Pyöräseikkailun varustelista

Mitä varusteita Uuden-Seelannin seikkailupyöräilyretkelle lähtee mukaan?  Varusteiden pitää olla kevyitä ja mahtua pieneen tilaan, mutta mukaan pitää silti saada ujutettua vaatteita, ruokailuvälineitä, majoitusvarusteet, hygienia - ja ensiaputarvikkeet sekä työkaluja ja varaosia. Tätä yhtälöä lähdimme ratkaisemaan koepakkaamalla listaamamme varusteet. Ensiapuvälineet on typistetty kipulääkkeisiin, pelastuspeittoon ja laastaripakettiin. Hygieniatarvikkeet pitävät sisällään retkipyyhkeen, hammasharjan ja -tahnan lisäksi vain palasaippuan, jolla saa pestyä tarvittaessa myös vaatteet ja astiat. Aurinkorasva ja Nessu-paketti on pakattu käden ulottuville. 

Reissuun lähtee omat gravelpyörät, joissa ei ole tavaratelineitä, vaan varusteet pakataan pyörän runkoon kiinnitettäviin laukkuihin. 

Tavoitteena on lähteä matkaan mahdollisimman kevyillä pyörillä. Harri ottaa repun selkään, jotta saamme kuljetettua teltan kaarineen ehjänä. Repuksi valikoitui 20 litran Evoc FR Trail Blackline. Bonuksena repussa on selkäpanssari. Itse välttelen reppua viimeiseen asti ja laitan päälle Salomonin juoksuliivin, johon saan pakattua sadevaatteet käden ulottuville. Olen myös käyttänyt paljon liivin ruttupulloja juomapulloina, koska niitä on helppo käyttää ajaessa. Lisäksi yhdessä pullossa on vedensuodatin, joten tarvittaessa matkalla saa täydennettyä vettä. Pyörän rungossa on lisäksi juomapulloteline, johon mahtuu puolen litran juomapullo.

Ortlieb ei ole merkkinä pettänyt vielä koskaan. Handlebar-Pack QR on vedenpitävä ohjaustankolaukku, jonka saa melko kätevästi kiinnitettyä pikalukituksella. Kiinnitys vaatii pientä kikkailua tiukkaan teipattujen vaihde- ja jarrupiuhojen kanssa. Se on kuitenkin napakka paketti, joka pysyy hyvin paikoillaan. Laukun tilavuus on 11 litraa ja maksimikuorma 5 kiloa.  Testasin kesällä myös Restrapin tankolaukun, joka oli mainio kameran kuljettamiseen, mutta sen kanssa oli jonkun verran kiinnityshaasteita.

Muut laukut ovat Restrapin englantilaista tuotantoa. Satulalaukussa on 14 litran vedenpitävä kuivapussi. Vaihtoehtoinen 8 litran pussi tuli kesän retkillä testattua ja todettua liian pieneksi. Satulalaukun pidikkeeseen käy mikä tahansa kuivapussi, joten sen saa tarvittaessa matkalla uusittua. Magneettisoljella kiinnittyvä pidike on käytännölliseksi ja pitäväksi todettu kiinnitys. Kesällä pudotin kyydistä toisen sandaalini, mutta olin sen itse huolimattomasti kiinnittänyt. Kuivapussin saa irroitettua nopeasti ja teline saa jäädä pyörään.

Restrapin runkolaukkuja on saatavilla eri kokoisina. Meillä on runkolaukku sekä yläputken päällä että alapuolella. Yläpuolella olevaan pieneen runkolaukkuun mahtuu naposteltavaa, jota on helppo ottaa ajaessa, sekä puhelin ja lompakko. Alapuolen runkolaukkuun saa pakattua varusteita molemmin puolin. Meillä tänne pakkautuu mm. sisäkumi ja työkaluja.

Nykyretkeilyä.

Navigointiin on mukana useita vaihtoehtoja, mutta ei yhtään perinteistä paperikarttaa. Garmin Montana GPS-laite on toiminut luotettavasti retkillä jo useita vuosia. Laite on alunperin ostettu vuonna 2015 hiihtovaellukselle. Akku on edelleen pitkäkestoinen ja tarvittaessa laite toimii myös paristoilla. Reittikartat on ladattu käsigps-laitteeseen, joka on telineessä Harrin pyörän ohjaustangossa. Suunnon 9 Baro -urheilukello on niin ikään reittiviivoineen Harrilla pyörän ohjaustangossa telineessä.

Seurailen Garmin fenix 7x - kellon avulla reittiä, mutta pidän sen ranteessa. Kellossa on aurinkolatauslinssi, joka parantaa akun kestoa aurinkoenergian avulla. Uudessa-Seelannissa sen luulisi toimivan kohtuullisen hyvin. Virta riittää GPS-tilassa enintään 89 tunniksi ja 33 lisätunniksi käytettäessä aurinkolatausta. 

Garmin inReach - hätälähettimellä saamme hätätapauksessa ilmoitettua avun tarpeesta alueilla, joissa matkapuhelimella ei ole kuuluvuutta. Satelliittiviestintälaite toimii maailmanlaajuisesti Iridium- satelliittiverkossa ja lähettää avun pyynnön paikalliselle hätäyhteyshenkilölle sekä tiedon kotimaan yhteyshenkilölle. Laitteen avulla saa myös tilattua säätiedot.

Lisävarusteita on vähintään riittävästi. Matkapuhelimet, virtapankit, varaparistot, aurinkopaneeli, kamera ja latauspistoke mallia New-Zealand. Lisäksi latausjohdot kelloille, puhelimille, virtapankeille, otsalampuille, kameralle ja GPS-laitteille. Joskus toivoisi selviävänsä vähän vähemmällä elektroniikalla ja latauspiuhoilla.

Valoa pimeyteen.

Otsalamppuna on tehokas Lumonite compass R, jossa on kypäräkiinnike ja sama lamppu toimii myös otsapannalla. Eri valotehoilla toimiva lamppu on pieni ja helppokäyttöinen, mutta vaatii taas mukaan oman laturinsa. Lampussa on IP69- luokituksen mukainen suojaus vettä, pölyä ja iskuja vastaan. Lopulta päädyimme jättämään otsapannan pois ja otimme varalampuksi pienet Petzlin otsalamput. Näin meillä on mukana sekä ladattava että paristokäyttöinen lamppu.

