Hupi-Jukola ja Rasti-Kakola

Suunnistus on älykkäiden ihmisten laji ja ihailen kaikkia suunnistustaitoisia ihmisiä. Team Voikkaalla on tähän hienoon lajiin enemmän intoa kuin taitoa. Ystäväpiiriin kuuluva entinen kilpasuunnistaja yritti ansiokkaasti opettaa meille suunnistustaitoja. Kiitos, Petri! Ei se ihan hukkaan mennyt. Tänäkin päivänä reittiä suunnitellessa ilmoille kajahtaa: "Pysäyttävä maastonkohta!" Emme siis päättömästi juokse enää Itämereen saakka, vaikka allekirjoittaneen kärsivällisyys ei tahdo kartan lukemiseen riittääkään.

Maastossa juokseminen on edelleenkin tapahtuman pääasia, mutta nykyään kartta ei enää rypisty valkoiseksi palloksi kuten jokunen vuosi takaperin, kun homma ei sujunut vauhtia hiljentämättä. En uskalla väittää, että malttia olisi tullut lisää, mutta näkö on siinä määrin huonontunut, että on pakko pysähtyä silmäilemään karttaa. Myös kotimaiset hakkuuaukeat pitävät huolen siitä, että vauhti pysyy maltillisena. Kartan lukua helpottaisi, jos opettelisi yleisimmät karttamerkit ja rastimääritteet. Jostain kumman syystä on kuitenkin hauskempaa keksiä määritteille omia nimiä ja arvailla mihin rastilippu on piilotettu. Nykyään jo tiedetään, että "kampa" on jyrkänne. Kantapään kautta olemme oppineet, että joskus kannattaa myös nostaa katse ylös kartasta. Esimerkiksi silloin, kun on aikansa pyörinyt taimikossa kuin hyrrä, rastimääritteen ollessa "huomattava puu".  Taitoa tai ei, niin metsässä juokseminen on hauskaa hommaa ja oranssi-valkoiset liput ovat löytyneet aina ennemmin tai myöhemmin. Team Voikkaan motto onkin, että mitä huonompi suunnistus sen parempi lenkki. Onpa sitä kerran juostu radan suunniteltuun reittiin verrattuna miltei tuplalenkki eikä suosuunnistuskaan ollut menestystarina.

Työkaverin tuliainen Jukolasta kuuden vuoden takaa. Lippu koristaa työhuoneeni seinää. 

Tässä lajissa ei  kilpailuvietti herää, vaikka Jukolan viesti on upea tapahtuma. Omalta osaltani osallistun tähän urheilujuhlaan mielelläni katsomon puolella ja iloitsen muiden suorituksista. Tällaisen Hupi-Jukolan ohjelmaan kuuluu kannustaminen ja urheiluvarusteiden shoppailu. Yhden kerran olen löytänyt itseni suunnistamasta numerolappu rinnassa. Tämän tapahtuman nimesin Rasti-Kakolaksi. Kaikkien yllätykseksi löysin kuitenkin eksymättä pois metsästä.

Salpa-Jukola,Venlojen viesti 2011

Paikallinen ulkoilureitti kuuluu suosikkeihini kesät talvet ja jaksan vuodesta toiseen lähteä lenkille samalle pururadalle Silti on hauskaa käydä vaihtelun vuoksi tekemässä juoksutreenit eri metsässä ja iltarastit tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden. Juokseminenkin on näin paljon hauskempaa.