän Suomessa reppureissuille vaellettavaa maastoa löytyy ja uusia paikkojakin, mutta nyt haluttiin kokeilla jotain uutta. Pyöräily nähdään kestävänä tapana matkustaa ja edullisenakin, jos huomioi polttoaineiden hinnat. Varusteisiin saa toki törsättyä rahaa sen minkä tienaa. 

Hurissalon ja Lintusalon välistä lauttaa odotellessa. Martta ottaa rennosti. 

Pyörälaukuista ei ole käytännön kokemusta, joten kokeiluperiaatteella tilattiin hieman erilaisia pakaaseja pyöriin. Tavoitteena on kuitenkin liikkua mahdollisimman kevyellä pyörällä, joten pakkaamista on syytä kesällä harjoitella.

Harrilla on tankolaukkuna Ortliebin uusi handlebar-pack QR, jonka tilavuus on 11 litraa. Laukussa on bar-lock kiinnitys ja sen saa napattua tangosta kätevästi mukaan. Alkukesän rynkytyksissä se on ainakin kestänyt hyvin paikoillaan. Minulla on vastaavasti Restrapin 10 litran ohjaustankolaukku, joka soveltuu mainiosti kameran kuljettamiseen lyhyillä matkoilla pehmusteiden ansiosta. Laukussa on kaksi lokeroa, joista pienmpää ei ole tullut käytettyä kertaakaan. Laukun päällä olevat joustavat kiinnitysnarut ovat olleet kätevät hanskoille ja sadetakille. Täyteen pakattuna laukku kuitenkin notkahtaa eteenpäin ja tulee aika lähelle eturengasta, vaikka kiinnityshihnat ovat tiukalla. Putken ympärille piti laittaa teippaukset kiinnityshihnojen alle suojaamaan pyörän maalipintaa. Laukun vaihto on harkinnassa. 

Kello käyntiin.
Lisäksi kuvassa näkyvillä tankolaukut.
Vasemmalla Ortlieb ja oikealla Restrap.

 

Molemmilla on kaksi Restrapin runkolaukkua ja satulalaukku kuivapussilla. Satulalaukut ovat erikokoisia ja katsotaan kumman pyörään ne kooltaan lopulta paremmin istuvat. Kaikki laukut ovat tietysti vedenpitäviä.

Martan reppu tilattiin koiratarvikeliikkeestä ja on juurikin koiran kuljettamiseen suunniteltu. Kurgo G-train K9 -kuljetusreppu sopii maksimissaan 11 kiloa painavalle koiralle. Nelikiloisen Martan kohdalla paino ja koko ei aiheuta haasteita. Reppu tuntuu jopa liian suurelta, ja pohjalle on laitettu vähän lisätäytettä, jotta Martta näkee hyvin tähystellä kurkistusluukusta. Luukun vetoketju saisi olla kaksipuolinen, jotta sitä voisi tarvittaessa pienentää ilman, että koira on repussa toispuoleisesti. Lisätaskuihin mahtuu vesikuppi ja hihna jaloittelutauoille, joita näin kesällä saa suunnitella reiteille säännöllisin väliajoin. Lämpimällä ilmalla reppuun on laitettu pari kylmäkallea viilennykseksi. Reppu on vedenpitävä ja pehmustettu, sivuilla on hengittävää verkkoa. Sisällä on lyhyt hihna, johon Martan saa turvallisesti kiinnitettyä valjaista. Kiinnitys onkin jo todettu tarpeelliseksi. Mäyräkoira on ollut valmiina lähtemään ajoon suoraan repusta, kun pyörän edellä on muutamankin kerran loikkinut jänis. Martta kulkee etummaisen pyöräilijän selässä, jotta näkee molemmat omistajat ja pysyy rauhallisena. Kantolaitteena reppu asettuu hyvin selkään, mutta hengittävyydessä olisi kehittämisen varaa.

Tälle kesälle oli suunniteltu mökiltä käsin saaristoreitteihin tutustumista. Retket alkoivat vaellusporukan seurassa Luonterin ympäriajon reitillä, joka oli tosiaan maineensa veroinen. Mökiltä matkaa tuli 101 km ja nousumetrejä 1500. Reitti haastoi mäkisyydellään, mutta tälle seurueelle matkanteko oli pelkkää hupia. Reitille osuu yksi lossimatka Kuparonvirralla. Luonteri Pyöräily- pyöräilytapahtuma järjestetään tällä reitillä elokuussa.

Seuraavaksi tutustuttiin Puumalan saaristoreittiin, joka suunniteltiin niin, että lauttamatka osuu alkumatkalle, eikä tarvitse koko päivää kyttäillä kelloa. Lautoille on varattava liput ennakkoon. Alkumatkan maisemat olivat upeita ja kantatien osuudella autoilijat ottivat pyöräilijät kohteliaasti huomioon.

Saimaan saaristoreitti toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisenä päivänä ajettiin Ruokolahden Syyspohjasta Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan ja yövyttiin hotelli Rakuunassa. Koiran kanssa matkustaminen edellyttää koiraystävällisiä majoituspaikkoja ja tänne tosiaankin lemmikit ovat tervetulleita. En ole missään aikaisemmin nähnyt koirien tassuille pesupaikkaa eteisessä. Täällä oli sellainen pyyhkeiden kera. Matkalle osuu sekä lossi- että lauttamatka. Kyläniemen ja Sarviniemen väliä liikennöivällä lautalla oli pieni kioski, joten jäätelö virkisti mukavasti hellepäivän matkaa. Illalla oli vielä aikaa tutustua Lappeenrantaan kesäkaupunkina.

Toisen päivän etapiksi jäi ajaa Lappeenrannasta Joutsenon ja Imatran kautta takaisin Ruokolahdelle Syyspohjaan, jonne oltiin pysäköity auto ekopisteen alueelle. Imatralla nautiskeltiin hetki letuista ja kahveista kioskilla Imatrankosken vieressä. Imatrankoski kuohuu päivittäin voimalaitoksen kunnostustöiden takia eikä tarvinnut ajoittaa retkeä koskinäytöksen kanssa. Tälle päivälle ei ollut lautta- eikä lossimatkoja. Vaihtoehtoisella reitillä olisi sellainenkin löytynyt. Viimeiset kilometrit Ruokolahden kylältä Syyspohjaan ei ollut erityisen miellyttävää polkemista. Tuntui, että autoilijoilla ei ohjauspyörä kääntynyt väistämisliikkeisiin lainkaan eikä vauhti ainakaan hiljentynyt. 

Tälle kesälle on suunnitelmissa normi pyörälenkkien kylkeen vielä tuore South by Cycle pyöräilyreitti Kouvolasta Hankoon. Tästä maailmanluokan pyöräilyreitistä voit lukea lisää mm. Visit Kouvola -sivustolta.

Martta matkustaa repussa mieluiten luu ulkona. Ajoviimasta ja kylmäpattereista huolimatta +30 asteen helteillä ei pysty ajamaan koiran kanssa pitkiä matkoja. Saaristoreiteillä oli matkan varrella hyviä kahlauspaikkoja ja lauttamatkoilla pääsi hyvin viilentymään.