Majoitusvarusteista vain teltta vaihtui uuteen. Muut majoitusvarusteet on hankittu jo ennen edellistä Uuden-Seelannin reissua eli noin viisi vuotta sitten. Kahden hengen Hilleberg Rogen on tällä hetkellä pienin telttamme. Yleensä reissaamme kolmen hengen teltalla, jossa on tilaa myös rinkoille. Tämän reissun vedenpitävät varustelaukut mahtuvat teltan jalkopäähän ongelmitta. Makuualustana on tuttu Exped synmat ultralight ja makuupussina kesäuntuva Rab Neutrino 20 ja silkkipussi. Mukavuutta lisää työreissuilla hyväksi todettu tyyny.

Ruokaa valikoituu mukaan ajettavien etappien perusteella. Vähintään pikakahvia, irtokarkkeja ja patukoita kulkee taskuissa mukana, mutta olemme varautuneet myös siihen, että ruokailemme matkan varrella. Todennäköisesti Countdownista tarttuu mukaan edelliseltä reissulta hyväksi havaittuja kenttäkelpoisia pipareita ja Nutellaa. Ruokailuvälineiksi riittää siis kasaan taittuva haitarimuki ja lusikka. Keitin on MSR pocket rocket deluxe-malli, joka taittuu pieneen tilaan ja oli niin ikään hankittu jo edelliselle reissulle. Keitin ja pieni kaasupatruuna uppoaa titaanikattilan sisälle. Kenttäkeittiön lisävarusteina on tulitikut ja vedenpuhdistustabletit. Tällä kertaa kesät ja talvet mukana kulkenut mutteripannu jää kotiin ja luotamme siihen, että pyöräillessä osumme helpommin kahvilaan oikean kahvikupin äärelle.

Pyöräilykypäränä on molemmilla Smith Network MIPS-maantiekypärä. Ostovaiheessa ajatuksena oli ihan toinen kypärä, mutta tämä istui hyvin päähän, on helppo säätää ja tuuletus on riittävä. (MIPS on lyhenne sanoista Multi-directional Impact Protection System eli aivojen oman suojauksen ja MIPS-suojauksen yhdistelmä saattaa antaa päälle paremman suojan.) Aurinkolaseina ja ajolaseina käytän ESS Crossbow supressor- suojalaseja, jotka olivat jo edellisellä Uuden-Seelannin reissulla mukana. Silmälasi-insertin avulla saan näihin ballistisiin silmäänammuntalaseihini näönkorjaimet omilla vahvuuksilla. Harri on tykästynyt samoihin laseihin, vaikka ei vielä näön korjaamista tarvitsekaan.

Vaatteiden osalta yritämme selvitä mahdollisimman vähällä. Toisella vaatekerralla ajamme ja toisella nukumme.  Citypaitaa ja -shortseja tuskin tarvitsemme kovin usein, koska ajamme koko ajan pyörällä, eikä lepopäiviä ehdi viettää. Ajovaatteita pesemme aina, kun mahdollista. Irtohihoilla ja -lahkeilla suojaamme ihoa auringon UV- säteilyltä ja lisävaatetusta on ajateltu myös vesisateen ja kovan tuulen varalta.

Työkaluja ja varaosia otetaan mukaan ja tarvittavin osin ostetaan matkan varrelta. Joitakin mainitakseni: pumppu, ketjuöljy, vaihtajan korvakkeet, ketjulukkoja, sisäkumit, monitoimityökalu, rätti/harja ja Wurthin ohuet työhanskat.

Koepakkauksen lopputulos näytti tältä.
Tässä vaiheessa olimme tyytyväisiä siihen, että suunniteltu materiaali saatiin pakattua helposti mukaan.

On lottovoitto, jos saavumme samalla lennolla pyörien ja varusteiden kanssa Aucklandin lentokentälle ja pääsemme sieltä vielä onnistuneesti lähtöpaikalle. Nähtäväksi jää kuinka meille käy, joten positiivisella asenteella eteenpäin ja kohti uutta seikkailua.

Team Voikkaan pakettimatka

Lähtisitkö Team Voikkaan pakettimatkalle? Suunnitelmissa on lentää toiselle puolelle maapalloa ja pyöräillä Uudessa-Seelannissa maan halki pohjoisesta etelään. Kuulostaa helpolta! Olemme kuitenkin pohtineet ja valmistelleet muutamia käytännön asioita ennen kuin pääsemme pyörän satulaan.

Kävelimme Te Araroan 3006 kilometriä Uudessa-Seelannissa vuonna 2019-2020. Lähtö - ja maalipaikka on sama, mutta vaellusreitti soveltuu pääosin kävelyyn eikä ole kokonaisuutena pyöräilykelpoinen.

Lähde: www.touraotearoa.nz

Tour Aotearoa on maan halki kulkeva 3000 kilometrin pyöräilyreitti, jota ajetaan myös brevet-tapahtumana. Pyöräreitillä liikumme pääosin päällyste - ja hiekkateillä, mutta paikallista polkuakin löytyy mausteeksi. Reitti ei siis ole samanlaista mutavelliä kuin neljä vuotta sitten, ja eroaa maantieteellisesti myös siinä, että se kulkee osin pitkin länsirannikkoa, joka meiltä jäi viimeeksi näkemättä. 

Lähde: www.touraotearoa.nz

Hilleberg Rogen

Reissuteltaksi tilasimme kahden hengen Hilleberg Rogenin. Telttaa on koepystytetty olohuoneessa, mutta ulkona ehdimme testata teltan vain kertaalleen syksyllä. Ajatuksena on majoittua pyöräretkellä mahdollisuuksien mukaan sisätiloissa.

Reitille saa tilattua saarikohtaiset reittioppaat, jotka on julkaissut The Kennett Brothers. Oppaista löytyy reittikarttoja, polkuprofiilit ja ohjeita matkalle askel askeleelta. Olemme ladanneet kartat ja reitit Garmin GPS - laitteeseen sekä urheilukelloihin.

Lähdemme matkaan omilla gravelpyörillä. Pyörien kuljettamiseen metsästimme pahvilaatikoita pyöräkauppiailta ja saimme ne lopulta Kuusankoskelta Heikin pyöräverstaan kautta. Aucklandin lentokentällä jätämme laatikot pahvinkeräykseen. Kotimatkan lennolle tarvitsemme siis uudet laatikot, jotka saamme toivottavasti hankittua pyöräilyn päätyttyä Invercargillista. Niitä pitäisi olla myynnissä lentokentillä. Vaihtoehtoisesti ostamme kaupasta kovat laukut, joita hyödynnämme myöhemmin. Pyörälaatikoiden koko ilmoitetaan lentoyhtiölle erikseen ennen lentoa ja ne jätetään kuljetettavaksi erikoismatkatavaroina. Pahvilaatikoiden lisäksi olemme tilanneet valmiiksi pyöriin varaosia. Matkaan lähtee näillä näkymin mm. vaihtajan korvakkeita, sisäkumeja ja ketjulukkoja, joiden vaihtaminen on Harrin vastuulla. Itsehän tunnistan lähinnä oman pyöräni.

Vierashuoneen sisustusinno mallia Orbea.

Tähän asti kaikki valmistelut olivat sujuneet suunnitelmien mukaan. Olimme suunnitelleet käyttävämme 30 ajopäivää Uuden-Seelannin läpiajeluun ja varanneet lennot hyvissä ajoin jo heinäkuun lopussa. Meillä oli suora jatkolento Hong Kongin kautta Aucklandiin. Operoiva lentoyhtiö kuitenkin muutti lentopäivän vuorokaudella myöhemmäksi ja jatkolentojen ollessa täynnä, joudumme jäämään kahdeksi yöksi Hong Kongiin. Tämä tarkoittaa ylimääräisiä majoituskuluja ja sitä, että pyörät pitää saada säilytykseen kuljetuslaatikoissaan.

Hongkongilainen ystäväni Vanessa on auttanut selvittämään pyörien säilytykseen liittyviä asioita. Seikkailu Kiinanmaalla tarkoittaa kuitenkin sitä, että pyöräilypäivät hupenevat parilla päivällä ja reissun lähtöpaikalle siirtymiseen ei ole enää ylimääräistä aikaa. Lisäksi Hong Kongin koronarajoitukset kuulostavat jo tässä vaiheessa varsin mielenkiintoisilta.

Tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Tapaan paikallisen ystäväni ensimmäistä kertaa livenä. Olemme ystävystyneet 80-luvulla IYS- koululaiskirjeystäväpalvelun (International Youth Service) kautta. Kotimaisesta palvelusta sai tilattua eri maissa asuvien kirjeystävien osoitteita. Kirjoittelin useiden ulkomaalaisten ystävien kanssa, mutta Vanessa on ainoa, jonka kanssa ystävyys on säilynyt näihin päiviin asti. Yhteydenpitotapa on päivittynyt käsin kirjoitetuista kirjeistä sosiaalisen median alustoille.

Aucklandin lentokentältä lähtöpaikalle on matkaa noin 400 kilometriä. Intercitybussit eivät automaattisesti ota pyöriä kyytiin, vaan kuljettaja päättää asiasta tapauskohtaisesti. Paikallislennolla koneeseen otetaan kyytiin korkeintaan kaksi pyörää. Nämä vaihtoehdot kuulostivat meistä hieman epävarmoilta, joten laitoimme sähköpostilla tiedustelun kahdelle eri kuljetusfirmalle, joiden yhteystiedot löytyivät googlaamalla. Ensimmäisen kyydin hinnaksi ilmoitettiin 1400 dollaria. Matkan yhdensuuntainen pituus oli 450 km ja matka-aika 6 tuntia 30 minuuttia sisältäen puolen tunnin tauon. Toinen kuljetusfirma ilmoitti, että kannattaa suosiolla lentää Kerikeriin, josta voivat hakea meidät ja 450 dollarin hintaan kuljettaa lähtöpaikalle. Päädyimme varaamaan paikallislennon pienellä riskillä. Yritimme ilmoittaa lentoyhtiölle pyöristä kehnolla menestyksellä. Pyörälaatikoiden pitäisi koon puolesta mennä ruumaan maksettuna matkatavarana. Jos pyörät siirtyvät lentojen mukana kuten ne on tilattu, niin olemme helmikuun alussa Cape Reignassa valmiina lähtöön. Tähän sisältyy nyt pieni jännitysmomentti, vaikka lentoyhtiö lopulta vastasi viestiin. 

Ensimmäisen yön nukumme todennäköisesti lähtöpaikan lähellä Tapotupotun leirialueella. Uusi teltta pakkaamisineen tulee testattua heti alkumetreillä. Aamupalatarvikkeet pitää yrittää hankkia matkalla, koska Uuden-Seelannin rajalla ei repussa saa olla juurikaan minkäänlaisia elintarvikkeita.

Reitille lähdetään ensimmäisestä päivästä lähtien reilun 100 kilometrin etapilla Ninety Mile - beachillä. Pääsemme ajamaan vasta laskuveden aikaan, joka muuttuu kuun asennon mukaan päivittäin. Vuorovesisovellus kertoo, että paras aika lähteä on noin klo 11 aamupäivällä. Saattaa vain toivoa, että meren rannalla ei ole vastatuulta tai muita polkemista hankaloittavia tekijöitä. Lentomatkan jakautuminen kahteen osaan saattaa olla tässäkin suhteessa hyvä asia. Kaksi 10 tunnin lentoa ei ole yhtä puuduttavaa kuin vuorokauden yhtämittainen koneessa istuminen. 

Loppuvalmistelut sisältävät valuutan ja viisumeiden tilaamista sekä matkatavaroiden pakkaamista. Varusteiden kanssa tulee olemaan pientä viilaamista, mutta siitä lisää seuraavassa tekstissä. 

Pyöräilyetikettiä etsimässä

Vielä vuosi sitten en olisi uskonut päätyväni Espanjan rannikolle maantiepyörän satulaan. Team Voikkaan piti alunperin olla lokakuussa Nepalissa vaeltamassa, mutta perheen loma- ja työkuvioiden muututtua, jouduin keksimään itselleni jotain muuta liikunnallista aktiviteettia. Pyöräilykesän jatkeeksi oli luontevaa jatkaa pyöräilyä lämpimässä, varsinkin, kun oma gravelpyörä seisoi kesällä viikkotolkulla pajalla odottamassa varaosia ja useat hienot ajokelit menivät sivu suun.

Matkakohteena Katalonian rannikko.

Rantalomat eivät ole kuuluneet matkavalikkoon, joten kohteen ja hotellin valitseminen ei ollut mikään helppo rasti. Onneksi kokeneilta triathlonisteilta kautta rantain saadut suositukset ohjasivat Katalonian alueelle hyväksi havaittuun kohteeseen. Ei tästäkään varsinaisesti rantalomaa ollut tulossa. Matkaseuraksi sain houkuteltua mm. hiihtovaelluksilta, jäätiköltä, kajakista ja gravelreissuilta tutun Annukan, joten tämän urheiluloman ohjelma oli helppo suunnitella. Tiedossa olisi pitkiä pyörälenkkejä.

Meistä ei kumpikaan omista maantiepyörää ja graveleilla olemme harrastaneet lähinnä retkipyöräilyä. Omien gravelpyörien kuljettaminen olisi ollut mahdollista, mutta päädyimme vuokraamaan maantiepyörät paikalliselta yritykseltä, jonka yhteystiedot sain sähköpostilla hotellilta. Medbikes osoittautui hyväksi valinnaksi. Valitsimme pyörät ja polkimet kotisohvalta käsin. Koot ja saatavuus vaikuttivat valintoihin, mutta saimme molemmille mieleiset pyörät. Seitsemän vuorokauden hinta oli 170-180 euroa. Annukalle valikoitui Giant TCR Disc carbon Ultegra ja minulle Specialized Roubaix Sport Disc carbon, johon toin kotoa omat maastopyörän polkimet. En siis omista lukkopolkimia enkä täälläkään lähtenyt niitä opettelemaan, vaan ajoin maastojuoksulenkkareilla, joita käytän myös kotona. 

Merellisiin tunnelmiin pääsee helposti,
vaikka ei käy rannalla.

Medbikesin mies toi pyörät sovitusti hotellille maanantaiaamuna klo 9 ja auttoi tekemään niihin sopivat säädöt. Hintaan kuului lisäksi pieni työkalu-/korjaussarja. Vuokrahinta maksettiin käteisellä. Yrityksen sivuilta löytyy alueelta kattavasti eritasoisia reittejä, jotka saa ladattua GPS-laitteeseen. Saimme saman tien suosituksia hyvistä reiteistä, joten pääsimme kivasti alkuun. Pyörät oli käytettävissä koko viikon ajan. Ajoimme vielä viimeisen satasen lenkin sunnuntaina ja jätimme pyörät hotellin lukittuun varastoon, josta vuokrafirma haki ne myöhään sunnuntai-iltana. Hyvää palvelua!

Sant Jordi Boutique-hotelli

Sant Jordi Boutique-hotelli Calellassa spa-osastoineen on mainio tukikohta urheilulliselle lomalle. Hotellin yleisilme on tyylikäs ja henkilökunta on ystävällistä. Huoneissa on biometrinen tunniste. Avaimestakaan ei siis tarvitse liikkuessa huolehtia, kun pääset sisään skannaamalla sormenjälkesi. Paikka on noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta ja helppo saavuttaa paikallisjunalla tai bussilla. Juna kulkee rannan tuntumassa, joten merellisiin tunnelmiin pääsee heti, jos sattuu matkustamaan valoisaan aikaan. Lentokenttätaksilla matkan hinta on noin 100 euron luokkaa.

Pyörät saa säilytettyä omien mieltymysten mukaan joko huoneessa tai hotellin vieressä olevassa lukitussa hallissa. Halliin pyörät viedään henkilökunnan avustuksella. Päädyimme säilyttämään pyöriä huoneen parvekkeella, jonne ne sai helposti vietyä hissillä. Eihän parveketta sitä paitsi voisi sen paremmin sisustaa.

Pyöräparkki.
(Kuva Annukan albumista.)

Huonehintaan kuului pääsy allasosastolle päivittäin kahden tunnin ajaksi. Emme ole kotimaistenkaan kylpylöiden suurkuluttajia, joten eksyimme altaille vain kerran viikon aikana. Oli toki mukava käydä istahtamassa saunan ja höyrysaunan lauteilla. Eri lämpöiset vesialtaat +4 asteen kylmäaltaasta +36 asteen lämpimään veteen kahlattiin läpi kylmästä lämpimään, mutta pidempään istuntoon ei riittänyt kiinnostusta. Erilaiset suihkut testattiin myös läpikävelytaktiikalla. Poreallas sen sijaan oli positiivinen kokemus. Näissä hierovissa poreissa oli poweria ja pyöräilypäivän jälkeinen poreilu rentoutti lihaksia mukavasti. Tämän paikan erikoisuus on 50 metrin olympia-allas, joka näytti olevan kovassa käytössä aamusta iltaan. Radoilla harjoitteli pääosin nuoria urheilijoita, jotka majoittuivat hotellissa. Altaan vapaaseen käyttöön oli varattu päivittäin tietyt ajat, joka eivät meidän aikatauluihimme sopineet. Meiltä tämä allas jäi siis testaamatta eikä altaan tai radan varaamisesta tullut otettua tarkemmin selvää. Kylpylän ja kuntokeskuksen puolella oli esitteiden mukaan monipuolinen palvelutarjonta. Calellan alue vaikutti paikalta, josta löytyy aktiviteetteja koko seurueelle tai perheelle. Ohi ajaessa näkyy rennon siistejä hiekkarantoja, nähtävyyksiä sekä kapeita kävely - ja ostoskatuja. Omien reittien varrella oli pieniä pyöräputiikkeja ja isompia pyöräliikkeitä, joissa poikettiin tekemässä hankintoja. Kadun varrella näkyi myös pyöräkorjaamoja mutta näitä palveluja emme onneksi tarvinneet.

50m olympia-allas.

Aamun ensimmäinen tunti kului leppoisasti hotelliaamiaista nautiskellen. Aamupalaa ei tarvinnut lähteä kalastelemaan hotellia pidemmälle. Runsas kattaus sämpylöitä, hedelmiä, juustoja, kinkkuja ja lämpimiä lisukkeita täytti energiavarastot päivän lenkille. Aamukahviin tottuneelle suomalaiselle riitti kahvia useampaan kupilliseen ja erikoisemmat kahvit olisi saanut henkilökunnalta pyytämällä.

Energiaa päivään.

Alkumatka polkaistiin käyntiin joka aamu vilkkaan liikenteen mukana ajaen, kunnes käännyimme pääväylältä eri liittymistä rauhallisemmille kyläteille. Suunnistimme puhelimeen ja urheilukelloon ladattujen reittien avulla. Espanjassa autoilijat ottavat pyöräilijät kohteliaasti huomioon ja jättävät väliin 1,5 metriä tilaa, joten vaaratilanteita ei ruuhkaisempinakaan aikoina tullut eteen.

Turvallista liikennekulttuuria.

Monin paikoin ylempänä vuoristossa tien viereisiä seinämiä oli verkotettu, mutta paikoitellen kivivyöryjä ja irtohiekkaa oli pudonnut tielle asti tai päällysteessä oli isoja vaurioita. Näissä kohdissa joutui ottamaan ajokaistalta enemmän tilaa. Autoilijat ajoivat kiltisti perässä mutkaisilla teillä odottaen turvallista ohituspaikkaa. Niin sanottuja oikeita maantiepyöräilijöitä sen sijaan suihki ohi ylä- ja alamäessä. Meitä tervehdittiin iloisesti morjestellen, vaikka olimme varustautuneet tottuneesti retkimeiningillä sateeseen, pieneen ensiapuun ja pimeyteen. Otsalamppu, pelastuspeitto, sadetakki ja lisäenergiat oli saatava mukaan reppuun, puhumattakaan aurinkorasvasta. Vasta viimeisenä ajopäivänä näytimme enemmän tavallisilta pyöräilijöiltä uusissa ajopaidoissa ja -sukissa.

Merta, palmuja ja kivivyöryjä. 

Käytimme pyöräilyyn koko päivän. Lämpötila ei tähän aikaan vuodesta ole uuvuttavan kuuma pitkinäkään annoksina. Säätila on sopiva sortseissa ja lyhythihaisessa paidassa liikkumiseen. Lämmöstä ja auringosta nauttien poljimme kylästä toiseen pysähtyen sopivan kahvilan tullen toisille aamukahveille ja Lemon Fantalle, johon jäimme viikon aikana koukkuun. Samalla saimme täytettyä vesipullot. Iltapäivän puolella hakeuduimme nälkätilanteen mukaan lounaalle ja matka jatkui aina lähelle auringonlaskun aikoja.

Done!

Tällaiselle aktiivilomalle voisi ajatella lähtevänsä toisenkin kerran. Ehkä jopa Mallorcalle tai Kanariansaarille.

Kruunalla kotiin ja klaavalla takaisin polulle

Miten päästä Hangosta kotiin? Tänä kesänä junaliikenteessä on logistisia haasteita. Karjaan ja Hangon väliset junat on korvattu bussiyhteydellä, johon ei ole mahdollista varata pyöräpaikkaa ja kyytiin mahtuu kolme pyörää per vuoro. Meillä oli muutamakin suunnitelma viikonlopun pyöräilyreiteistä, mutta päätimme lopulta lähteä polkemaan kotiin päin.  Varasimme junaliput ja pyöräpaikat Helsingistä Kouvolaan maanantaille, joten meillä on kolmen päivän turnee vielä edessä. Ratamestari Hartza piirteli reitin Suuntoon ja lähdimme kohti Tammisaarta vähän suoraviivaisemmin kuin tullessa, jotta päästään nopeammin uusiin maisemiin.

Seurailimme osin rannikkoreittiä ja polkaisimme välin takaisin päin kolme tuntia nopeammin kuin poluilla. Tammisaari oli viehättävä paikka ja poikkesimme vielä paluumatkalla satamaan kahvittelemaan. Kiersimme vanhan kaupungin  uudestaan ja lähdimme Snappertunan kautta kohti Fagervikin kahvilaa, jonne olimme sopineet treffit. 

Nähtävyydet eivät kuulu varsinaisesti ratamestarin reiteille, mutta poikkesimme reitiltä sen verran, että kävimme katsastamassa Raaseporin linnan rauniot. Sisällä käyminen olisi sisältänyt jo liikaa kulttuuria. Harrin kurssikaveri odotteli tien risteyksessä kuutisen kilometriä ennen kahvilaa ja liittyi pyöräillen seuraamme. Edellisessä blogissa kirjoitin kohtaamisestamme South by Cycle- reitillä, ja nyt piirsimme reitin niin, että nähdään paluumatkalla kahvikupin äärellä. 

Raaseporin linnan rauniot 

Fagervikin kahvila

Tunnin mukavan tapaamisen jälkeen jatkoimme ajamista taas kahdestaan Barösundiin, josta olimme varanneet majoituksen viehättävästä Villa Sofiasta. Taitoimme matkaa tänään 83 kilometriä. Olimme lukitsemassa pyöriämme, kun saimme eteemme juuri uunista tulleet pizzamaistiaiset. Henkilökunta maistatti banaanipizzaa, jonka ovat laittamassa listalle. Tilaisin! Olen syönyt parikin kertaa Ruotsissa kyseistä variaatiota ja tykkään. Vielä sitä ei listalla ollut, mutta sen sijaan söimme varsin maistuvaa savupeurapizzaa. Barösund oli kaiken kaikkiaan mukavan ja eläväisen oloinen paikka kyläkauppoineen.

Kotimatkan toinen aamu alkoi Villa Sofian loistavalla aamiaistarjoilulla. Hyväntuulinen paikka! Tämän villan henkilökunta on mainiota porukkaa. Barösund kuuluu niihin paikkoihin, jonne voisin mennä koska tahansa uudestaan ja jäihän meiltä vielä Bjursin ulkoilualue kiertämättä. Ajomatka alkoi lossikyydillä ja sen jälkeen odotti tuttu mäkinen osuus ennen Inkooseen kääntyvää risteystä. Ison alamäen alla heti kolmen kilometrin kohdalla valkohäntäpeura ja vasa olivat tulossa pyörien eteen tielle. Peurakolari tästä vielä puuttuisi. Onneksi peurat kääntyivät takaisin metsään, kun Harri hihkaisi niille.

Barösundin lossi

Ajoimme Inkooseen suorinta tietä, mutta itse paikkaa ei voi ohittaa pysähtymättä, joten tankkasimme satamassa pullakahvit. Lähdimme Inkoosta Länsi-Uudenmaan kierrokselle, joka on osa South by Cycle - reitistöä. Ilmassa oli ukkosen tuntua. Suunnistaminen oli meille haastavampaa ilman Garminin gps-laitetta. Seurasimme reittiä urheilukellosta ja käännökset menivät pitkiksi tämän tästä. 

Kulminaatiopiste

Iloinen Inkoo

Pian olimme kuitenkin Kopparnäsissä ja ajoimme ihailemaan niemen kärkeä. Paikka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Merta ihaillessamme huomasimme olevamme keskellä Kopparnäs coast trail- juoksutapahtumaa. Tapahtuma oli kuitenkin kääntynyt jo loppumetreille eikä meidän tarvinnut juurikaan väistellä juoksijoita.

Kopparnäs

Hetki ennen Inkoota

Brandöskatan ja ihanat kalliot.

Matka eteni Siuntion kautta Kirkkonummelle. Siuntiossa pysähdyimme ottamaan valokuvia Café Sjundbyn luokse Siuntionjoelle. Kahvila on rakennettu Sjundbyn linnan vanhaan viljamakasiiniin ja seinustalla komeileekin valtava vanha myllynkivi. 

Café Sundby Siuntio

Reitti kierteli pitkin poikin Espoon kaupunkia ja nautiskelimme rantaa seuraillen koko Espoonlahden rannikkoreitin. Sää muuttui päivän mittaan koko ajan paremmaksi ja lopulta matkaa kertyi tällekin päivälle 123 kilometriä. 

Kolmannelle päivälle ei ollut sen kummempia suunnitelmia. Lähdimme ajamaan ensin Länsi- Uudenmaan kierroksen loppuun. Reitti vie meidät Helsingin keskustaan ja siinä kohtaa olemme ajaneet valtaosan South by Cycle - pyöräilyreitistöstä. Pääsimme hotellilta melkein suoraan polulle, joka seuraili rantaviivaa. Se oli hiekkaura, jota reunustivat korkeat kaislat. Pysähdyimme ottamaan lähtökuvan ja heti seuraavassa mutkassa käännyimme aivan vesistön viereen, jossa näimme piisamin uimassa. En muista koskaan nähneeni piisamia.

Ei sillä, että ei katseltaisi ympärille ajaessa, mutta ajoin sujuvasti Sibelius - monumentin ohi huomaamatta koko veistosta. Onneksi pysähdyimme kahville merimelojien Cafe Regattaan, jossa pääsin tätä matkailukohdetta ihailemaan kahvia hörppien. 

Tarkkasilmäiset huomasivat heti Sibelius-monumentin.

Suunniteltua reittiä riitti parinkymmenen kilometrin verran eduskuntatalon ja rautatieaseman kulmille. Sen jälkeen siirryimme omille reiteille, jotka johdattivat meidät kauemmas keskustan hulinoista. Tälle päivälle kertyi kevyesti jäähdytellen 68 kilometriä pyöräilyä. 

Team Voikkaan motto tällä reissulla on ollut, että tärkeintä on matka eikä päämäärä. Paitsi ehkä tänään, kun välietappina oli leipomokahvila N'avetta Sipoossa ja majoituspaikkana boutique - hotelli F6 pääkaupungin ytimessä.

Pyörävaellus Kouvolasta Hankoon

South by Cycle on kokonaisuudessaan noin tuhat kilometriä pitkä pyörävaellusreitistö. Meillä oli suunnitelmana pyöräillä Kymenlaakson ja Uudenmaan maakuntien kautta Kouvolasta Hankoon, joka on 550 kilometriä pitkä osuus reitistä. Reitin hahmottelu alkoi päivämatkojen ja majapaikkojen suunnittelulla. Tosin melko pääpiirteisesti, koska emme halunneet käsikirjoittaa päiviä liian tiukkapipoisesti. Ajatuksena oli ajaa satanen päivässä. Suunnittelimme majoittuvamme majataloihin ja hotelleihin, mutta telttaa ja makuupussia ei uskallettu jättää tälläkään kertaa kotiin. Sääennusteet olivat melko epävakaisia ja vaihtelivat jatkuvasti, joten parasta olla omavarainen majoituksen suhteen. Paras coctail tästä reitistä olisi varmaankin makea sekoitus sekä telttailua että kylpylöitä. Virallisesti reitti alkaa Kouvolan matkakeskukselta ja jatkuu kävelykadun kautta eteenpäin, joten pyörä kääntyi aamulla kohti kaupungin keskustaa. Mikäs sen mukavampaa, kuin lähteä reissuun pyörällä omalta kotiovelta. GPX -pisteet oli ladattu urheilukelloon ja Garminin käsigps laitteeseen.

Reitillä! Lähtöpaikka on suunniteltu kivasti matkakeskukselle. Tänne voi tulla kätevästi  junalla ja lähteä suoraan reitille.

Reitti kierteli koko päivän pitkin poikin hienoja polkuja ja metsäautoteitä sekä maaseutumaisemia. Ensimmäiset 20 kilometriä oli tuttua maisemaa ja hiihtobaanaa, mutta sen jälkeen oltiin enemmän ja vähemmän turistina omassa kotikaupungissa. 

Aamuhöyryt Paaskoskella.

Matkalle osui monia paikkoja, joissa ei oltu aikaisemmin käyty. Kotikulmilta löytyi mm. Mämmälän kyläyhdistyksen ylläpitämä Korjärven uimala, josta en ollut kuullutkaan. Reitti oli ylipäätään mukavaa poljettavaa. Päällystettyjä tieosuuksia ei ollut montaakaan kilometriä. 

Ensimmäinen B & B - majoitus oli helppo suunnitella ja varata äidin luokse Muhniemelle, jossa ensimmäinen satanen tuli täyteen. Tämä täyden palvelun majatalo oli ihan 5/5. Reitillä pitää muistaa, että se ei etene paikasta toiseen suorinta reittiä, vaan kiertelee paljon pois päällysteeltä ja paikallisten matkailukohteiden kautta. Muhniemellekin on meiltä suorinta tietä matkaa 37 kilometriä, mutta mittariin kertyi päivän päätteeksi 104 kilometriä. 

Pyörät olivat kuraisia, mutta täällä oli mahdollisuus huuhdella hiekat pois rattaista.

Toinen pyöräilypäivä lähti käyntiin neljän kilometrin lisälenkillä, jonka jälkeen olimme takaisin reitillä. Alkumatka porhallettiin normaalia lenkkivauhtia päällystetien reunaa ja isoja hiekkateitä. Sunnuntaiaamun liikenne oli rauhallista. Tämän päivän reitillä oli paljon enemmän päällystettyä tietä kuin eilen.  Ilmassa roikkuvat sadepilvet kirittivät tahtia ja Ruotsinpyhtäällä saimmekin niskaamme kunnon sadekuuron. Olimme Strömforsin Ruukilla niin aikaisin, että mikään paikka ei ollut vielä auki ja matka jatkui suoraan kohti Loviisaa.

Lähtötunnelmissa hyvin nukutun yön jälkeen.

Loviisassa pääsimme poluille. Ne olivat varsin hauskoja ajettavia. Hyväkuntoiset metsäautotiet ovat meidän suosikkejamme ja polut tuovat reittiin mainion lisämausteen. Päivän ensimmäistä kunnon taukoa päästiin viettämään Tuhannen tuskan kahvilassa. Siellä vierähtikin tovi. Kahvila oli tupaten täynnä ja saimme pöytäseuraksemme pariskunnan, joka on sattumalta melkein meidän mökkinaapurimme. Mukava tapaaminen Loviisassa. Toivottavasti tapaamme uudestaankin.

Hienoja metsiä ja kaunista maastoa heti, kun pääsee pyörähtämään pois päällystetyltä tieltä.

Polkua, polkua.

Hiekkaa, havunneulasia, kalliota.

Oletko maistanut sunkkia? Suolainen munkki oli oikeinkin hyvä uusi tuttavuus. 

Tauko Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa. 

135 kilometrin pyöräilyn päätteeksi majoituimme Porvoon Seurahoviin kuivattelemaan ajovarustusta. Tukeva aamupalakin on pelkkää plussaa näillä kulutuksilla.

Sisämajoitus on ollut luksusta näin sateisten ajopäivien jälkeen. Ukkoskuuroilta ja sen suuremmilta luonnonilmiöiltä ollaan kuitenkin vältytty. Sade ei sinänsä haittaa ajaessa, mutta on kiva yrittää saada vaatteita edes vähän kuivemmiksi ennen seuraavaa polkaisua. Läpimärät kengät haisevatkin ihan kuolemalle.

Aamun reitti vei meidät ihan ensimmäiseksi paikalliseen Citymarkettiin ketjurasvaostoksille. Rahisevat rattaat kuulostivat jo eilen sille, että rasvauksen tarvetta olisi. Vedettiin vesiperä ja jatkettiin kuivilla ketjuilla. Nautiskelimme Porvoon vanhan kaupungin tunnelmasta ja rannasta, jonka jälkeen pääsimme heti poluille. Vaikka Kulloosta Boxiin ajettiin seututien reunaa, niin reitti vei meidät myös Sipoonkorven kansallispuistoon, keskuspuistoon ja maastopyöräreitille, joka tunnetaan nimellä reitti 2000. Ajaessa hymyilytti, että olemme lähellä pääkaupunkia, ja silti melkein koko ajan metsän siimeksessä. 

Reitin puoliväli ohitettiin tänään kirkkaasti ja huomenna on tiedossa mäkivoittoista maastoajelua pääkaupunkiseudun ylängöillä. Majoituimme Espooseen hotelli Korpilammelle 109 kilometrin polkaisun päätteeksi.

Eräällä hiekkatiellä oli metsäkaurisemo kolmen vasansa kanssa. Emä vei vasat heinikkoon piiloon ja jäi itse tähystämään ympäristöä.

Reitille jäi sopivasti myös Bike Planetin myymälä ja saimme ketjut rasvattua ennen huomisen tiukkaa mäkiosuutta.

Neljännelle ajopäivälle oli tehty melko suurpiirteiset suunnitelmat. Osin siksi, että hyvää majapaikkaa ei tahtonut löytyä ja toisaalta polkujen vaativuus oli meille hieman kysymysmerkki. Oli asennoiduttu myös siihen, että satanen jää vajaaksi. Tätä piti kyllä vähän nieleskellä.

Aamu alkoi suoraan Luukin ja Nuuksion poluilla. Osa poluista oli teknisesti sellaisia juurakkoineen ja kivikkoineen, että tunkkaushommiksi meni näillä ajotaidoilla. Vaativia ylä- ja alamäkiä riitti yksi toisensa perään ja sateiden pehmittämä pohja teki ajamisesta vielä astetta haastavampaa. Keskivauhti ei päätä huimannut, mutta näissä maisemissa oli kuitenkin hieno pyöräillä.

Veikkolassa päästiin päällysteelle ja sen jälkeen taas matka eteni. Matkaa taitettiin tänään 69 kilometriä. Ajohaluja olisi ollut vielä pidemmälle, mutta loppureitin majoitukset osoittautuivat haastavaksi rastiksi. Lohjan ja Hangon välille ei enää löytynyt majapaikkaa eikä reitille osunut oikein telttapaikkojakaan. Päätimme jäädä Lohjalle majataloon ja ajaa seuraavana päivänä suoraan Hankoon. Matkaa oli jäljellä enää noin 150 kilometriä. Kun Hangostakaan ei löytynyt enää majoitusta, joudumme jäämään yhdeksi yöksi Raaseporiin. Aikamme nettiä selailtuamme saimme varattua vielä ylihuomiselle yhden yön Hangosta. Ajopäivien jäädessä lyhyemmiksi jää toki aikaa tutustua paikkoihin, joissa ei ole tullut koskaan aikaisemmin käytyä. Gasthaus Lohja Bed & Breakfast osoittautui hyväksi valinnaksi. Kellarikerroksen pyykinpesukone oli asiakkaiden käytössä ja aamupalan sai haettua vastapäisestä marketista. Huomenna ei lähdetäkään haisuleina liikkeelle, vaan puhtaissa vaatteissa.

Ihana kahvipaikka Mummola. 

Viidennen ajopäivän aamuna päästiin polkemaan suoraan kaupungilta hiekkapoluille ja pitkin Lohjanjärven rantaa kulkevaa reittiä. Tälle päivälle oli tarjolla mukava sekoitus hiekkateitä, metsäautoteitä, rantaraitteja ja polkuja. Päällystettyä tietä oli arviolta kymppi satasen matkalla eli riittävän vähän meidän mieleen. Koko päivän saldoksi tuli 103 kilometriä.

Lähtökuva Lohjanjärven rannalla.

Liessaaren silta

Peurat pomppivat pyörien edestä metsäautoteillä ja yksi kaurispukkikin nähtiin tähyilemässä keskellä peltoa.

Pysähdyimme ihailemaan Mustion linnan maisemia, jotka olivat molemmille uusia.

Olemme huomanneet, että ihmiset tervehtivät usein tällaisia reppureissaajia. Myös pyöräilijöillä on tapana tervehtiä toisiaan. Tänään Karjaan maisemissa tervehdimme taas vastaantulevaa pyöräilijää ja välittömästi ohituksen jälkeen Harri tuumasi, että mahtoikohan vastaantulija olla kurssikaveri?Edellisestä tapaamisesta on kulunut ainakin 20 vuotta, joten ei tullut huudeltua perään. Illalla kuitenkin selvisi, että vastaantulija oli ollut tuttu mies. Ehkä seuraavalla kerralla hoksaamme pysähtyä. 

Fiskarsiin ajettiin vauhdikkaasti ratavallia pitkin. Ratavalli on pyöräilyreitti, joka yhdistää Karjaan, Billnäsin, Pohjan sekä Fiskarsin ruukin ja on nimensä mukaisesti vanhaa ratapohjaa.

Cafe Bar Pesula Fiskars

Väkeä on paljon liikkeellä. Fiskarsissa oli kävelytiet täynnä ihmisiä ja meillä haasteita löytää kahvilasta vapaata pöytää. Jatkettiin kahvittelun jälkeen matkaa melko nopeasti väljemmille vesille. Eipä ihme, että majoitusten varaaminen on ollut niin haastavaa. Tällaiset pakolliset pysähdykset voivat olla myös positiivisia kokemuksia. Tammisaaressa majoituimme mukavaan Sea Front -hotelliin ja nautimme satamassa hyvät pizzat. Kaupungista jäi mukava vaikutelma pastellin sävyisine taloineen. Tänään oli ihan kesälomafiilis!

Hankoon on enää puolen päivän pyöräilymatka, joten otettiin kuudennen pyöräilypäivän aamu vähän rauhallisemmin. Yritimme nukkua pitkään, mutta löysimme itsemme aamupalalta heti, kun sitä oli tarjolla. Energian kulutus on sitä luokkaa, että nälkä on hyvä herätyskello. Lähdimme matkaan kuitenkin vasta kauppojen auettua. Hotellille oli toimitettu reitin kangasmerkkejä ja saimme ne vastaanotosta lähtiessä. 

South by Cycle- kangasmerkit

Orbeaan asennettu alkuperäinen keskiö rutisee polkiessa ja tuntuu väljälle. Se mahtaa olla niitä osasarjoja, joissa on säästetty laadun kustannuksella. Suunnistimme aamupalan jälkeen paikalliseen pyörähuoltoon tutkimaan voiko asialle tehdä mitään. Ingmar's verkstadilla saatiin kiristettyä laakeria tiukemmalle, mutta muovinen kammenkannenruuvikorkki (tai mikä lie osa, jolla tehdään se viimeinen kiristys) halkesi eikä vastaavaa varaosaa ollut saatavilla. Se ei onneksi vaikuttanut nyt ajamiseen ja pääsin jatkamaan matkaa. Varaosaa käydään metsästämässä Hangon pyörähuollossa, joka sijaitsee sattumalta aivan seuraavan majapaikan vieressä. 

Laakerit löysällä ja keskiholkki palasina.

Polut olivat tänään pääosassa päivän reitillä. Suurimmaksi osaksi ne olivat mukavia ja kovapohjaisia havunneulaspolkuja. Lappohjan rannan kohdalla oli paljon pehmeää hiekkaa ja talutettiin gravelit suosiolla ohi. Muuten vauhtia hidastavaa hiekkaa oli poluilla satunnaisesti. 

Dagmarin puisto 

Harparskog - linja

Lappohjan ranta

Tällekin päivälle saatiin kerättyä 57 kilometriä matkamittariin. Poluilla ajaminen oli kuitenkin sen verran hitaampaa, että kurvailimme lopun kaupunkiosuuden melko vauhdilla ehtiäksemme vielä Hangon pyörähuoltoon. Kovasti sielläkin pyörää tutkittiin, mutta ei saatu tehtyä sen suurempia toimenpiteitä. Tavoitteessa oltiin ja jatkamme Hangosta pyörillä vielä matkaa omilla reiteillä. 

Päätepysäkillä! 550km pyöräilty.